Roots ›

EC=BB toiseen toihan on bluesin suhteellisuussteoria arvon Einstein.
 
Tästä suon kyllä plussapisteen :)

Blues on hirveää.
 
Anna Eriksson toteaa (HS NYT-liite 43): "Mutta ei minulla ole mitään sitä (Apulantaa) vastaan. Kyllä punk menee. Mutta jos joku musiikki on hirveää niin blues!"

Moon siivonnu koko päivän. Tää on aika bluesia.
 
Sisäkkö-blues.

Blues on hirveää.
 
Anna Eriksson toteaa (HS NYT-liite 43): " Mutta jos joku musiikki on hirveää niin blues!"
 
Eli: mitä on blues= hirveää.
 
Real bad!

Blues on hirveää.
 
Anna Eriksson toteaa (HS NYT-liite 43): "Mutta ei minulla ole mitään sitä (Apulantaa) vastaan. Kyllä punk menee. Mutta jos joku musiikki on hirveää niin blues!"
 
Bluesminister sinister Kuloniemi tuohon sano ohjelmassaan, että vaikka kuinka onkin kovasti rakastunut, niin silti vois vähän miettiä mitä sanoo! :)

Blues on hirveää.
 
Anna Eriksson toteaa (HS NYT-liite 43): "Mutta ei minulla ole mitään sitä (Apulantaa) vastaan. Kyllä punk menee. Mutta jos joku musiikki on hirveää niin blues!"
 
Aika kovaa puhetta tädiltä jonka plagiaattikipale soi taajaan radiossa...

Blues on hirveää.
 
Tää on just niin tätä. Siis bluesia. Raavaat miehet repii sielunsa verille (ja siinä sivussa sormensa). Ja sitten kauniit nuoret naiset sanoo, että blues on hirveää...

reijoteppo: Bluesminister sinister Kuloniemi tuohon sano ohjelmassaan, että vaikka kuinka onkin kovasti rakastunut, niin silti vois vähän miettiä mitä sanoo! :)
 
Jep. Vaikka sinällään sillä tuskin on väliä, mitä joku poppari on bluesista mieltä. Ja popparilla en tässä tarkoita Kulista...

Blues on hirveää.
 
Anna Eriksson toteaa (HS NYT-liite 43): "Mutta ei minulla ole mitään sitä (Apulantaa) vastaan. Kyllä punk menee. Mutta jos joku musiikki on hirveää niin blues!"
 
Mitä on Anna Eriksson?Täh..............Ei minulla ole mitään sitä (Blues) vastaan.Kyllä ränttä menee.Mutta jos joku on ihan hirveetä niin kyllä se on Anna Eriksson.

Blues on hirveää.
 
Anna Eriksson toteaa (HS NYT-liite 43): "Mutta ei minulla ole mitään sitä (Apulantaa) vastaan. Kyllä punk menee. Mutta jos joku musiikki on hirveää niin blues!"
 
Enpä yhtään ihmettele Anna Erikssonin kommenttia. Luulempa että bluesin soittajilla on samanlaiset tuntemukset Erikssonin musiikkia kohtaan. Ainakin minä olen sitä mieltä, että Eriksson saa ihan vapaasti inhota bluesia.........ehkä se on just niinku pitää.

Enpä yhtään ihmettele Anna Erikssonin kommenttia. Luulempa että bluesin soittajilla on samanlaiset tuntemukset Erikssonin musiikkia kohtaan. Ainakin minä olen sitä mieltä, että Eriksson saa ihan vapaasti inhota bluesia.........ehkä se on just niinku pitää.
 
Muuten ihan hyvä mutta jätetään toi musiikkia pois tosta Erikssonin perästä.Inhotahan saa vapaasti mitä tahansa,mutta ei kai sitä tarvitse julkisesti tuoda esille ja vieläpä jonkin Apulannan seurassa.Apulannan ja bluesin vertailu on vähän sama kun verrattaisiin paskaa ja konvehteja.

Onkohan tämä taiteilija Eriksson koskaan kuunnellut muuta tai tutustunut omaehtoisesti mihinkään muuhun musiikkiin, kuin mitä lauluopettajat, tuottaja tai manageri ovat hänen eteensä lykänneet..?

On se vaan helvetin hyvä ettei tavikset, tuulipuvut ja teinit tiedä bluesista yhtään mitään. Se vasta noloa olisi jos em. ryhmät ostaisivat levyjä tai kävisivät keikoilla. Parempi on vaan, että pysyy sivistyneempien harrastuksena, vähän niin kuin jazz -vaikka ei niin sivistyneiden kuitenkaan. Kunnalliset bluestaiteilijan virat pitäisi saada äkkiä ja keikat pois räkälöistä kunnon estradeille.

Apulannan ja bluesin vertailu on vähän sama kun verrattaisiin paskaa ja konvehteja.
 
No jaa. Apulanta on itse asiassa saanut joihinkin biiseihinsä paljonkin tunnetta, sitä munaa, mistä bluesissakin on kyse. Ei tietenkään samassa muodossa mitä bluesissa, mutta kuitenkin. Ja ihan musiikillisestikin arvostan joka ikistä omaa tietään raivannutta bändiä enemmän kuin vaikkapa juuri Anna Erikssonia tai mitä muuta tuotantoyhtiön tuotetta tahansa. Ei sillä etten pitäisi bluesista enemmän kuin punkista, mutta on muutakin musiikkia kuin bluesia, jolla on arvoa sekä musiikillisesti että tunnelman ja tunteen kannalta.

No jaa. Apulanta on itse asiassa saanut joihinkin biiseihinsä paljonkin tunnetta, sitä munaa, mistä bluesissakin on kyse..
 
Siitäkö bluesissa onkin kyse? Tunteesta ja munasta?

Siitäkö bluesissa onkin kyse? Tunteesta ja munasta?
 
-Jaaha. Täällä on palattu juurille. Munille ja vituillehan koko blues on tarkoitettukin.
 
Oikein haiseva blues on suoraan varpaanvälistä. Eikä se edes haise parhaalle. Parhaalle haisee se isosta kainalosta kaivettu surumielinen hässäkkäblues...
 
Torakat, saivarit, täit ja muut mukana. Ja satiaiset.

On se vaan helvetin hyvä ettei tavikset, tuulipuvut ja teinit tiedä bluesista yhtään mitään. Se vasta noloa olisi jos em. ryhmät ostaisivat levyjä tai kävisivät keikoilla. Parempi on vaan, että pysyy sivistyneempien harrastuksena, vähän niin kuin jazz -vaikka ei niin sivistyneiden kuitenkaan. Kunnalliset bluestaiteilijan virat pitäisi saada äkkiä ja keikat pois räkälöistä kunnon estradeille.
 
Heh.. Bluesmiehillä ei taida riittää suvaitsevaisuutta kuin mustille, jos ne on siis bluesmiehiä;). Onneks pystyin itse teininä piiloutumaan yleisöön ja mulle myytiin levyjä.. Toivottavasti ei verkkarisankarina joudu tulevaisuudessa ongelmiin;)
 
Artistit tosiaan kaipaisivat enemmän arvostusta, mutta elitismi elitismin vuoksi on minusta yleisesti ottaen aika hanurista..lähes asian kuin asian kohdalla. Tosin rohkeaa elitismiäkin voidaan joskus tarvita, mutta tuskin se bluesia kovastikaan eteen päin vie.

mutta tuskin se bluesia kovastikaan eteen päin vie.
 
Tämä nyt on taas kovin subjektiivinen näkökulma mutta mihinköhän sitä bluesia pitäisi viedä? Aika vaikea kuvitella että blues BLUESINA villitsisi muuta kuin pientä marginaalijoukkoa ja kun taas sekoitetaan sitä poppiin ja rockiin tai vaikka Kletzmer musiikkiin päästään taas perusasioiden äärelle "onko Gary Moore bluesia".

Tämä nyt on taas kovin subjektiivinen näkökulma mutta mihinköhän sitä bluesia pitäisi viedä? Aika vaikea kuvitella että blues BLUESINA villitsisi muuta kuin pientä marginaalijoukkoa ja kun taas sekoitetaan sitä poppiin ja rockiin tai vaikka Kletzmer musiikkiin päästään taas perusasioiden äärelle "onko Gary Moore bluesia".
 
Ei varmasti valtavirtaa tule, mutta en tiedä olisiko eristäytyminenkään hyvä vaihtoehto. Itse ainakin toivottaisin kenet tahansa tervetulleeksi bluesfanien joukkoon. Kukaan tuskin voi väittää, että blueskeikoilla käy liikaa porukkaa tai että levyt viedään käsistä. Tämä taas on samaa iänikuista paskanjauhantaa, mutta aina kun joku Mooren kaltainen heppu tuo bluesia laajempaa tietoisuuteen, löytyy joukosta myös musiikin suhteen aktiivisia ja uteliaita henkilöitä (joukossa voi olla myös tuulipukukansaa tai teinejä), jotka sitten alkavat diggailla sitä "oikeaa" bluesiakin..