Joo, tämä kitara mainitaan jo tuolla aiemmin topicissa. Eli nim. Johnny Darnett halusi luopua omastaan. Kaupat tuli tehtyä ja kitarat vaihtoi omistajia. Tässä sitä nyt ihmetellään tuon kummajaisen kanssa. Kaula kaipaa hieman huomiota ja mahdollisesti uusia nauhoja, mutta kyllä tämä pelittää ihan tämmöisenäänkin kohtuullisesti. Säätöä, säätöä...
Tämä kyseinen kitara on siis malli Special 3, joka meinaa että karvalakkimalli + keskimikki ;) Gibsonin kielellä. Väri on ebony, kullatut metalliosat jne. Kaikki alkuperäistä toistaiseksi. Virittimet tuntuu siltä, että vaihtoon menee mikäli tämä kitara tulee käyttöön ihan tosissaan. Hihnan pitimistä tuo kaulanpuoleinen tulee semmoseen kulmaan, että pitänee sitoa remmi ihan tosissaan kiinni (en laita lockkeja!).Kaulan profiili on Tuhti D, päästään kapeahko ja levenee bodyä kohti. Muistuttaa Fenderin kauloja. Otelaudassa dot-merkit. Kaikki vaikuttaa laadukkaalta ison G:n tyyliin. Potikat pelaa ja mikinvalinnat toimii ilman turhia rahinoita tai ähinöitä. Häiriöherkkyys on ns. normaalia tasoa, eli riippuu kytkennästä.
Mutta täytyy sanoa, että onhan mielenkiintoinen soitin. Ei missään nimessä sovellu raskaaseen särösoittoon. Semmosella pikkusäröllä, että saa sävyt esiin, on tämä soitin omimmillaan. Esimerkiksi vaikkapa bluesiin (yllätyspyllätys!), tämä pikkunappula osaa imitoida lähes huvittavan hyvin periaatteessa kaikkia perinteisiä peruskitaroita. Ei toki kuulosta niistä miltään, mutta ymmärtää heti mistä on kyse.
Pieni koko hämmentää ainakin näin aluksi. Kaulaa kyllä piisaa mutta body loppuu ikäänkuin kesken! Akustisesti kitara soi yllättävän äänekkäästi ja melko kirkkaasti ollakseen mahonkia. Runkoa on viistetty takaa kahdesta kohtaa siten että sen pitäisi istua miellyttävästi omaa kroppaa vasten istuessa tai seisten. Sopii ja sopii.. riippuu henkilöstä. Aika nopeasti nuo mikin valinta kytkimet oppii käyttämään. Periaatteessa tone potikka ylhäällä kitara toimii kuten strato, mikki yhdistelmät täsmää siihen. Tone alas painettuna kolme ensimmäistä vaihtoehtoa on perus tupla humppari kytkennät jonka perään kohdassa 4 keskimikki+tallahumppari (fat strat?) viimeisenä kohta 5 puolet kaulamikistä+puolet tallamikistä (telen keskiasento). Mutta kuten jo tuossa mainitsin mulla tulee mieleen hyvä imitaattori, eli tietää mistä on kyse mutta silti siinä on joku oma sävynsä seassa. Mielenkiintoiseksi homman tekee myös pitkäskaalainen kaula. Kielten soinnissa ei ole sitä napakkuutta kuten esim LP:ssä vaan ennemminkin ilmavuutta kuten Stratossa.
Tästä kuvailusta vois joku ajatella, että tuohan on hieman kuten esim PRS. No, ei sinne päinkään. Ihan eri juttu. Jos joku tämmöstä harkitsee niin alkuun vois kertoa, että tästä ei ole Les Pauliksi, eikä Straton korvaajaksi. Kitara sopii soittajalle, joka tykkää (nauttii!) kaikista pienistä vivahteista ja tykkää useista eri soundeista. Vois toisaalta kuvitella esim jonkun tanssibändin kitaristille monipuolisuutensa vuoksi (analoginen Variax, hehe..).
Siinähän sitä tulikin jo tekstiä aiheesta uhanalainen haukka. Tarina jatkuu taas, jos jotain kerrottavaa tulee. Ja vielä Foxille, hommaa vaan se Customi. Tykkäät varmasti...
Tuolta muutama fillistelykuva aiheesta:
http://tinyurl.com/8ryur Kiitos Otto. Pidä huoli siitä LePakosta!