Laulaminen ›

en siis löydä tätä kivutonta tekniikkaa en sitten millään.
olen lukenut kaikki aiheeseen liittyvät threadit ja niillä olevat neuvot, mutta mikään ei tunnu toimivan.
 
pari viikkoa olen yrittänyt jo tuloksetta.
Ja pari kertaa kun olen jo luullut että nyt se löytyi, niin muutaman minuutin päästä äänihuulet kipeytyy, ja se siitä, väärillä raiteilla oltiin :(
 
hermot menee.

Kyllä se rääkyminen alussa tuntuukin pahalta, mut voin sanoa, että kerta kerralta menee helpommin. Ei kai sellaista ääntä pystykään tuottamaan niin ettei se missään tunnu, tai jos voi, niin sellanen ihminen voi olla onnellinen luontaisesta taidostaan. Tottumis- ja treenauskysymys ainakin omalla kohdallani. Nykyään myös ääni palautuu helpommin entiselleen rääkymiskeikan jäljiltä tai sitten oon hoksannu paremmin sen tekniikan tehdä ne äänet, jolloin ääni rasittuu vähemmän. Että nou hätä, jos ei vielä kahdessa viikossa irtoa... itse aloittelin kyseistä hommaa kokeilemaan viime keväänä ja ne säröäänet alkaa vasta nyt tulla niin, ettei tunnu pahalle.

Hannakatariina, oletko siis rääkkyvä nainen? kuvittelen että rääkkyminen olisi vaikeampaa naisille, saatan toki olla väärässä.
 
Yksi neuvo karjumisen/rääkkymisen suhteen: laula mahdollisimman isolla ja täydellä, sekä suht. puhtaalla äänellä vaikkapa ensimmäinen säkeistö. Lisää vaikkapa kertosäkeeseen tai tokaan säkeistöön painetta ja modifioi kitalaen takaosaa sekä kurkun yläosa niin että ääni säröttää. Mutta muista käyttää edelleen isoa ja puhdasta ääntä ikään kuin "pohjana". Pieni säröttävä ääni ei ole hyvän kuuloinen IMO, mutta iso ja soiva säröääni on taas täyttä musiikkia korville...

Rääkyminen lähtee huutamisesta. Ei normaalisti huutaminenkaan satu. Mielestäni ääni pitää rikkoa jo kauan ennen kurkunpäätä. Vaikea oikeestaan sanoa ku ite löysin sen melkein heti ku ekan kerran kokeilin reeneissä. Siis sen tekniikan miten sen pitäisi lähteä.

kuvittelen että rääkkyminen olisi vaikeampaa naisille
 
Joo, siltä se minustakin tuntuu ;) Örinäosastolle mulla ei ole asiaa, mutta rockbiiseissä tulee nykyään käytettyä vähän särmäkkäämpää ääntä, joskus menee jopa ihan rääkymisen puolelle, samoin jossain jamesbrown-jutuissa tulee tehtyä kirkaisuja. Enimmäkseen kuitenkin laulellaan nätillä äänellä...

en siis löydä tätä kivutonta tekniikkaa en sitten millään.
olen lukenut kaikki aiheeseen liittyvät threadit ja niillä olevat neuvot, mutta mikään ei tunnu toimivan.
 
pari viikkoa olen yrittänyt jo tuloksetta.
Ja pari kertaa kun olen jo luullut että nyt se löytyi, niin muutaman minuutin päästä äänihuulet kipeytyy, ja se siitä, väärillä raiteilla oltiin :(
 
hermot menee.
 
Pari viikkoa ei ole kovin pitkä aika. Itsellä meni puoli vuotta ennen kun löysin kivuttoman tavan joka myös kuulostaa hyvältä. Itsestä tuntuu, että paras tapa oppia halutunlainen tekniikka on kuunnella levyjä missä on miellyttävä laulu ja lähteä siitä. Itsellä se nykyinen laulu tuli sillä tapaa juuri, että pääsin tietyn levyn fiiliksiin, otin sanat esiin ja lähdin vetämään sitä. Ja siitä se lähti kehittymään pikku hiljaa ja muuttumaan enemmän omaksi lauluksi.
 
Ota myös huomioon että kurkun kipeytymiseen vaikuttaa huomattavasti äänen avaus ja kurkun kuivuus. Ja myös se, että miten kovasti laulaa. Voluumia pitää olla paljon, mutta jos laulaa liian kovasti (siis jo oikeasti kovasti) niin kurkku kipeytyy helpommin eikä ääni säröydy enää yhtä hyvin. Treeneissä tuota tulee tehtyä joskus, kun ei hahmota laulun todellista voimakkuutta.
 
Itse olen alkanut oppia laulamaan vasta viime kuukausina. Nykyään sitä revähtää pahemman kerran nauruun, kun kuuntelee vielä viimekesäisen demon laulujani. :)

Mulla tuo oikea tapa löytyi pikkuhiljaa. Vaikka en aktiivisesti treenannut niin ei se muutaman kerran jälkeen enää tuntunut niin pahalta. Liman määrä kurkussa vaikuttaa myös aika lailla mun mielestäni. Jos on kurkku täynnä limaa nii ei pääse ilma menemään vapaasti jolloin laulaminen vaikeutuu.

No siis mun idoli siis on Mortal Treasonin vokalisti, eli sillähän sujuu rääkyminen ja örinä. Eli äärimmäisen taitava vokalisti. Itse oon kanssa alkanu oppimaan itseasiassa *kehkeh* aika hyväksi ja oon neljässä bändissä. Mut harjotteluun meni puol vuotta. Eli sun kurkun pitää _tottua_ örinään. Se ei oo sillee tekniikkalaji.
 
Eli ensin alotin kuuntelemalla Immortal Soulsia, ostin niiden kaikki levyt ja opettelin lyriikat runoina ulkoa. Sitte paukutin levyjä kovalla volyymillä ja karjuin biisejä. Ääni oli aivan maassa, joskus tuli jopa verta kurkusta kaverini kanssa harjoitellessa, kun oli just sellanen meininki, että kannustettii toisiamme ja sillee. :)
 
Sitte tosiaan äänen pitää särkyä tosi alhaalla kurkussa öristäessä matalalta. Se vaatii jo vähän tekniikkaa ja jopa vähän äänen avausta. Matalalta örinä vaatii myös äänen avausta, eli kannattaa lukkiutua kellariin avaamaan ääntä. Äänestä saa tasaisemman, jos saa kurkkuun tulemaan hieman limaa. Ei kuitenkaan liikaa. Alkuun pääsee kun vetää puoli litraa Fantaa ykkösellä alas. Korkealta rääkyessä pitää nostaa pää pystyyn ja rääkyä. Oikein korkealta rääkyminenkin vaatii vähän tekniikkaa. Sen oppii kokeilemalla. Mutta siis leuan asennot on siis käytännössä se tekniikka pääasiallisesti.
 
Volyymi siis on oltava suht kova, tai laatu kärsii. Kurkku pitää opettaa kestämään epätavallista käyttöä. Äänen avaus on myös äärimmäisen tärkeä, kuten normaalissakin laulussa. Örinässä se vain korostuu selkeämmin.
 
Örinään/rääkymiseen saat paljon enemmän elävyyttä örinällä ja rääkymisellä, eli mukailet melodiaa ja intensiteettiä erilaisilla örinätekniikoilla. Kontrasti on tärkeä. Lauluääneni ei ole kärsinyt örinästä ollenkaan veritreeneistä huolimatta. :) Eli laulan edelleenkin negrospirituaalibändissä solistina ilman ongelmia, ihan normaalilla äänellä. :P

Tohon veren lentämiseen asti ei kyllä ääntä kannata missään nimessä kiduttaa. Ja reenaus kannattaa lopettaa siltä päivältä, jos käheeks alkaa meneen.

No se nyt vaan kertoo oikeesta asenteesta. :D Se veri on vaan sivuseikka.
 
Mut siis joo, ei se mun lauluääntä tuhonnu, että ei sellasta kannata pelätä. Mutta siis ihan totta, että se veren lennättäminen ei oo se laulutreenin laatuindikaattori. ;)

No se nyt vaan kertoo oikeesta asenteesta. :D Se veri on vaan sivuseikka.
 
Mut siis joo, ei se mun lauluääntä tuhonnu, että ei sellasta kannata pelätä.
 
Kysykäämme tuosta sinulta sitten 5-10 vuoden kuluttua uudelleen...

No se nyt vaan kertoo oikeesta asenteesta. :D Se veri on vaan sivuseikka.
 
Mut siis joo, ei se mun lauluääntä tuhonnu, että ei sellasta kannata pelätä. Mutta siis ihan totta, että se veren lennättäminen ei oo se laulutreenin laatuindikaattori. ;)
 
Minusta jos veri lentää niin kannattaa olla onnellinen, jos ei ääni oo menny.
 
Eikä siihen tosiaankaan kannata luottaa, että kurkku ja äänihuulet kestää verireenejä. Joillakin kestää tietysti kovaa rasitusta kauemmin, kuin toisilla. Kaikkien äänielimet on yksilöllisiä, mutta en ottaisi sitä riskiä että itse kuulun niihin harvoihin, joiden kurkku on rautaa.
 
Minusta rääkymistä ja örinää aloitteleville henkilöille pitäisi kertoa enemmän rentouden, hengitystekniikan, veden juonnin ja äänenavauksen tärkeydestä, kuin siitä kuinka välillä veri vaan lentää, kun asenteella huudetaan.

No siis mun ääni ei rasitu örinästä nykysin ollenkaan. Ja mä myöskin kirjotin, ettei se ole mikään indikaattori. Eli siedätyshoito on maailman paras hoito. :D
 
Juuri kuten sanoin, siihen pitää tottua ja äänen avaus on äärimmäisen tärkeää. Jos kurkkuun sattuu aina laulamisen jälkeen, ei örinää kannata edes harkita. Sitte varmasti menee ääni.
 
Ei kaikista saa tenoreita.

No siis mun ääni ei rasitu örinästä nykysin ollenkaan. Ja mä myöskin kirjotin, ettei se ole mikään indikaattori. Eli siedätyshoito on maailman paras hoito. :D
 
Juuri kuten sanoin, siihen pitää tottua ja äänen avaus on äärimmäisen tärkeää. Jos kurkkuun sattuu aina laulamisen jälkeen, ei örinää kannata edes harkita. Sitte varmasti menee ääni.
 
Ei kaikista saa tenoreita.
 
Mitä siedätyshoidolla tarkotat, jos kurkkuun sattuessa ei örinää kannata edes harkita?

Siis viimeisessä kommentissani viitaten tenoreihin tarkoitin tarkalleen sitä, ettei kaikilta se kipu lähde ollenkaan. Joitakin sattuu aina.
 
Kaikista ei saa tenoreita.

Tuntuupa että tuo rääkyminen ja örinä on aika helvetin perskohtasta. Itse uskoisin että jos verta tulee ollaan jokseenki väärillä teillä mut mikä minä olen muita siinä sanomaan. Itseä tuo rääkyminen ei ole ikinä oikeastaan sattunut, eikä se ole vienyt edes ääntä pois. (Laulan tuommosta nortteria ja ajattaraa muistuttavalla tavalla.) Mitä äänen avaamiseen tulee, en oo oikeestaan ikinä moista tarvinnut. Se ääni lähtee sielt kuta kuinkin samanlaisella tavalla joka kerta riippumatta siitä kuinka sitä on revitetty alkuunsa, toki toisinaan on huonnompia ja parempia päiviä.

Olen alkanut perinteisen murahteluörisemisen ohella rääkymäänkin. Viime aikoina ja etenkin tänään suihkussa tunsin päässeeni kiinni oikeaan tekniikkaan. Tuntui aivan siltä, että se ääni olisi tullut jostain todella syvältä kehosta. Eikä kurkkuunkaan sattunut juurikaan yhtään. Itse asiassa tuntui siltä että se ilma pääsi aivan vapaasti kulkemaan ulos. Nyt vain harjoittelemaan äänen laatua, pitäisi saada enemmän kirkuvampi ääni...
 
Ja mitä tuohon äänenavaukseen tulee, niin suosittelen sitä todella paljon. Venyttelyjen, kehräämisen ja muiden surinoiden sekä pienen lauleskelun jälkeen kurkku ja äänihuulet todellakin ovat ainakin omalla kohdallani paljon rennommat. Silloin ilmakin virtaa ulos paremmin.

Rääy vaan. kyllä ne äänihuulet siihen tottuu.. mulla oli varmaan ekat kaks kk kipeenä ku aina rääky mutta nyt ei tunnu enää ollenkaa

Alussa kannattaa laulaa hiljempaa, koska ääni en kanna kunnolla kun lähtee kylmänä liikenteeseen. Kipu viittaa mielestäni huonolaatuiseen jännitykseen kurkussa mikä on mielestäni iso NO-NO. Sitä saattaa tulla jos on vaativa (tai kusipäinen) yleisö jolla on ihmeelliset vaatimukset lauläänen suhteen.
 
Itselläni on intensiivisessä laulussa tuntunut kipua vatsassa (sisäiset vatsalihakset joilla vedetään mahaa sisäänpäin), ja joskus jopa selässä jos on laulanut kyyryssä.
 
Mutta tietenkin jos haluaa laulaa äärimmäistä rääkky-laulua niin kyllähän se veri saattaa lentää.
 
Tärkeintä on kuitenkin IMO oma personallinen tyyli - eihän ääneen muuten saa kunnolla voimaa. Tähänhän kuuluu m.m. omat melodiat, intonaatiot, ja oma tapa laulaa tunteella sekä oma tapa säröttää jos sitä harrastaa. Minusta vähän tuntuu että yritetään kopioida muiden tekemisiä eikä edes mieti mikä sopii mihin. Toisen agressiivinen esitys saattaa olla ihan oikeutettu tulkinta ja loistava suoritus kun se taas ei toisella sovi ollenkaan... Esim. HIM:in VV laulaa usein falsetissa mutta kun karaoke ym. esittäjät tekevät saman tempun niin ei tule mitään. Ja Final Countdownia tai Trooperia ei mun mielestä kannata tosta vaan rääkkyä koska joku muu on sen (huonosti) aikoinaan tehnyt.