Klassinen ›

Perustele.
 
Puhe = äänen tuottamista.
Laulu = äänen tuottamista.
 
Molemmissa voidaan käyttää eri taajuuksia, korostuksia yms.
Molemmissa ääni resonoi rinnasta ylöspäin limakalvoilla yms.
 
Käytännössä puhe on aikalailla/todella lähellä synonyymiä laululle. Samasta asiasta on kuitenkin kyse.
 
Mikäli nuo eivät pidä paikkansa, voin vetää johtopäätöksen:
Kitarasta lähtevä ääni on musiikkia.
Bassosta lähtevä ääni ei ole musiikkia.
 
Sun perustelus on melkein yhtä loppuun asti funtsittu kuin se, että:
 
Pertti=Nekrofiili
Pertti=Ihminen
 
Ihminen=Nekrofiili
 
Jep, ei ihan näin pahasti mutta tajusit idean. Tuo on harvinaisen pinnallista ajattelua. Puhe täyttää tarkoituksensa vaikka siinä ei käytettäisi minkäänlaisia erilaisia intonaatiollisia tehokeinoja, koska sen primäärinen viestintäkeino ovat sanat, koodi jonka ihminen pystyy tulkitsemaan ilman sekundäärisiä, ajatusta syventäviä ja sen ymmärtämistä helpottavia äänenkorkeuden ja -painon vaihteluita. Laulun primäärinen viestintäkeino on sen sijaan nimenomaan intonointi - eri äänenkorkeudet, -painot ja vastaavat.
 
Siinä olet oikeassa, että hyvin lähellä ne ovat toisiaan, koska ne tuotetaan samoin keinoin fyysisesti, mutta unohdat sen, miksi viestintäkeinoille on annettu erilaisia nimiä. Eiväthän maalaaminen ja tanssikaan ole sama asia muuten kuin fyysisesti, vaikka kummassakin käsiä heiluteltaisiinkin?
 

 
Alkuperäiseen ajatukseen palatakseni sanoisin että mielestäni Megatherium paljasti asian ytimen jo ensimmäisessä viestissään. Nimenomaan muoto on se, joka erottaa musiikin organisoidusta metelistä. Emmehän kutsu kaikkea puhettakaan (tai ostoslistoja yms. kirjallisia dokumentteja, tällaisia muuten harvemmin on musiikkipuolella, koska musiikki ei ole standardoitu kommunikointikeino, kts. alempana) kirjallisuudeksi. Tietyllä tasolla mielestäni kaikki meteli on musiikkia etäisesti muistuttavaa ääntä - kuuntelee vaikka liikennevaloissa ollessaan kaupungin meteliä ja voi löytää yllättävän monikerroksisen, loogisen äänikonstruktion jos ottaa vaikkapa toistuvaksi rytmiseksi säestyskuvioksi liikennevalojen piippauksen ja suhteuttaa kaiken muun metelin siihen - mutta erotuksena on se, että ne vain muistuttavat musiikkia samoin kuin Danny Kaye osasi poimia foneettisesti oleelliset äänteet kaikista kielistä ja matkia puhuvansa vaikkapa suomea. Ihmiset luulivat, etteivät saa selvää siitä mitä Kaye sanoo, mutta oikeasti mitään järkevää suusta ei tullut ulos, vaan pelkästään äänteitä jotka ovat suomen kielen perusrakenteita.
 
Eli käytännössä käytän näitä asioita perusteluna siihen, mitä olen jo sanonut aiemmin - musiikki on ihmisen keksintöä (tai ihmisen siis löytämää, keksittyä samoin kuin sähkö), samoin kuin puhuttu kielikin. Musiikki on siis meteliä, jolle joku järjellinen subjekti antaa muodon. Mielestäni juuri tämän takia on aluksi hankala määritellä sitä, mikä on musiikkia ja mikä ei. Musiikkia muistuttavia elementtejä on maailma täynnä, mutta niitä ei ole sen tarkemmin nimetty.
 

 
Siihen, mistä Etnopoju ja Sellisti väittelivät, sanoisin sen verran että kyllähän nuotit ovat sama asia musiikille kuin kirjaimet puheelle. Se, että musiikilla ei voida kaikkea ilmaista tarkasti, johtuu pikemminkin kuulijoiden kyvyttömyydestä ymmärtää viestiä, kuin siitä, että musiikki olisi rajoittunutta. Emmehän sano, että oma kielemmekään on huono viestintämuoto tai että sillä ei pysty ilmaisemaan kaikkea, jos koiraa ei saa ymmärtämään kuin rajoittuneen määrän komentoja. Samalla tavalla tietyt asiat toimivat selkeinä viesteinä. Jos lauletaan matalalta pieniä sekunteja kiihtyvään tahtiin (Tappajahai), useimmille ihmisille herää mielikuva uhasta. Jos lauletaan "wiik-wiik-wiik", useimmille ihmisille herää mielikuva myöskin uhasta, joskin vielä tarkemmasta - veistä heiluttavasta miehestä suihkuverhon edessä. Jos harppu soittaa liplattavia maj7-arpeggioita, useimmissa ihmisissä herää rauhan ja seesteisyyden tunne. Ja jos joku sanoo että nämä ovat typeriä leffa-assosiaatioita niin voi voi, niin on elekielikin pelkkiä assosiaatioiden muokkaamia vakiintuneita käytäntöjä, ei mitään absoluuttista, kollektiivisen ihmisjärjen ilmentymää.
 
Kaikki ihmiset eivät ymmärrä kirjoitettua, tai edes puhuttua kieltä. Vielä harvemmat ymmärtävät musiikkia. Jos musiikin keinoja alettaisiin muokata kommunikointikeinoksi, se kyllä onnistuisi, se saattaisi jopa olla monisyisempi viestintäkeino kuin mikään muu. Alkuperäiskansojen keskuudessa on ollut yhteisöjä, joiden primääriset viestintäkeinot ovat olleet musiikkiin rinnastettavia - eri melodioiden viheltäminen tai laulaminen, rytmien taputtelu tms. Tämä todistaa siitä, että musiikin eri elementit voitaisiin muokata viestintäkeinoksi, jos siihen tunnettaisiin tarvetta. Sitä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tehdä, koska suuri osa musiikin viehätyksestähän perustuu juuri siihen ettei sen tarvitse tarkoittaa mitään spesifiä, se on "vain musiikkia", jonka herättämät mielikuvat ovat täysin subjektiivisia eivätkä millään tavalla standardoituja. Ehkäpä musiikki onkin viimeinen asia, joka voi viedä meidät ihmismielen alkulähteille, siihen aikaan kun jokainen ihminen oli tunteidensa ja ajatustensa kanssa yksin, omillaan eikä voinut välittää niitä millään keinoin toisille kaltaisilleen, aikaan jolloin homo sapiens oli vain lenkki evoluutiossa, laji muiden joukossa ja harmoniassa luonnon kanssa, eikä mikään itselleen ylivallan riistänyt itsekäs laji, jonka on pakko tuntea hallitsevansa kaikkea vain siksi että järki antaa mahdollisuuden keksiä idean hallitsemisesta?
 
Huh.