Kitarat: kitarakamat ›

Arvon kepittäjät. Onko kellään kokemuksia näistä Thomannin akustisista Harlikoista? Hinta on sellainen, että Suomesta ei saa luuttua edes lelukaupasta tolla hinnalla. Eli, onko noista lapsityövoimalla tehdyistä mihinkään?

Arvon kepittäjät. Onko kellään kokemuksia näistä Thomannin akustisista Harlikoista? Hinta on sellainen, että Suomesta ei saa luuttua edes lelukaupasta tolla hinnalla. Eli, onko noista lapsityövoimalla tehdyistä mihinkään?
 
Logoon hurahtaneet väittävät vastaan mutta kylmä totuus on se että hinta/laatusuhde on erittäin hyvä. Thomanilta tuli hiljattain se kallein ( 165 euroa ) 12-kielinen ja tasan takuulla pärjää kaksi kolme kertaa kalliimmille kepeille. Samoin ne mitä olen Bändikeskuksessa testaillut, ovat olleet ihan soitettavia yksilöitä. Mutta juttu on niin että jokaisen täytyy itse testata mikä parhaiten sopii käteen ja vilkaista lompakkoonsa. Se on sellainen hinta/käyttö/laatusuhde josta pitää löytyä se itselle oikea lopputulos. Oli miten oli, älä usko näihin kuulopuheisiin että jokin tuote on paska/hyvä vaan testaa itse.

Kiitti kommentista. Tuossa on tosiaan se, että soittotuntuma vaihtelee paljonkin eikä sitä voi netissä simuloida. Täytyypä käydä vilasemassa niitä keppejä, mutta kertokaapa muut silti lisää käyttökokemuksia.
 
Onko jotain muutakin merkkiä, jossa teräskielisen hinta-laatusuhde olisi oikein kohdallaan? Ajattelin sijoittaa max. about 200 erkkendaalia.

Mä oon testannu sitä kaikkein halvinta HB-mallia, ja se yksilö ainakin oli kyllä sellanen tapaus että itketti, oikeesti. Vire piti tasan niin kauan ku siihen ei koskenu, nauhoista oli päät aika lahjakkaasti ulkona, ja se kaiken hyvän ja kauniin lisäksi kuulosti vielä ihan hirvittävältä.
 
Mulla on koti/puisto/örvellys-kitarana Yamahan F-310, joka on hinnaltaan alle kahdensadan. Siitä on vähän hankala keksiä pahaa sanottavaa, sen lisäksi että E-kielen intonaatio heittää 12. nauhalta 2 senttiä. Vaneriahan tuo kyllä on, ettei senkään sointi ihan kolibrin laulua ole. Ihan toimiva peli, kuitenkin.
 
Etten ihan "logosta innostuneelta" vaikuttaisi, testaaminen on noissa halvoissa todella tärkeää. Käyt vilkasemassa naapurikaupan tarjonnan, kyllä sieltä pitäisi joku soiva yksilö alle kahteen sataan irrota... Merkistä ei kannata kauheasti välittää.

Mulle tuotiin HB akustinen säädettäväksi. Ensimmäistä kertaa jouduin sanomaan, ettei tälle voi tehdä mitään. Kaularauta ei toiminu, otelauta ihan vuoristorataa, satulaa ei voinu viilata lohkeematta, ...
 
Soundstoressa myytävä Kona (155€) on hintaisekseen mainio akustinen.

Onko jotain muutakin merkkiä, jossa teräskielisen hinta-laatusuhde olisi oikein kohdallaan? Ajattelin sijoittaa max. about 200 erkkendaalia.
 
Voit unohtaa nuo HB:tä kehuvat kommentit asiantuntemattomien tahojen tekstinä ja suosittelen jos sulla on pitkällä aikavälillä tarvetta akustiselle, niin sijoittaa vähän enemmän rahaa. Jos rahaa ei kertakaikkiaan ole ja akustisen tarve on paha, niin sitten kannattaa käydä henkilökohtaisesti katsastamassa mitä tuohon hintaan liikkestä lähtee. En silti suosittele ostamaan yhtään alle 200euron uutta akustista, käytettynä likkeistä voi löytyä jotain 90-luvun alun Landoloita ym. tuohon hintaan ja ne ovat ihan ok-kitaroita. Vaikka itselläni on aikanaan ollut kaksi tuon hintaista Yamahaa, niin en suosittele sellaista ostamaan. Huono soundi, koska kitaran raskas rakenne ei tuo akustista ääntä kuten sen pitäisi, myös aika on osoittanut että valmistusmateriaalit ovat hyvin huonoja. Kannattaa ostaa suoraan joku laadukkaamman valmistajan karvalakkimalli, jos a) epäilet, että harrastus tulee jatkumaan vielä 5 vuoden päästä, b) olet yli 20-vuotias (eli osaat käsitellä tavaroita, niitä hajoittamatta) ja c) saat vain rahaa kasaan. Hyvin soiva akustinen on erittäin hyvä sijoitus - tulet sen huomaamaan.

Kiitos jälleen asiantuntevista kommenteista. Tuossa oli paljon asiaa ja täytyy "kätkeä nämä sanat ja tutkiskella niitä sydämessä", niinkuin Joulun teemaan kuuluu ;-)
 
Sattumoisin, mulla on 80-luvun teräskieli-Landola, jossa on kaula taipunut ylöspäin ja kielet vastaavasti liian ylhäällä. Ehkä em. syistä ala-E ja saman kielen A-ääni ovat epävireessä keskenään. Ostin sen 650 markalla pintaviallisesta erästä aikoinaan. Nyt mietin, ostaako uusi, vai voisiko tuon vanhan hopan korjata. Hyvä saundi siinä on edelleen.

Eikös esim. Elliot Smith vedelly jollain halvalla Yamahalla. Ei ilmeisesti estänyt miestä tekemästä pirun hienoa musiikkia.

Kiitos jälleen asiantuntevista kommenteista. Tuossa oli paljon asiaa ja täytyy "kätkeä nämä sanat ja tutkiskella niitä sydämessä", niinkuin Joulun teemaan kuuluu ;-).
 
Jesh. Mutta tutkiskele niitä niin että ainoastaan kokeilemalla voit päättää onko kitara sinulle sopiva vai ei. Tai sitten otat riskin ja joko olet tyytyväinen hankkimaasi tai sitten et. Valehtelematta sanon että jos olisin hankkimassa kallista soitinta niin en ostaisi postimyynnistä. Se edellyttäisi laajempaa testailua tai sellaista "tämä se on" väläystä.

Minulla oli kerran lainassa kaverini Harli penton teräskielinen mikitetty akustinen. En lähestulkoon pystynyt soittamaan sillä kunnolla, kun vertasi omaan FG sarjalaiseen Yamahaan.

Eikös esim. Elliot Smith vedelly jollain halvalla Yamahalla. Ei ilmeisesti estänyt miestä tekemästä pirun hienoa musiikkia.
 
Käytti kai aika montaa erikitaraa, mutta pääasiassa näin soitamassa Martin D-28:ia. Vanhemmat Yamahat 70-luvun lopusta ja 80-luvun alusta ovat hyviä ja kokopuisia kitaroita, tuollaisia ei vain suomeen taidettu tuoda. Tämä on Lada-maa, niin autoissa kuin kitaroissa.

Niinpä. Eihän mulla olekaan soittelua takana kuin n. 35 vuotta. Eli sen perusteella en ymmärräkään mistään mitään. Landolan kepeistä, niitä muutamia on tullut testattua + 250 euron hintaluokassa ja ne ovat järjestään olleet alle arvostelun.
 
Itselläni on soittelua vähän yli kymmen vuotta takana, mutta laadukkaista akustista sellaiset viisi vuotta. Olen soittanut ja omistanut monia laadukkaimpia tehdasvalmisteisia kitaroita, siltä pohjalta voin sanoa että nuo HB:n kitarat on täyttä paskaa, eikä edes hintansa arvoisia. Rahat menee hukkaan. Mitä järkeä on ostaa sinnepäin soitin, eteenkin kun instrumentti on tarkoitettu pidempään käyttöön. Nuo HB:n kitarat päätyvät roskatoreille ja roskalavoille muutaman vuoden käytön jälkeen...

Jep, kyllähän tossa Landolassa viehättää se perusajatus, että sen on kotimaiset "tumpelot" aikanaan väsänneet. Siinä on siis tietty positiivinen perusfiilis, niinkuin vanhassa Volvossa. Kiva olisi kyllä hankkia myös oikeasti hyvä akustinen.
 
Nämä kitarasuhteet on kyllä niin tajuttoman henkilökohtaisia, että itsekin mietin puolivakavissani, että syntyykö sillä uudella vehkeellä sitten edes biisejä, vai onko ne biisit tuolla Landolassa sisällä odottamassa ulosrämpytystä ;-)
 
Toisekseen, olen senverran iän myötä tullut realistiksi, että soittimella+sen arvolla ja henkilökohtaisella talentilla pitää olla jonkinlainen korrelaatio. Eli, kaikenlaisen roippeen haalimista on kyllä harrastettu; (sen voi todeta Mikserin kuvagalleriasta, jos kiinnostaa. Siellä on kuva myös kyseisestä Landolasta).

Sattumoisin, mulla on 80-luvun teräskieli-Landola, jossa on kaula taipunut ylöspäin ja kielet vastaavasti liian ylhäällä. Ehkä em. syistä ala-E ja saman kielen A-ääni ovat epävireessä keskenään. Ostin sen 650 markalla pintaviallisesta erästä aikoinaan. Nyt mietin, ostaako uusi, vai voisiko tuon vanhan hopan korjata. Hyvä saundi siinä on edelleen.
 
Ei millään pahalla, mutta musta nuo 80-luvun landolat on ihan hirveitä. Tekivät silloin suurinpiirtein satatuhatta kitaraa vuodessa ja sen kyllä huomaa. Jos tuolla on itsellesi tunne arvoa niin pidä, mutta korjaaminen taitaa olla täysin rahan tuhlausta. Epäilen että tuossa on kaulankulma mennyt pieleen eli otelauta vajonnut kopanpäältä, mikä sinäänsä on tavallista vanhoille kitaroille, mutta sen korjauttaminen on työlästä ja kallista. Jotain halvempia kepulikonsteja kuten tallan hiominen matalammalle on olemassa, mutta ei kannata.

Tuota pelkäsinkin - varmaankin totta. Kaula lähtee nousemaan just tosta kopan reunasta.
 
No, ronkin ne uudet biisit tuolta Landolan uumenista, mutta teen äänitykset sitten sillä uudella pelillä, mikä se sitten onkaan.

Landolasta sanoivat että 1974-84 ovat huonoimmat Landola vuodet. Sen jälkeen laatu on noussut hiljalleen. Mutta mun mielestäni Landoloissa ei ole mikään erikoisen hyvä saundi. Mutta nämähän on mielipiteitä tietysti.

Olen soittanut ja omistanut monia laadukkaimpia tehdasvalmisteisia kitaroita, siltä pohjalta voin sanoa että nuo HB:n kitarat on täyttä paskaa, eikä edes hintansa arvoisia.
 
Minäkin olen soittanut monia laadukkaampia kitaroita, mutta en osaa sillä perusteella sanoa HB:n akustisista mitään kun en ole niitä testannut. Ei kyllä kauheasti kiinnostakaan.
 
Tuolla on lisää juttua HB:n akkareista:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=102576&o=0

Mulla on sellainen vanha "western" Maya jonka ostin 70-luvun puolessa välissä neljällä sadalla isorobalta käytettynä. (Halpamerkki mutta 400 mk ei ollut tuolloin ihan vähän käytetystä.) Kun olen joskus testaillut skittoja liikkeissä ja jonkun kaverin ostoksia, niin ton oman skitan arvostus alkaa yllättäin nousta.
 
Osaakos kukaan sanoa onko vika mun korvissa, vai oliko noissa "Maijoissa" joskus hyviäkin kappaleita? Mulla on myös sellainen seetripuukantinen soololovella varustettu Takamine jonka soundista pidän tosi paljon. Onko muilla kokemuksia sellaisesta? Molemmat skitat ovat laadukkaan tuntuisia - Takamine tietysti enemmän.

Onko jotain muutakin merkkiä, jossa teräskielisen hinta-laatusuhde olisi oikein kohdallaan? Ajattelin sijoittaa max. about 200 erkkendaalia.
 
Tuohon hintaan saa jo Ibanezin PF sarjalaisen jossa on kokopuinen kansi. Noita olen kokeillut ja hyviltä tuntuvat tuossa hintaluokassa.