Bänditoiminta ›

Pari huomiota nykypäivän roudareista...
 
Perusmallin roudaria ei enää ole olemassa. Tekniikan henkilöt, joita kulkee keikoilla bändien matkassa tai äänentoistofirmojen hommissa, ovat kaikki omien hommiensa erityisasiantuntijoita. Hommiin otetaan saliääni- ja monitorimiksaajia, valohahmoja, riggaajia, mikittäjiä yms. tyyppejä, joilla on selkeä rooli kokonaisuudessa. Joskus mukana on joku, jonka homma on olla puhtaasti apukäsi, mutta tämänkin henkilön täytyy tietää, mitä eroa on molella, subilla ja FOHilla.
 
Ala on menossa koko ajan ammattimaisempaan suuntaan. Niinsanotut vanhan liiton roudarit ovat katoavaa kansanperinnettä. Tällä tarkoitan ammattilaisia, jotka ovat hankkineet tietonsa ja taitonsa ennen media-alan koulutuksen nousua. Siis itseoppineita ihmisiä, jotka ovat päätyneet alalle esim. soittajien kavereina tai sukulaisina. Rajanveto ei ole ehdoton eikä jyrkkä, mutta kuitenkin.
 
Sen sijaan alalle tulee työntekijöitä, jotka ovat suorittaneet alan opintoja esim. taiteen ja viestinnän oppilaitoksissa tai Teatterikorkeakoulun valo- ja ääniduunnittelun laitoksella. Näillä ammattilaisilla on takanaan varsin korkeatasoinen koulutus aiheeseen liittyvästä teoriasta. Kuitenkaan roudariksi ei valmistu koulussa vaan tien päällä. Ainoa tapa oppia toimimaan keikalla on käydä keikalla. Tämän järjestyminen taas on pitkälti ihmisestä itsestään kiinni.
 
Mutta miten sitten päästään/joudutaan sinne keikalle? Ensinnäkin, täytyy olla edes jollakin tavalla sosiaalinen luonne. Täytyy pärjätä ryhmässä ja tulla toimeen joskus vaikeidenkin ihmisten kanssa. Toiseksi, täytyy osata markkinoida itseään oikeassa paikassa. Kolmanneksi, jokaisen teknikon, joka keikoilla käy, täytyy täyttää jollakin tavalla "hyvän tyypin" tunnusmerkit. Kukaan ei jaksa katsella vittumaista ja pikkuasioista urputtavaa roudaria Helsingistä Kuopion ja Oulun kautta Vaasaan. Ei ainakaan kahta reissua.
 
Roudari on palvelualan ammattilainen. Ja vastoin yleistä käsitystä, roudari ei ole töissä artistilla, äänifirmalla, ravintolassa tai ohjelmatoimistolla. Roudarin työnantaja on yleisö. Vaikka roudarin hommana olisi nuottivalon vieminen takarivin viimeiselle soittajalle, tämäkin tehdään sen takia, että yleisö saisi parhaan mahdollisen konsertin. Monitorimiksaaja tekee hommansa samasta syystä. Konsertti tehdään aina yleisölle.
 
RockŽnŽroll elämää ei roudarilla ole juurikaan olemassa (ei myöskään suomalaisella artistilla), eikä hommassa ole glamouria. Työajat ovat epäinhimilliset, liksa korkeintaan kohtuullinen eikä työsuhteen kestosta voi koskaan olla varma. Sairaslomakorvauksia yms. ei tunneta, eikä viime hetkellä peruuntuneesta keikasta saa mitään hyvitystä. Keikkaolosuhteissa joutuu tekemään useimmiten paljon muutakin kuin sen, mitä työnkuva velvoittaa. Roudarilta vaaditaan myös lähes uskomattoman taitavaa diplomatiaa, pitkää pinnaa ja psykologian tuntemusta.
 
Kehno homma kaiken kaikkiaan. Mutta jokin sinne tien päälle vaan vetää...

No vois kait tässä jakaa omankin tarinan yön tunteina ja kun meikäläisen tarina on vielä tämmösen "uuden apukäden" näkökulmasta saneltuna.
 
Elikäs meikäläinen on nyt ollut aktiivisesti bändielämässä kesästä 2003 ja sitä ennenkin muutama pari hassua keikkaa roudattu tutun nuorisotyöntekijän apuna. Mitään muuta koulutusta meikäläisellä ei ole näihin touhuihin kun se mitä olen viisaammilltani yrittänyt sisäistää. Aika tasan vuos sitten tuli hinku päästä muutenkin näihin hommiin käsiksi joten Eastwaylle mars. Ekan keikan muistan edelleen lämmöllä, joka oli aika vastaava kuin edellisellä Eastway-kommentoijalla, elikäs Waspin keikka Helsingin Jäähallilla. Sen jälkeen on tullut tehtyä työtunteja Eastwaylle, välillä enemmän ja välillä vähemmän.
 
Tällä vähäisellä kokemuksella sanon roudariksi haluaville (jotka ei kuitenkaan ole alan kouluja käynyt/käymässä) seuraavaa: Olkaa aidosti kiinnostuneita siitä mitä teette, ja toivottavasti omaatte nopean omaksumiskyvyn ja paljon aloitteen tekokykyä. Selitetäänpä tämä vaikka esimerkin kautta:
 
Rekka on saapunu keikkapaikalle ja sieltä rupeaa laatikkoa satelemaan pihalle. Jonkun laatikon juuri rekasta rahdanneena mietit mitä tehdä. Kävele samantien sitä joltain kokeneemmalta kysymään, älä odota että joku tulee tarjoamaan teetä! Kun se herra sitten pikaisesti olan yli hihkaisee että "tuo mulle noi kakstonniset mäkit" niin älä edes oleta, että tietäisit mitä ne on vaan ilmoita rehellisesti ettei ole hajuakaan mitä ne on, ja kysy mistä niitä saa niin tuodaan heti. Vastaus mitä saat voi hyvinkin olla "S#/%/&! ne on noi hel%#&etin laatikot tuolla!!!" mutta älä ota sitä vakavasti, miehellä on huono päivä ja hänellä on todennäköisesti johonkin hyvin kiire. Tai sitten hän on vain paha ihminen. No eikai, sekin täytyy hyväksyä että alan ammattilaiset on nähny vaan hyvin paljon näitä wannabe-roudareita, joista on enemmän haittaa kun hyötyä.. Eihän se huonoa käytöstä oikeuta, mutta silti.
 
No mutta sitten kipinkapin sitä laatikkoa hakemaan. Tässä vaiheessa on jo hyvä ruveta opettelemaan että mitä roudaat, minne ja miksi. Jos lähellä näyttää olevan joku joka tietää jostain voit sopivan raon tullen näitä asioita kysyä. Miksi näitä asioita pitäisi tietää, jos työnkuvana on vain työntää laatikoita paikasta A paikkaan B? Koska kun sisäistät että Mac2000 on liikkuva lamppu, jota yleensä valomiehet tarvitsevat niin osaat ehkä jo ensikerralla samantien kysäistä joltain valosepältä, että mihin viet kys. lampun kun joku sulle semmoisen rekasta tönäisee. Toinen syy on se että näissä hommissa noustaan ns. pohjalta ylös. Kun osaat työntää laatikkoa, niin ehkä sen jälkeen harjoitellaan sen avaamista, sisällön pois ottamista, paikoilleen laittamista, kytkemistä, jne.
 
No nyt on lamppu löytänyt omistajansa. Sitten vain sama ruljanssi alusta. Sitten tota samaa vähintään 8h putkeen. Jos toi tuntuu puuduttavalta niin voit kysellä ympäriinsä että tarttisko joku ääniseppä tai valoseppä itselleen "vaki-apukäden" mikä voi tuntua mielekkäämmältä, koska tällöin pääset tekemään jotain pientä osakokonaisuutta.
 
Tossa tuli muilta jo todella paljon tota tekstiä että roudarilta vaaditaan yhteistyökykyä, sosiaalisuutta ja itsenäisyyttä, joten ei siitä varmaan sen enempää. Tota tahtoisin ehkä vielä painottamaa, että ketään ei kiinnosta, että oletko kitaristi joten tiedät vain kitarakamoista, tai että olet valomies joten kannat vain niitä. Pöh. Tämä on se vaihe missä on pakko kyetä olemaan laaja-alainen ja omaksumaan asioita muistakin kuin siitä oman tontin jutuista.
 
Ja sitten tietenkin se että jos työnteko ei ihan oikeasti maita, niin tämä ei ole oikea ala. Työajat ovat kellon ympäri, ja se on erittäin fyysistä. Sitä fyysisyyttä ei kyllä myöskään pidä pelätä, kyllä ne tarvittavat lihakset kasvavat hommissa.
 
Esimerkit oli ns. "isosta keikasta" otettuja, mutta kaikki asiat pätee ihan siihen pienimpäänkin keikkaan.
 
EDIT: Tää on varmaan epäselvin kirjoitus mitä oon ikinä vääntänyt. Antaakaa anteeksi, yö otti veronsa.
 
EDIT2: Eihän alkuperäinen kysymys koskenut mitään lähimainkaan tämmöstä.. Jooh... "Ryhdy roudariksi, saavuta minun ÄO!"

Pelkkiä positiivisia kokemuksia. Paitsi että yks tuli aikoinaan selittämään että "kuule tähtivaeltaja, susta ei tuu koskaan mitään". Eihän noin voi sanoa perustelematta.

EDIT2: Eihän alkuperäinen kysymys koskenut mitään lähimainkaan tämmöstä.. Jooh... "Ryhdy roudariksi, saavuta minun ÄO!"
 
Katso allekirjoitus...

Ja siinä vaiheessa kun se "kaveri" osaa tehdä kaiken tuon, niin se ei varmaan sitä pelkästä hyvästä sydämestään tee, eihän?
 
Ei niin. Soittamistahan voi harrastaa ilmaiseksi mielellään soittamisen ilosta mutta roudaamisen ilo... hmm...
 
Toisaalta, itse pääsen keikoilla yksin tiskin taakse toteuttamaan ambitioitani ja se riemu lähentelee soittamisen riemua.

Teen roudarin hommia aina kun tulee. Tai oikeastaan olen pelkästään kantoapuna. Ihan hauskaa hommaa ja oikeastaan ihan hyvä liksa.