 sunny30.11.2005 10:36:45 | |
|---|---|
Voihan nuo olla hienoja jos niitä ei ole väkisin sinne sekaan ängetty. Liika kikkailu on kuitenkin aina pahasta, sitten kun sen osaa niin sitä ei tarvi tehä. | |
 J.Ahonen01.12.2005 23:28:32 | |
Nykyään tulee käytettyä yhä enemmän omituisia rytmejä, mutta olen huomannut että omissa homissa on aina jokin tasainen sykä siellä rytmejen sokkeloissa. | |
 northern06.12.2005 16:42:29 | |
Joskus tuo tahtilaji tai sävellaji vaihtuu "ihan itsestää" ja tuntuu luonnolliselta jatkolta sävellykselle. Mielestäni esim. iron maiden käyttää ihan liikaa turhia tahtilajin muutoksia jotka kuulostavat minusta siltä että ne on laitettu sinne siksi että halutaan vain tehdä tahtilajin muutos ilman mitään järkevämpää syytä. Kuolemaa kauheampaa ei ole muu kuin elämä. | |
| J.Ahonen 06.12.2005 17:39:17 | |
Joskus tuo tahtilaji tai sävellaji vaihtuu "ihan itsestää" ja tuntuu luonnolliselta jatkolta sävellykselle. Sama. En yleensä laske mitenkään noita tahtilajeja. Sitten kun laitan paperille niin ihmettelen, mitä helvettiä? Vaikuttaa niin luontevalta mutta näyttää kaikelta muulta. | |
| northern 06.12.2005 19:32:45 | |
Yhteen kappaleeseeni tuli yksi tahti 11/8 seuraavat kaksi tahtia 4/4 sen jälkeen 6/8 sitten 13/6 ja kappale loppuu 9/8. Muuten kappale menee pääosin 4/4. En tiedä olisiko tuon lopun voinut jakaa jotenkin järkevämmin, mutta vasta kun kirjottelin nuoteille tuota ihmittelen että mitäs ihmeen tahtilajeja tässä oikein on? Kuolemaa kauheampaa ei ole muu kuin elämä. | |
 maelstorm07.12.2005 07:26:29 | |
Mewin She Spiderissä on kiva se hyppy rauhallisesta ns. mättöön. muuttuiko tempo? ootko varma? oletko viekas? et. Siivet. | |
 ämpyilijä15.12.2005 03:02:24 | |
Suosittelen lämpimästi parin viisneljäsosatahdin ujuttamista häävalssiin kun hääkeikkaa seuraavan kerran pukkaa. Tuon jälkeen sopivassa paikassa 2/4-tahti, niin eivät varmasti huomaa mitään outoa! ;) | |
 anttipi18.12.2005 13:46:15 (muokattu 18.12.2005 13:46:44) | |
Pienimuotoinen progeilu on mielestäni aina kirsikka kakun päällä, kunhan se tuntuu sävellyksellisesti jotenkin perustellulta, ts. ei vaikuta kikkailulta kikkailun vuoksi tai soittotaidolla brassailulta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän puuduttaa ns. varman päälle sävelletyt ja miljoonaan kertaan kuullut perusbiisit. Toki yksinkertaisuus ja ytimekkyys on parhaimmillaan hyve, mutta kun ei jaksa samaa vanhaa tuubaa vuodesta toiseen. "Log From Blammo!" | |
| guitarmonkey 18.12.2005 23:52:29 | |
Tahtilajin vaihdokset ovat minulle yksi niistä asioista joka erottaa hyvän soittajan huonommasta soittajasta. Kyse ei ole siitä kuka osaa soittaa tahtilajit taimauksellisesti oikein, vaan siitä MITEN (fraseeraus jne.) tahtilajin vaihdokset / erikoiset tahtilajit soitetaan. Hyvä esim. on vaikkapa Stingin bändi vs. Dream Theater. Lieneekö epäilystä kumman soitannassa on enemmän imua: Manu Katche vai Mike Portnoy? Toinen Stingiä vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa King Crimson. Toisen bändin kohdalla huomaa varmasti että tahtilaji vaihtuu tai että kyseessä on erikoisempi tahtilaji. Toisen bändin kohdalla taas tahtilajit saadaan oikeasti toimimaan. Jos saisin mahdollisuuden soittaa kenen tahansa muusikon kanssa -elävän tai kuolleen, valitsisin ehkä mieluiten sen elävän. | |
 passe19.12.2005 00:35:37 | |
Tahtilajin vaihdokset ovat minulle yksi niistä asioista joka erottaa hyvän soittajan huonommasta soittajasta. Kyse ei ole siitä kuka osaa soittaa tahtilajit taimauksellisesti oikein, vaan siitä MITEN (fraseeraus jne.) tahtilajin vaihdokset / erikoiset tahtilajit soitetaan. Hyvä esim. on vaikkapa Stingin bändi vs. Dream Theater. Lieneekö epäilystä kumman soitannassa on enemmän imua: Manu Katche vai Mike Portnoy? Toinen Stingiä vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa King Crimson. Toisen bändin kohdalla huomaa varmasti että tahtilaji vaihtuu tai että kyseessä on erikoisempi tahtilaji. Toisen bändin kohdalla taas tahtilajit saadaan oikeasti toimimaan. Ähhh... Rasittavaa ja väsyttävää tämä nyt niin muodikas "oon aikuinen ja dissaan portnoyta..." lääryäminen. Vielä enemmän mennään mielestäni männikköön kun aletaan puhua Stingistä ja DT:stä vertailukelpoisina bändeinä. Joskus less is more ja joskus more is more. Less is more päivinä kuuntelen stingiä ja more is more päivinä DT:tä. Makuasioitahan nämä, musiikki on yleensä subjektiivinen kokemus. Monet subjektit ostavat stingin ja toiset taas DT:n levyjä, jotkut molempia. Pointti on että molemmat tekevät paljon asioita "oikein", vrt. levymyynti. | |
 V Aalto19.12.2005 11:50:36 | |
Ähhh... Rasittavaa ja väsyttävää tämä nyt niin muodikas "oon aikuinen ja dissaan portnoyta..." lääryäminen. Jos ei pidä Portnoysta, niin sitten ei pidä. Typerää on syyttää jokaista Portnoyn (tai kenenkään muunkaan) soittoon kriittisesti suhtautuvaa "muodin" tms. seuraamisesta - ainakaan noin hyökkäävään sävyyn. | |
| passe 19.12.2005 14:17:27 (muokattu 19.12.2005 14:24:24) | |
Jos ei pidä Portnoysta, niin sitten ei pidä. Typerää on syyttää jokaista Portnoyn (tai kenenkään muunkaan) soittoon kriittisesti suhtautuvaa "muodin" tms. seuraamisesta - ainakaan noin hyökkäävään sävyyn. Totta! Marttakerhoilun välttämisellä saa kuitenkin joskus luotua sähköisen ilmapiirin ja sähkö tuottaa usein hedelmällisempää argumentointia kuin "jees jees, just noin..." nyökkäily. Ennakkoluulottomuus ja omaleimaisuus ennen kaikkea, dogmaattinen "tämä on oikein-tuo väärin..." -ajattelumalli rikkalapiolla parvekkeen ovesta pihalle. | |
| guitarmonkey 19.12.2005 15:49:06 | |
Ähhh... Rasittavaa ja väsyttävää tämä nyt niin muodikas "oon aikuinen ja dissaan portnoyta..." lääryäminen. Vielä enemmän mennään mielestäni männikköön kun aletaan puhua Stingistä ja DT:stä vertailukelpoisina bändeinä. Joskus less is more ja joskus more is more. Less is more päivinä kuuntelen stingiä ja more is more päivinä DT:tä. Makuasioitahan nämä, musiikki on yleensä subjektiivinen kokemus. Monet subjektit ostavat stingin ja toiset taas DT:n levyjä, jotkut molempia. Pointti on että molemmat tekevät paljon asioita "oikein", vrt. levymyynti. Sting ja DT ei toki ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Sen takia otin esille myös King Crimsonin. Ja mitä tulee tuohon "less is more" ja "more is more" -aspektiin, niin fraseerauksen kanssa noilla on hyvin vähän tekemistä. Kyse on vaan siitä miten_nuotit_soittaa. Makuasioita tietenkin, osittain. Tiettyihin tyyleihin liittyy tietynlainen soitanta. Proge ei ole sama asia kuin Kultaniityt. Mutta soitannollinen sujuvuus, imu ja groove ei ole täysin makuasioita. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa Yleistä-palstalla oleva toteamus että Idols-bändiin saatiin lisää toimivuutta Torniaisen istahdettua rumpupallille. Ja sitten taas semmoinen asia että arvostus ja väheksyntä liittyy aina yhteen. Toisaalla arvostetaan, toisaalla moititaan. On mielestäni suurempi vääryys lähteä arvostelemaan jotain tuntematonta soittajaa. Ja soittoon lyödyt leimat eivät koskaan anna täyttä kuvaa soittajan taidoista. Jos saisin mahdollisuuden soittaa kenen tahansa muusikon kanssa -elävän tai kuolleen, valitsisin ehkä mieluiten sen elävän. | |
| J.Ahonen 19.12.2005 18:08:15 | |
Totta! Marttakerhoilun välttämisellä saa kuitenkin joskus luotua sähköisen ilmapiirin ja sähkö tuottaa usein hedelmällisempää argumentointia kuin "jees jees, just noin..." nyökkäily. Ennakkoluulottomuus ja omaleimaisuus ennen kaikkea, dogmaattinen "tämä on oikein-tuo väärin..." -ajattelumalli rikkalapiolla parvekkeen ovesta pihalle. Totta Mutta itsekkin kyllä arvostan sitä, että tahtilaji vaihdokset jne.. Kuulostavat luontevalta ja soljuvat kappaleen mukana, niin että kuuntelija ei välttämättä edes huomaa, että jotain omituista tapahtui. Esim. DT:eestä tulee minulle henk.koht sellainen fiilis, että bändillä on todella hyviä ideoita, mutta ne eivät toimi, koska ne on tungettu täyteen kaikkia "hämmennys" temppuja. Kuuntelijalle tulee joko hyvä olo tyyliin : "WOW! mitä helvettiä tossa tapahtui, todella näppärää". Tai sitten "Ei helvetti mitä tämä nyt taas on, heti kun pääsin uppoutumaan hommaan, niin tuntui kuin minulla olisi rytmi häiriöitä". Itse edustan jälkimmäistä. Hyvä esimerkki hyvin toimivista monipuolisista rytmeistä on vaikkapa Genesis (Gabriel ERA). Kuulostaa ihan järkevältä mutta kun katsoo nuotteina, ei perkele että on sekavan näköistä. Vaikkapa Firth of Fifth. | |
 Kampela7719.12.2005 20:56:04 | |
Mutta itsekkin kyllä arvostan sitä, että tahtilaji vaihdokset jne.. Kuulostavat luontevalta ja soljuvat kappaleen mukana, niin että kuuntelija ei välttämättä edes huomaa, että jotain omituista tapahtui. Makuasioita tietenkin, mutta omasta mielestä nykivyyttä tai katkonaisuutta tuovat tahtilajien vaihdokset ovat ilmaisukeino siinä missä soljuvammatkin vaihdokset. Myöskään häiritsevämmän kuuloiset vaihdokset ja tahtilajit eivät useinkaan parin kuuntelukerran jälkeen pomppaa enää pahasti korville. Kappaleen ei myöskään aina tarvitse mielestäni groovata, vaan joskus kylmä konemainen tai tunteettoman kuuloinen soitto voi kuulostaa hyvälle ja sopia biisiin. Nämä kommentit eivät liittyneet varsinaisesti DT:hen. Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" | |
| passe 19.12.2005 23:57:50 | |
Sting ja DT ei toki ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Sen takia otin esille myös King Crimsonin. Ja mitä tulee tuohon "less is more" ja "more is more" -aspektiin, niin fraseerauksen kanssa noilla on hyvin vähän tekemistä. Kyse on vaan siitä miten_nuotit_soittaa. Makuasioita tietenkin, osittain. Tiettyihin tyyleihin liittyy tietynlainen soitanta. Proge ei ole sama asia kuin Kultaniityt. Mutta soitannollinen sujuvuus, imu ja groove ei ole täysin makuasioita. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa Yleistä-palstalla oleva toteamus että Idols-bändiin saatiin lisää toimivuutta Torniaisen istahdettua rumpupallille. Ja sitten taas semmoinen asia että arvostus ja väheksyntä liittyy aina yhteen. Toisaalla arvostetaan, toisaalla moititaan. On mielestäni suurempi vääryys lähteä arvostelemaan jotain tuntematonta soittajaa. Ja soittoon lyödyt leimat eivät koskaan anna täyttä kuvaa soittajan taidoista. Totta tuo tyylitaju ja tietyssä musassa tietynlaista soitantaa. Kuitenkin sillä poikkeuksella, että mielestäni progessa ei juurikaan ole sääntöjä, eikä saakaan olla. Silloin se ei enää olisi progea, ainakaan minulle. Juuri tuo vapaus progessa kiehtoo itseäni, minua tavallista kuolevaista, jolta tyhjenisi toolbox aika haipakkaan moisen vapauden kanssa. Siksi pyrinkin pysyttelemään niissä musiikkityyleissä jotka ainakin luulen hallitsevani, samalla ihaillen niitä jotka uskaltivat ja jaksoivat enemmän. Nuo sujuvuus, imu ja groove ovat usein kuten sanoit, jossakin määrin lainalaistettavissa, mutta niissäkin törmätään silti hyvin usein jälleen siihen kuulijan henk.koht. kokemukseen. Varsinkin groove on monille aivan eri asioita. Fraseeraus on olennainen osa groovea, toiset tykkäävät rehellisestä "suoraan asiaan ja selkeästi" soittotatsista, toiset taas enemmän mystisestä ja "jazzahtavammasta" fraseerauksesta. Kolmannet jotakin siitä väliltä. | |
| J.Ahonen 20.12.2005 00:10:10 | |
Makuasioita tietenkin, mutta omasta mielestä nykivyyttä tai katkonaisuutta tuovat tahtilajien vaihdokset ovat ilmaisukeino siinä missä soljuvammatkin vaihdokset. Myöskään häiritsevämmän kuuloiset vaihdokset ja tahtilajit eivät useinkaan parin kuuntelukerran jälkeen pomppaa enää pahasti korville. Kappaleen ei myöskään aina tarvitse mielestäni groovata, vaan joskus kylmä konemainen tai tunteettoman kuuloinen soitto voi kuulostaa hyvälle ja sopia biisiin. Nämä kommentit eivät liittyneet varsinaisesti DT:hen. Totta. Itsellä menee vähän vaiheittain. ADHD musa maistuu välillä. Mutta se on usein tehty vähän heikosti. Semmoisessa "huumori" musassa toimii hyvin. Ja välillä semmoinen hämmentäminen toimii muussakin kuin huumori musassa esim. King Crimson. Lähtee vaikkapa kaksi eri soitinta "eriteille" eli jakautuu jotenkin polyretmisesti ja rummut pitää homman kassassa kunnes musa sulautuu taas paketiksi. | |
| etnopoju 20.12.2005 17:16:32 | |
toi rytmiikka, josta te puhutte - siis sellainen jossa on paljon vaihtuvia tahtilajeja - on ihan "normaalia" suurimmassa osassa maailmaa. | |
| JPQ 22.12.2005 08:18:26 | |
Tästä kävin joskus jonkun kanssa debattia, että onko todellinen "euroviisumodulaatio" koko- vai puolisävelaskelen mittainen. Molemmille koulukunnille on edustajansa. Pellenä sanon 3/4sävelaseklta on tai 5/8 on ehkä paras. | |
| passe 22.12.2005 11:53:53 | |
Pellenä sanon 3/4sävelaseklta on tai 5/8 on ehkä paras. Ootko fiksannut kitaraas lisää nauhoja vai? Vai viritätkö vauhdissa 0,75 sävelaskelta Ylemmäs? | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)