Rock, pop, alternative ›

Tuli tosta Fantômasin uudesta puhuttaessa mieleen laittaa tällanen kirjoitus...
 
Eli mä en oo noihin Pattonin uusiin Faith No Moren jälkeisiin proggiksiin viä pahemmin ehtinyt tutustua. Kertokaapas te viisaammat mihin kannattaa tutustua...
 
Mr. Bunglen California on jo hyllyssä ja Fantômasin Director's Cutilta oon pari biisiä kuullu.. Hyvää settiä.
 
Niin... Ja onko kukaan kuullut puhuttavan Faith No Moren DVD:stä?

Pattonia naisenkaatolevyllä: Lovage - Music To Make Love To Your Old Lady By
 
Pattonia norjalaisten seurassa, semmosta easy listeningiä: Kaada/Patton - Romances
 
Pattonia bändissä, joka on kenties tyyliltään lähimpänä FNM:a: Tomahawk - s/t; Mit Gas
 
Pattonia noisen kimpussa: Maldoror
 
Mjoo, tuossapa lienee tärkeimmät. Fantômaksen lisäksi siis. Jos haluaa meininkiä niin Tomahawk on se oikea valinta. Kaada/Patton on kohtuu kokeilevaa, vähän ehkä semmosta retrohenkistä, varsin rauhallista. Lovage on puhtaasti sitä osastoa jota laitetaan soimaan kun vietetään intiimejä hetkiä naisen kanssa. Jennifer Charlesin kanssa hyviä duettoja. Maldororia en jaksanut kuunnella kuin hetken. Noisea, mitä ilmeisimmin.
 
Rahzel (vai mikä se nyt oli?) projektia en ole kuullut, sen sijaan vierailu Dillinger Escape Planin EP:llä Irony Is A Dead Scene on mahtavuutta, sitä suosittelen ehdottomasti.
 
Fantômaksesta: Director's Cut on todellakin se "selkein" levy. Debyytti ja vastikään ilmestynyt Suspended Animation ovat nopeaa, outoja biisirakenteita sisältäviä kokonaisuuksia. Suosittelen niitä mielelläni kaikille, mutta sillä varauksella että kannattaa kuunnella ennen kuin lähtee ostamaan. Delirium Cordia on tasan yksi raita, pituudeltaan päälle 70 minsaa. Se on KOKEMUS. Kirurgiakauhumusiikkia, sanoisin. Äänimaailma ehkä enemmän kuin perinteinen levy.
 
Näin.
 
E: Niin ja Bunglesta. California on IMO bändin paras levy. Bändin kaikki levyt ovat varsin erilaisia, ensimmäinen (s/t) kenties sirkus/ska/heavy kombinaatiota, toinen (Disco Volante) taas äärimmäisen kokeilevaa, melkeinpä mielipuolista settiä. Kieroa. Yhtymäkohtia Californiaan on, mutta oikeastaan varsin vähän.

vierailu Dillinger Escape Planin EP:llä Irony Is A Dead Scene on mahtavuutta, sitä suosittelen ehdottomasti.
 
Kyllä, pakko olla samaa mieltä.
 
Ja Delirium cordiakin on huikea.

Pitkästä aikaa Disco Volante soimassa, ja onhan tämä häiriintynyttä kamaa. Silti aivan loistavaa. Edelleen ainoa levy, jota kuunnellessa olen nauranut ääneen muista syistä kuin säälistä.

Kertokaapa Patton-friikit samalla oleelliset infot äijän yhteistyöstä John Zornin ja Naked Cityn kanssa, erityisesti mitä levyjä / biisejä kannattaisi noilta kuunnella jos haluaa Pattonin ääntä kuulla?

Pattonia naisenkaatolevyllä: Lovage - Music To Make Love To Your Old Lady By
 
kannattaa kuunnella, jos pitää über mauttomasta wannabe hip hopista. oikeesti, homma mielummin dr dren chronic.
 
Pattonia bändissä, joka on kenties tyyliltään lähimpänä FNM:a: Tomahawk - s/t; Mit Gas
 
hommaa mielummin the jesus lizardia. paremmin tuotettu ja biisit on oikeasti ROCKIA eikä mitään vesitettyä paskaa alternative teineille.
 
Pattonia noisen kimpussa: Maldoror
 
jeah...pattonin soololevyt meets merzbow. toimii mulle.

Tänk juu täytyypä tutustua...

Patton on myös Björkin uusimmalla levyllä....

Bungle on herran paras orkesteri. Ei yhtään hutia, kolme klassikkolevyä. Fantomaksesta en itse niin välitä, paras kuulemistani on tuo cover-levy Director's Cut. Tomahawk ei myöskään ole täysin auennut, hyvältä kuulostaa mutta jotain vain puuttuu.

Pattonille voisin sellaisia terveisiä lähetellä, että voisi rauhoittua välillä. FNM ja Mr. Bungle ovat silkkaa timanttia, Fantómas on timantinkova, osaava ja näkemyksellinen porukka mutta siltikin se sekoilu kolahtaa minuun vain osittain. Ehkä siinä on liian paljon itsetarkoituksellista häröilyä mukana. Tomahawkilta löytyy paljon hyviä biisejä mutta kokonaisuutena vain ok-tason bändi. Noise-jutut on menny multa aina ohi ja yli niin että rytisee. Kaadan ja Zornin kanssa tehdyt kokeilut ovat pääosin mielenkiintoisia, tosin se vaatii ainakin minulta oikeanlaisen mielentilan jotta niihin jaksaa syvemmin perehtyä.
 
Vaikka herraa ja herran tekemisiä arvostan, voisin silti soveltaa häneen sanonnan, että tässä tapauksessa määrä ei aivan korvaa laatua.

Jos intressit on enemmän rokettirollin puolelle kallellaan (kuten hieman tuosta alustuksesta ounastelisin), niin Tomahawk on oikea valinta. Mit Gas on aivan verraton levy.

ounastelisin,että sulle saattaisi parhaiten aueta tuo Tomahawk. tämän hetken henkilökohtaisena Patton suosikkina on ehdottomasti Fantômas. uusi levy iskee lujaa niinkuin kaikki edellisetkin. erikois maininnan ansaitsee Delirium cordia. kuten täällä on jo sanottu, se ON kokemus.

Tomahawk ei myöskään ole täysin auennut, hyvältä kuulostaa mutta jotain vain puuttuu.
 
minusta se ongelma on vaan siinä, että se ei vaan helvetti rokkaa. niillä on ihan hyviä pop/new wave ja rock juttuja, mut ne biisit on laimeita. ainoo mistä mä pidän siinä touhussa on duane denisonin riffit/soolot ja kitara tone.

kannattaa kuunnella, jos pitää über mauttomasta wannabe hip hopista. oikeesti, homma mielummin dr dren chronic.
 
Jep, tuossahan on mukana sellaisia wannabe-hiphop-artisteja kuten Dan The Automator, Kid Koala, Price Paul, De La Soulin Plug 3 ja Afrika Bambaataa...
 
Übermautonta tuo kyllä on, todella pornoja 60-lukulaisia kutulauluja hiukan biiteillä höystettynä. Hyvinkin hiillitön levy, sopii ihan hyvin Pattonin meininkeihin.

...ja kannattaa hommata mielummin vanhoja melvinsien levyjä, ku homohawkia.

...ja kannattaa hommata mielummin vanhoja melvinsien levyjä, ku homohawkia. hei kamoon. Ei Tomahawk ole niin p**ka.

General Patton vs The X-ecutioners!

Juuri piti sanoa. Mielestäni kuitenkin melko köyhä levy. Ei antanut paljoakaan.
 
No ei se mikään klassikon aineksia omaava kiekko kyllä ole mutta ihan hyvin toimii oikeissa tilanteissa :)

General Patton vs The X-ecutioners!
 
Biisien nimet ovat hulvattomia. ¡Get Up, Punk! 0200 Hrs. (Joint Special Operations Task Force)