Kitarat: kitarakamat ›

Kirjoitanpa tänne vastineen jonka kirjoitin yhteen pikaviestiin eräälle henkilölle vastineeksi:
 
Heitin tuon tuonne lähinnä "kevennykseksi" kun tuntuu ettei tuosta eipäs-juupas väittelystä tule loppua. Kyseessä oli tuo "herr bonecrusher soittaa gibsonilla -> muutkin soittaa sillä"-kommentti. Mielestäni se juupaseipäs on ihan turhaa. Toiset haluavat soittimiinsa Earvanan jotta se parantaisi heidän soittimensa virettään, toiset tyytyvät originaaliin koska se on hyvä. Ei minullakaan ole mitään ongelmia noiden kahden LP:n kanssa jos virettä ajatellaan. Jos joku Earvanan kuitenkin haluaa Gibsoniinsa tai Fenderiinsä vaihtaa niin vaihtakoot. Ei heilauta meikäläisen lil (totuus: BIG) johnsonia suuntaan taikka toiseen :)
 
Eli kummallakin tavalla ollaan yhtä oikeassa kuin väärässäkin. Earvana on tarpeellinen, se ei ole tarpeellinen. Gibsonin ja/tai Fenderin soittimet ovat hyviä ja suosittuja, tai ovat huonoja ja niitä ei suosita. Kolikolla on aina kaksi puolta ja siitä ei parane sen enempää mielestäni edes keskustella saatika edes väitellä.

Konsensuksena ylemmistä:
 
Mikä tekee Fenderistä ja Gibsonista niin suositun?
 
- niissä ei ole tehtaalla asetettua Earvanaa.

Konsensuksena ylemmistä:
 
Mikä tekee Fenderistä ja Gibsonista niin suositun?
 
- niissä ei ole tehtaalla asetettua Earvanaa.
 
SHHH... elä nyt enää lähde provosoimaan jos vaikka vihdoin saatais jotain sopua aikaiseksi. Pääasia että jokainen soittaja on tyytyväinen omiin vehkeisiinsä... vaikka oliskin vähän hiljasempaa siel makuukammarissa! :)
 
Ei kai noiden suosiota voida oikein muuten perustella, kuin että ne koetaan voimakkaina brändeinä kestävinä, laadukkaina ja toimivina. Jokainen muusikko varmasti ajattelee laadun ja sen määreet eri tavalla, joten yhtä(än) oikeaa vastausta ei ole.
 
Osa syynä on myös se, että esim. ESP:n kitaroita on myyty Suomessa aktiivisesti nyt sellaisen 5-10 vuotta kun taas Gibson ja Fender ovat olleet sen 50 vuotta. Tuossahan on jo 5-10 kertainen ajanjakso jolloin suuri sukupolvienvälinen käyttäjäkunta on sisäistänyt ko. merkit itselleen. Heille Fender ja Gibson ovat niitä oikeita merkkejä ja japanissa valmistetut ESP:t ovat sitten "uuttahuttua" ja ei lainkaan sellaisia soittimia fiilikseltään ja tatsiltaan kuin nuo "vanhat".
 
Turha heitä on silti tervassa keittää sen takia että tykkäävät soittimista joilla on soittanut 30 vuotta. Turha heidänkään on kyllä syytellä sitä nuorta sälliä joka soittaa jollain ESP:n tai jopa huomattavasti uudemman valmistajan soittopelillä.

No voihan se olla että Warmothit ei toimi pakasta vedettyinä.
 
Kohtuullisesti nuo toimivat. Varmaan paremmin kuin sisätiloissa aurinkolaseja pitävän ihmisen järjenjuoksu ja tyylitaju. Silti aina voi miettiä parannuksia.

Kohtuullisesti nuo toimivat. Varmaan paremmin kuin sisätiloissa aurinkolaseja pitävän ihmisen järjenjuoksu ja tyylitaju. Silti aina voi miettiä parannuksia.
 
Ei ne ole aurinkolasit ne on RayBanit,perkele.Ja eipähän salamavalo häikäissyt kun lehtikuvaaja tuon kuvan räppäsi.Vittumaista jos kuvassa on silmät kiinni.RayBanit on paljon parempi vaihtoehto.

Kohtuullisesti nuo toimivat. Varmaan paremmin kuin sisätiloissa aurinkolaseja pitävän ihmisen järjenjuoksu ja tyylitaju. Silti aina voi miettiä parannuksia.
 
Odotas nyt... Jake and Elwood? Kamoon... tyylitaju 10/10 :)

Hauskaa niinkauan kun meni henkilökohtaisuuksiin.
 
Meikä passaa.

Järki juoksee ja koirat haukkuu......

http://www.callahamguitars.com/
 
Nuo Callahamin osat muuten painivat muutenkin eri sarjassa Fenderiin verrattuna... ja niitä voi käyttää Fenderien "korjaamiseen".
 
Hyvännäköisiä kitaroita ja osia. Mutta ei ihan ilmaisia, nämäkään.
Perusstrato Base Price: $2,700.00 with case.

Miten se voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että Earvanalla kitara soi vireisemmin? Pakko uskotella jotain muuta itselleen, koska Gibsonista ja Fenderistä sitä ei löydy?
 
Aika monta levyä mä olen ihan sujuvasti kuunnellut, joissa soitellaan Fenderin ja Gibsonin kitaroilla. Mutta eihän mulla olekaan absoluuttista sävelkorvaa. En ole nähnyt vielä yhtään ESPin kitaraa, joka olisi musta siedettävän näköinen.

Aika monta levyä mä olen ihan sujuvasti kuunnellut, joissa soitellaan Fenderin ja Gibsonin kitaroilla. Mutta eihän mulla olekaan absoluuttista sävelkorvaa.
 
Kuuntelen tässä parhaillani knopferia eikä ole käynyt edes mielessä että kitara voisi olla paremmin vireessä. Mutta kuten jo miljoonaan kertaan on todettu, niin aina voi parantaa, vaikka vanhallakin pärjäisi. Ja kuten olen aikaisemmin pariin kertaan tässä keskustelussa todennut, niin itseäni on monesti hermostuttanut kun sen vireen kanssa pitää tapella turhaan. Ei mullakaan ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta kyllä mä sentään saatana intervallien epävireisyyden kuulen.
 
Tämä keskustelu on ollut kokoajan vähän sellaista että 'osapuolet' keskustelevat hieman eri asioista ja tulkitsevat toisiaan väärin.
 
- Minua ei ole koskaan haitannut epävireisyys/en huomaa sitä ollenkaan. -> Earvanaa ei tarvita.
- Minua haittaa tuo kyseinen epävireisyys ja virityksen kanssa tappaleminen. -> Kaikkien pitää hankkia earvana.

Minua ei ole koskaan haitannut epävireisyys/en huomaa sitä ollenkaan. -> Earvanaa ei tarvita.
 
Tästä ei ole ainakaan minulla ollut kyse koska kitarani toimivat ja intervallien epävireisyyttä ei ole.Onkos omassas säädöt kohdallaan jos kerran tuollaista ongelmaa esiintyy.

Tästä ei ole ainakaan minulla ollut kyse koska kitarani toimivat ja intervallien epävireisyyttä ei ole.Onkos omassas säädöt kohdallaan jos kerran tuollaista ongelmaa esiintyy.
 
No se on tullut selväksi jo moneen kertaan, että sun kitarat on absoluuttisessa vireessä. Itseasiassa tämä koko juttu on puhuttu jo moneen kertaan tässäkin ketjussa.
 
Varmasti ei nuo mun kepit ole ihan parhaissa mahdollisissa säädöissä. Aika paksu on kyllä tuo väite, että ensimmäisten nauhojen intonaatio-ongelmat verrattuna vapaasti soivaan kieleen on vain myytti ja koko ongelma johtuu vain huonoista säädöistä. Niin mistä säädöistä? Tallan säädöistä? Sen perinteisessä paikassa nököttävän perinteisen satulan "säädöistä"? Kaularaudan säädöistä? Lavassa olevan kirjainyhdistelmän säädöistä?

No se on tullut selväksi jo moneen kertaan, että sun kitarat on absoluuttisessa vireessä. Itseasiassa tämä koko juttu on puhuttu jo moneen kertaan tässäkin ketjussa.
 
Varmasti ei nuo mun kepit ole ihan parhaissa mahdollisissa säädöissä. Aika paksu on kyllä tuo väite, että ensimmäisten nauhojen intonaatio-ongelmat verrattuna vapaasti soivaan kieleen on vain myytti ja koko ongelma johtuu vain huonoista säädöistä. Niin mistä säädöistä? Tallan säädöistä? Sen perinteisessä paikassa nököttävän perinteisen satulan "säädöistä"? Kaularaudan säädöistä? Lavassa olevan kirjainyhdistelmän säädöistä?
 
Tallan säädöt,kielten korkeus,kaulan kuoppa,kielten paksuudet,nauhojen korkeus,satulan korkeus,siinä joitakin.Ihan turha mistään Logoista veistellä,en minä Logolla soita vaan kitaralla.Suattaapi soitto tekniikkakin aiheuttaa kaikenlaista hässäkkää.Miten kovaa kieliä painaa ja kaikkea tälläistä.Kaikki vaikuttaa kaikkeen - tässäkin tapauksessa.

Lavassa olevan kirjainyhdistelmän säädöistä?
 
Jos kirjainyhdistelmät ovat spagettilogo- tai helmiäissäädöissä, niin yleensä toimii.

Tämä ei ole Fender, ja on oiva työkalu, ei näyttelyesine :)
 
www.vilo.net/haar.htm
 
-sv
 
Minusta hieno.

Kun on tarpeeksi hyvä kitara ja oikein säädetty niin vireisyys ongelmaa ei ole.Mieluiten tietysti Fender tai Gibson.
 
Siirtävätkö esimerkiksi PRS ja Ruokangas satulaa lähemmäs 1. nauhaa siksi, etteivät osaa säätää kitaraa kunnolla? No, jokainen ratkaiskoon nämä asiat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vaikka tässä on keskusteltu jo pitkään ihan muusta kuin alkuperäisestä kysymyksestä, niin jatketaan. Ehkei kuitenkaan kannata aloittaa uutta keskustelua aiheesta: Onko 50-luvun jälkeen keksitty yhtään mitään parannuksia sähkökitaraan?
 
----------
 
Joten jatketaan vireestä.
 
Kuinka moni on sitä mieltä, että sähkökitaran saa absoluuttiseen vireeseen? Tämä on kuitenkin hiukan eri asia kuin se, että "Emmä mit'n eroa kuule" tai "Ei haittaa menoa lainkaan". Se, onko se riittävän hyvä, on mielipidekysymys eikä mulla ole mitään sitä vastaan jos ihmiset tyytyvät perinteisillä menetelmillä saatuun tarkkuuteen. Kyllä mäkin yleensä tyydyn. Mutta tosiasia on, että suorilla nauhoilla varustettua kielisoitinta ei saa millään täydelliseen vireeseen mikäli siinä on enemmän kuin yksi kieli. Tämä johtuu eripaksuisten ja -tyyppisten kielten erilaisesta venymästä pituussuuntaisen jännityksen kasvaessa. Joten näin ollen jokainen ratkaisu on jonkinlainen kompromissi.
 
(Niin siis nyt en mene lainkaan tohon temperoidun virityksen ropleemaan. Sitä kun ei yksinkertaisesti voida korjata muuttamatta koko instrumenttia.)
 
Nauhallisten soittimien vireisyys on kehittynyt pikkuhiljaa koko niiden historian ajan. Mun tietoni ulottuvat aikaan, jolloin skaalaa käsiteltiin absoluuttisena (l. 12. nauha on täsmälleen skaalan puolessa välissä) ja nauhojen paikat laskettiin käyttämällä lukua 18 nykyisin yleisimmän 17.817 sijaan. (Jos laskentaperiaatteet kiinnostavat enemmän, niin osoitteesta http://www.liutaiomottola.com/formulae/fret.htm löytyy kelvollinen, joskin englanninkielinen selitys aiheesta.) Erinäisistä syistä johtuen tuo vanha tapakin toimi, mutta sitä ollaan kuitenkin kehitetty eteenpäin mm. kielimateriaalin muutosten sekä nauhojen määrän kasvun vuoksi.
 
Laskennallisen tarkkuuden lisäksi otettiin mukaan tallan kompensaatio. Kompensointitarpeen havaittiin olevan erisuuruinen eri kielillä, joten käyttöön yleistyi vinoon asennettu tallapala. Tämä on käytössä vieläkin suurimmassa osassa teräs- ja nailonkielisistä akustisista. Tästä on sittemmin kehitetty monia erilaisia variaatioita, jotka tavallaan huipentuivat näihin yksittäisen kielen pituussäädön mahdollistaviin talloihin. Joten kyllä, tältä osin straton ja LP:n tallat ovat täydellisiä sikäli mikäli säätövara riittää. Eikä kai kenenkään mielestä kehitys tähän asti ollut turhaa?
 
Vaan ettipäin. Satulan lähistöllä soitettaessa kielen venymän vaikutus intonaatioon on selkeimmin havaittavissa. Kuten joku jo totesikin, ovat monet valmistajat (ehkä jopa Fender ja Gibson?) siirtäneet kitaroidensa satulaa hitusen lähemmäksi tallaa. Mun käsittääkseni tällä ei niinkään korjata ongelmaa vaan ikäänkuin jaetaan virhe useamman nauhan alueelle. Joka tapauksessa se on koettu toimivaksi ratkaisuksi ja sitä käytetään nykyään melko yleisesti. Hienointahan tässä on se, ettei itse instrumenttiin ole tarvinnut tehdä mitään muutoksia. Satula on ihan yhtä kaunis kuin ennenkin ja rakennuskustannuksien muutos on (asetusten muuttamista lukuunottamatta) ±0$.
 
Vaan edelleen on parannettavaa. Kuten tallapäässä, myös satulapäässä kompensaation tarve on eri kielille eri suuruinen. Tunnetuimmat kaupalliset kehitysyritelmät ovat olleet jo moneen kertaan mainittu Earvana sekä Buzz Feitenin systeemi. Nämä ovat lähtökohdiltaan osittain erilaisia ratkaisuja. Buzz Feitenin systeemissä satulaa siirretään lähemmäksi 1. nauhaa ja intonaatio viritetään perinteiseen ajatteluun verrattuna hitusen pieleen. Tämä (käsitykseni mukaan) tasoittaa intonaation virheet pitkin otelautaa, jolloin kitaran yleisvire paranee. Earvanalla taas jokaisen kielen venymää kompensoidaan satulalla ja periaate on käytännössä sama kuin tallan puoleisessa kompensaatiossakin.
 
Molemmissa systeemeissä on puolensa ja toisaalta haittapuolensakin. Buzz Feitenin systeemi on satulansiirtoa lukuunottamatta pelkkä intonaation säätötavan muutos, joskin se vaatii sentin tarkkuudella toimivan mittarin. Mutta väittäisin, että mikäli patenttiasiat ja lisenssimaksut olisivat kierrettävissä, olisivat molemmat näistä menetlmistä yleistyneet jo melkoista vauhtia. Valmistus- ja asennuskustannukset kun ovat kitaratehtaan kannalta molmmissa tapauksissa häviävän pieniä.
 
Edelleenkään en väitä, että kumpikaan noista olisi täydellinen ratkaisu kitaran intonaatio-ongelmiin. Sellaista tuskin kukaan tulee koskaan kehittämään, joskin vannomatta paras. Siltikin ne tuovat parannuksen monia kermapersekultakorvakitaristeja jo pitkään vaivanneisiin ongelmiin. Ja mikäli niiden rinnalle kehittyy jokin tehtaan kannalta edullinen ja ongelmaton ratkaisu, saadaan sähkökitaran vire paranemaan ihan yleisestikin.
 
--------
 
Ilman kaupallisia ongelmia Buzz Feitenin systeemin käyttöönotto olisi näiden "dinosaurustenkin" kannalta siinä mielessä kelpo ratkaisu, että siinä itse soittimen muutokset ovat todella pieniä. Näin ollen uudet kitarat näyttäisivät samalta kuin vanhatkin, ja mukaan voitaisiin laittaa ohjelappu intonaation säätöä varten. Tällaisen muutoksen hyväksyminen olisi enää kiinni ainoastaan siitä, että suostuuko opettelemaan uuden tavan vai ei.
 
Ja luulisin, joskaan en tiedä, että Buzz Feitenin mittojen mukaan siirretty satula käyttäytyy perinteisesti säädetyssä intonaatiossa ihan yhtä hyvin kuin vanhakin. Joten näin ollen tuon uuden säätötavan opettelu ei olisi edes pakollista, mikäli muutosta ei nähdä tarpeelliseksi.
 
Vielä kun saataisiin se patentti kumottua...

Siirtävätkö esimerkiksi PRS ja Ruokangas satulaa lähemmäs 1. nauhaa siksi, etteivät osaa säätää kitaraa kunnolla? No, jokainen ratkaiskoon nämä asiat parhaaksi katsomallaan tavalla.
 
Tässä vähän arvontaa ihan hatusta. Saa ampua alas...
 
Perinteisesti satula on siinä paikassa jossa laskennallisesti olisi ns. 0-nauha. Tällöin satula tulisi tehdä matalalle kielenkorkeudelle jolloin kompensointia ei teoriassa tarvita. Tällainen satula on toki vaikeampi (tarkempi) tehdä. Samalla pitää olettaa että kitaristilla on hyvä tatsi soittimeen eikä paineta liian lujaa tai venytetä sivusuunnassa. Kitara on samalla herkkä kaulan säädöille ja kielten korkeudelle (mulla on 1 nollanauhainen kitara ja se on pieni riesa...)
 
Satula voidaan myös tehdä siten että kielet ovat vähän korkeammalla ja siten avoimet kielet eivät niin helposti ota otelauttaan. Samalla kitara ei ole niin herkkä säätöjen suhteen. Tällöin myös vireisyyttä voidaan kompensoida siirtämällä satulaa hieman lähemmäs tallaa. Samalla kompensoidaan normaalia ongelmaa, eli sitä että kieliä painetaan turhaan kovaa tai venytetään, jolloin niihin tulee turhaa jännitystä (ylävireisyyttä).
 
Minusta nämä ovat kitraranrakentajan filosofiaan liittyviä juttuja ja jokaisella tavalla on kannattajansa. Pidän niin PRS:n kuin näiden perinteisten rakentajien ratkaisuja ihan perusteltuina.