Kitarat: soittaminen ›

kyllä mulla ainakin on lähtökohtana se että treenaan soittoani siinä asennossa missä tulen sitä esittämäänkin eli seisaaltani.

Hassu juttu, mutta kun on skidinä ollut jonkun aikaa klassisen kitaran opissa, ei vieläkään nyt vanhana äijänä tunnu luontevalta pitää minkään sortin kitaraa oikeassa kainalossa. Kädet ei ikään kuin osu kohdilleen. Istuessa skeba kuin skeba hakeutuu aina väkisin reisien väliin klasarityyliin. Sitä pukkia vasemman jalan alla kaipaa vain, jos istuu korkealla tuolilla. Sängynlaidalla soitellessa ei tartte. Ja tietysti treenataan enimmäkseen seisten, kun kerran siinä asennossa esiinnytäänkin.

Sitä vain kysyisin,että kuinka moni sähkökitaristeista käyttää näitä jalkapalleja tai jalkatukia tai miksi niitä nyt sitten kutsutaankin.Näitä kun käyttävät yleensä vain klasarikitaristit.
Itselläni on ollut nyt vuoden Liikanen music instrumentsista(vai mikä se ny on)ostettu puinen jalkapöytä ja se on ollut todella hyvä.Ennen sen hankkimista selkäni kipeytyi jo parin tunnin soitosta,mutta nyt voin soittaa niin kauan kuin haluan eikä mikään paikka kipeydy.Muutenkin soitosta on tullut huomattavasti rennompaa.Ainut huono puoli niissä on hinta,joka voi olla köyhälle kallis,ainakin jos haluaa hyvän.
Muovisia romujahan tietysti saa muutamalla eurolla.
Eli kertokaapa vähän omakohtaisista kokemuksistanne..
 
kuulostaa ihan ostos-tv:n mainospuheelta : )

kuulostaa ihan ostos-tv:n mainospuheelta : )
 
Toi oli laittamattoman hyvin sanottu. NImittäin sehän nyt on ihan yks ja sama, mikä möykky siellä jalan alla on. Pistät sinne vaikka lankunpätkän tai tiiliskiven. Vai olisko sillä eroa, onko siellä kasa puhelinluetteloita vaiko lakikirja? Soundi varmaan muuttuu heti...
 
Jos oikein muistan, se mun skidi-iän jalkapalli oli semmonen, jonka olin itse tehnyt kolmesta laudasta neljällä naulalla. Ei takuulla maksa paljon.