| Aihe: Ten Years After: Alvin Lee, maailman nopein? | |
|---|
|
Parilta onnistuneelta divarireissulta löytyi Ten Years Afterin Ssssh -lp ja The collection tupla-lp. TYA on monille jäänyt Woodstockin I'm going home -vetoa lukuunottamatta melko tuntemattomaksi suuruudeksi. Mistähän se johtuu? Siitäkö, että Alvin Lee ei ole niin taitava kuin Clapton, ei niin monipuolinen kuin Beck, ei niin vähäeleisen tyylikäs kuin Kossof, ei niin raisu kuin Page? Samaa sarjaa kuitenkin, bluesin ja rokin välimaastossa taiteileva rankkaa mättöä työstävä kitaranvinguttaja. Noin kärjistäen sanottuna ja ainoastaan noihin kahteen levyyn mielipiteeni perustaen.
Paitsi että Alvin Lee on sairaan nopee ja siitä huolimatta melkoisen tyylikäs kitaristi on hän myös hyvä laulaja. Pidän hänen tylyn päällekäyvästä äänestään, jossa on semmoista kovalle rokkarille sopivaa uhoa ja ärhäkkyyttä. Tämä tulee esiin etenkin rokkaavimmissa biiseissä. Tyylikkäimmillään bändi ja Lee ovat esim. Hear me calling ja No title -kappaleissa, jotka ovat oikein maukkaita pidäteltyä voimaa uhkuvia blueseja. Jopa iänikuiseen Creamin tapaan esitettyyn Crossroadsiin on saatu hyvä meinkinki, jopa parempi kuin Creamillä itsellään.
Jotain tällaista. Aiemminkin on bändistä ollut ketju, mutta ei roots -osastolla, joten sallittakoon uusi avaus aiheesta. |
|
Parilta onnistuneelta divarireissulta löytyi Ten Years Afterin Ssssh -lp ja The collection tupla-lp. TYA on monille jäänyt Woodstockin I'm going home -vetoa lukuunottamatta melko tuntemattomaksi suuruudeksi. Mistähän se johtuu? Siitäkö, että Alvin Lee ei ole niin taitava kuin Clapton, ei niin monipuolinen kuin Beck, ei niin vähäeleisen tyylikäs kuin Kossof, ei niin raisu kuin Page?
Tjaa.. Varmasti Alvin Leestä tuli hieman maineensa vanki.. Häntä ilmeisesti mainostettiinkin maailman nopeinpana kitaristina. Lisäksi bändi tais myöhemmällä urallaan lähteä hieman "määrä korvaa laadun" - linjalle. Korjailkaa ihmeessä, nää on vaan jotain muistikuvia kitaralehdistä tai jostain. Itse en bändin tuotantoa omista enkä Leen soittotyylistäkään ole juuri muistikuvia.. Tosin yhdellä Blue Horizon -kokoelmalla on raitoja, joilla Lee soittelee joskus ennen TYA:ta. Ei mitään revittelyä siellä. Tais olla enempi sessiomiehenä.
Off topic: Joku hämärä muistikuva on, että SRV:täkin olis markkinoitu joskus ennen maineeseen nousua tai vähän sen jälkeen tittelillä "Worlds Fastest Guitarist"?! Muistaako joku vastaavaa? |
|
Häntä ilmeisesti mainostettiinkin maailman nopeinpana kitaristina.
Näin minäkin muistelen. Varmaan yksi musiikkimaailman järjettömimpiä mainoslauseita. Blackmore muistaakseni arvosteli jossain iankaikkisen vanhassa haastattelussa Leen tekniikkaa. Että tämä olisi kuulemma vielä nopeampi, jos ei soittaisi kaikkea niinkus vaikeimman jälkeen. Tiedä sitten. |
|
Loistava musikanttorihan tuo Alvin Lee on, vaikken aivan kauheasti omistakaan niiden musaa. Yksi kämänen kokoelma taitaa vaan hyllyssä kiikkua. Olihan se Ten Years Afterin basistikin aikamoinen.
Mielestäni Lee on arvostuksen vähäisyydessä about samalla tasolla jonkun Frank Marinon kanssa, joka kuitenkin mielestäni on selvästi monipuolisempi kitaristina ja biisintekijänä kuin Lee. |
|
Mainio kitaristi! Harmi vain, että saanut vähemmän tunnustusta...
jo kymmenen vuotta ja alvit päälle %) |
|
Loistava musikanttorihan tuo Alvin Lee on, vaikken aivan kauheasti omistakaan niiden musaa. Yksi kämänen kokoelma taitaa vaan hyllyssä kiikkua. Olihan se Ten Years Afterin basistikin aikamoinen.
No vihdoin tuli mainintaa Ten Years Afterin basististakin ! Leo Lyons sopi kuin naula päähän Alvin Leen aisapariksi. Tuo Alvin Leen sekä Leo Lyonsin soittonopeus oli kovasti arvostettua 60-70 luvulla ja oli osa bändin imagoa. Minäkin kavereiden kanssa sorruin usein nuorena väittelemään kumpi on nopeampi, Alvin Lee vai Slowhand Clapton.. heh.
Leo Lyonsin bassosaundi TYA -levyillä onkin sitten ihan oma lukunsa.. |
 Mika Antero
14.12.2005 19:19:26 (muokattu 14.12.2005 19:19:48) | |
|
Minäkin kavereiden kanssa sorruin usein nuorena väittelemään kumpi on nopeampi, Alvin Lee vai Slowhand Clapton.. heh.
Onhan tuo nyt kuitenkin terveempää väittelyä kuin se kumpi on on enemmän evil ja true, Dimmu Borgir vai Cradle of Filth. Ehkä...
Times they're a-changin. Se off-topicista. |
|
Pitäis vissiin hehkuttaa tähän nyt Ten Years Afteria, mutta näin aamusta sitä on niin töks, ettei jaksa. Cricklewood Greeniin asti kun hankkii kaikki levyt niin ei pitäisi suurta harhaostosta tulla. Lempi bluerock-bändejäni. Soitto soljuu ja välillä Alvinikin saa kelaamaan levyä takaspäin ja kuuntelemaan uudestaan et miten se ton teki.
Life won't wait |
|
Tjaa.. Varmasti Alvin Leestä tuli hieman maineensa vanki.. Häntä ilmeisesti mainostettiinkin maailman nopeinpana kitaristina.
Ja taisi myös tehdä jotakin tuon mainoslauseen eteen? Muistelisin nimittäin lukeneeni jostakin Jake Nymanin kirjasta*, että keikoilla oltaisiin nähty enemmänkin ns. "kitaristien välisiä kaksintaisteluja" ja pyritty näin korostamaan kaverin nopeutta.
* Olisikohan ollut Rocktieto, osa 3?
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Parilta onnistuneelta divarireissulta löytyi Ten Years Afterin Ssssh -lp ja The collection tupla-lp. TYA on monille jäänyt Woodstockin I'm going home -vetoa lukuunottamatta melko tuntemattomaksi suuruudeksi.
Just joo. Meikäläinenkin on usein hypistellyt divarissa Ten Years Afterin levyjä. Olen aina digannut tuota Leen woodstock-vetoa I'm Going Home (By Helicopter) aina piisin nimeä ja vesimeloonia, vai mitä pirua se kanniskeli, myöten. Ei vain oo tullu ostettua yhtään levyä. Vastaisuuden varalle: Kertokaahan mikä albumi kantsuis hankkia.
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
 BigPapa
15.12.2005 21:40:26 (muokattu 15.12.2005 21:48:52) | |
|
Ten Years After: Alvin Lee, maailman nopein?
Maailman nopein mikä?Woodstock taisi tehdä Alvinille tempun tämä I´m Goin Home.Aika puuduttavaa vetelyä.Siis ei tuo mainitsemani biisi vaan yleensä Alvinin soitto.Mulla on joku Marquee live videolla ja näin sen Puistobluesissa livenä backstagelta katsottuna.
Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
|
Maailman nopein mikä?
Siinä meneekin ilta rattoisasti tuon ongelman kimpussa. |
|
Vastaisuuden varalle: Kertokaahan mikä albumi kantsuis hankkia.
Tuon mainitsemani kokoelman parhaat biisit löytyvät Stonedhenge -albumilta, joten se on varmaan hyvä. Luulisin. |
|
Maailman nopein mikä?
En ole varma, mutta Stonedhenge -albumilta löytyy näköjään myös piisi Speed Kills. Ehkä Alvin tietää mistä puhuu.
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
|
Jos tuo otsikko nyt vielä ketä vaivaa, niin lainaan oheen pätkän blyysin kirjoituksesta:
Häntä ilmeisesti mainostettiinkin maailman nopeinpana kitaristina.
Saattaa hän olla maailman nopein laulajakin. Tai maailman nopein vesimelonin kantaja. |
|
Siis Alvinihan on taitoihinsa nähden varmaan maailman ailiarvostetuin blues kitaristi. Jos verrataan esim. usein paljon arvostetumpaan Peter Greeniin on Green Alvinin rinnalla lähinnä halpa kopio Claptonista. (No on se Kreenikin kova jätkä)
Kuitenkin, Alvin pystyi luomaan täysin oman tunnistettavan tyylin, joka poikkeaa aika paljon muitten blues valtavirta kitaristien tyylistä. Ja onhan se nopee kun...ööö.. uros fasaani Korkeesaaren leijona häkissä (??). Tosin soitto kyllä meni välillä siihen "määrä korvaa laadun" juttuun.
Omasta levyhyllystä löytyy koko Ten Years Afterin uran alkupään tuotanto. Ja kolahtaa muuten todella kovaa. Jos jotain saa suositella niin Undead live nauhotuksessa kuulee ehkä Alvin Lee:tä parhaimmillaan. Ei kun kauppaan
Squeeze my lemon 'til the juice run down my leg
R. johnson |
BigPapa
15.12.2005 22:20:35 (muokattu 15.12.2005 23:11:11) | |
|
Siis Alvinihan on taitoihinsa nähden varmaan maailman ailiarvostetuin blues kitaristi. Jos verrataan esim. usein paljon arvostetumpaan Peter Greeniin on Green Alvinin rinnalla lähinnä halpa kopio Claptonista. (No on se Kreenikin kova jätkä)
Kuitenkin, Alvin pystyi luomaan täysin oman tunnistettavan tyylin, joka poikkeaa aika paljon muitten blues valtavirta kitaristien tyylistä. Ja onhan se nopee kun...ööö.. uros fasaani Korkeesaaren leijona häkissä (??). Tosin soitto kyllä meni välillä siihen "määrä korvaa laadun" juttuun.
Omasta levyhyllystä löytyy koko Ten Years Afterin uran alkupään tuotanto. Ja kolahtaa muuten todella kovaa. Jos jotain saa suositella niin Undead live nauhotuksessa kuulee ehkä Alvin Lee:tä parhaimmillaan. Ei kun kauppaan
Jos Green ja Lee pannaan samalle viivalle,niin onhan se suurta hölmöyttä,koska Peter Green oli näistä kahdesta se helvetin paljon tyylikkäämpi vetelijä.Mitenkään väheksymättä Herra Leetä.Molempia olen kuunnellut ja diggaillutkin,mutta tosiaankin,Green on ihan eri maailmasta.Kyllä se Greeninkin tyyli erosi Claptonista paljon,kunhan opit eron kuulemaan.Lee taas kelas tyylittömästi sitä tiluansa aika rajoitetuista boxeista.
Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
|
Jos Gree J Lee pannaan samalle viivalle,niin onhan se suurta hölmöyttä,koska Peter Green oli näistä kahdesta se helvetin paljon tyylikkäämpi vetelijä.Mitenkään väheksymättä Herra Leetä.Molempia olen kuunnellut ja diggaillutkin,mutta tosiaankin,Green on ihan eri maailmasta.Kyllä se Greeninkin tyyli erosi Claptonista paljon,kunhan opit eron kuulemaan.Lee taas kelas tyylittömästi sitä tiluansa aika rajoitetuista boxeista.
No joo joo kyllä se Greeni osaa vetää ehkä vähän vielä tyylikkäämmin. Kärjistin tahallani liikaa. Mutta ei se Alvini tosiaankaan ole mikään ynkkä joka vetelee skaaloja ylös alas valonnopeudella vaan erittäin taitava ja omaperäinen kitaristi. Jos et sitä osaa arvostaa on se aikalailla oma häpeäsi. Mielipide juttuja ei voi kiistellä. :)
Squeeze my lemon 'til the juice run down my leg
R. johnson |
BigPapa
15.12.2005 23:13:27 (muokattu 16.12.2005 19:47:54) | |
|
No joo joo kyllä se Greeni osaa vetää ehkä vähän vielä tyylikkäämmin. Kärjistin tahallani liikaa. Mutta ei se Alvini tosiaankaan ole mikään ynkkä joka vetelee skaaloja ylös alas valonnopeudella vaan erittäin taitava ja omaperäinen kitaristi. Jos et sitä osaa arvostaa on se aikalailla oma häpeäsi. Mielipide juttuja ei voi kiistellä. :)
Niitähän just voi kiistellä ja niinkuin sanoin molempia olen diggaillut.Alvinin näin silloin Woodstock leffassa isolta kankaalta ekan kerran jo oisko ollut -74.Omaperäinen se oli bluesveijarina Dave Edmundskin.
Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
 Ossi
15.12.2005 23:45:11 | |
|
Pölähti mieleen mm. joskus kauan, kauan sitten diggailemani TYA:n biisi "Love Like a Man". Semmonen riffipohjainen bluesslowari. Pitäis varmaan hankkia joitain bändin levyjä. Mieshän oli sitäpaitsi yllättävän freesi ja varsinkin ikänsä sekä alan kuluttavuuden huomioiden hyvässä iskussa taannoin Puistoblueseissa.
We grow up so slowly and grow old so fast -R.Robertson |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
