Kitarat: kitarakamat ›

Olen aikeissa ostaa teräskielisen akustisen seuraksi sähkökitaran, ja aloittelijana kiinnostaisi tietää yleisimpien kitaramallien "luonteenpiirteet", eli strato, tele, LP jne. Paikallisessa musiikkiliikkeessä on sen verran rajoitettu mallisto, etten oikein pääse testaamaan erilaisia malleja. Viestiketjuun voisi listata vaikka biisejä ja laittaa linkkejä riffeihin, joissa eri mallien saundi kuuluu tyypillisimmillään. Sitten vielä kaipaisin tietoa kauloista eli onko tyypillisesti paksu vai ohut, soittotuntuma yleensä, kielten korkeus jne. Myös musiikkityypit joihin kukin kitaramalli soveltuu parhaiten, voisi mainita. Ymmärrän, että poikkeuksia löytyy suuntaan jos toiseen ja pieniä variaatioita kaikista malleista, mutta nyt haetaan sitä yleistä linjaa.
Kiitoksia jo etukäteen, nuo tarvitsemani tiedot auttavat sen oman kitaramallin valinnassa.
 
Mainittakoon vielä, että etsin kitaraa tuossa ~500 euron hintaluokassa ja tarkoitus on soitella rock/blues/heavy osastoa laidasta laitaan. Omat mieltymykset kitaran ominaisuuksiin ja saundiin eivät ole vielä kehittyneet, joten jonkinlainen pohjatieto olisi hyväksi. Tällä hetkellä tärkeimpänä vaatimuksena on, että kitara on kevyt ja helppo soittaa. Mikä sitten on helppo ja kevyt? Ainakin kielet matalalla, mutta pitääkö kaulan olla mahdollisimman ohut??

Ok. Aloittelen noista straton ja Les Paulin peruspiirteistä.
 
Stratocaster:
 
- kaula pultattu kiinni bodyyn
- kolme yksikelaista mikrofonia
- vibrakampi
- 25,5" skaala (mensuuri)
- body esim. leppää, kaula vaahteraa, otelauta ruusupuuta tai vaahteraa
 
- sointi on Les Paulia "avoimempi" ja siinä on enemmän "tvängiä" :-)
- monipuolinen kitara monenlaiseen soundiin
- klassista stratosoundia: Jimi Hendrix, Esa Pulliainen, Ritchie Blacmore
 
Les Paul:
 
- kaula liimattu bodyyn kiinni
- kaksi humbuckeria
- kiinteä stop -tailpiece -talla
- 24,75" skaala
- body yleensä mahonkia, jonka päällä vaahterakansi, otelauta yleensä ruusupuuta
 
- yleensä parempi sustain (äänen sointi kitarassa) kuin pulttikaulaisessa kitarassa
- klassista Les Paul -soundia: Slash, Jimmy Page

Mikä sitten on helppo ja kevyt? Ainakin kielet matalalla, mutta pitääkö kaulan olla mahdollisimman ohut??
 
No ei välttämättä. Yleensä litteällä ja leveällä kaulalla on kyllä helpompi soittaa nopeita legato -juttuja, täppingiä ja sensellaista, mutta tämä on myös tottumuskysymys.
 
Otelaudan radius kylläkin vaikuttaa ihan konkreettisesti siihen, miten matalan actionin kitaraan saa. Radius tarkoittaa kaarevuutta sieltä otelaudan (nauhojen puolelta) katseltuna. Jos radius on pieni, niin kieliä ei voi laittaa kovin matalalle, tai muuten ne "hirttävät kiinni", kun taivuttaa esim. e-kieltä jostain ylempää otelaudalta. Jos radius on suurempi (= otelauta on profiililtaan litteämpi), niin matalammankin actionin saa toimimaan.
 
Itse olen kyllä sitä mieltä, ettei ekassa (ja ainoassa) sähkökitarassa kannata välttämättä tavoitella mitään extreme -matalaa actionia tai supernopeaa tatsia. paremminkin sellaista "sopivaa", helppoa soitettavuutta.

Telecaster = Rolling Stones

Telecaster:
 
- kaula pultattu kiinni bodyyn
- kaksi yksikelaista mikrofonia, toisen ympärillä rautainen tallapala
-1 volume ja tone 3-vaihtoehtoinen mikinvalitsin

-kielet rungon läpi
 
Eikö joka stratossa mene myös? Itse en ole nähnyt stratoa
jossa ei olisi mennyt läpi, Telen omistan missä ei mene...

Eikö joka stratossa mene myös? Itse en ole nähnyt stratoa
jossa ei olisi mennyt läpi, Telen omistan missä ei mene...
 
No siis stratossa on se vibrapala jonka läpi kielet tulee, lähinnä näkökulmakysymys.

Itse olen kyllä sitä mieltä, ettei ekassa (ja ainoassa) sähkökitarassa kannata välttämättä tavoitella mitään extreme -matalaa actionia tai supernopeaa tatsia. paremminkin sellaista "sopivaa", helppoa soitettavuutta.
 
Samaa mieltä. Jos kielet ovat todella alhaalla on tappingit ja tilut tietysti hitusen helpompi soittaa, mutta venytykset kärsii. Omat kitarani säädänkin nimenomaan siten, että venytykset ovat helppoja mutta myös tilut sujuvat.
 
Kannattaa opetella tunnistamaan ainakin leppä, saarni ja mahonki puun syykuvioiden perusteella, sillä markkinoilla on esimerkiksi monia Les Paul kopioita, joissa käytetään mahongin sijasta leppää rungossa. Tällaisilla kopioilla ei luonnollisesti saavuteta sitä Les Pauleille tyypillistä soundia, vaikka muuten soundi voikin olla hyvä. http://www.warmoth.com/common/goodwood.htm löytyy hyvät kuvat kustakin puulajista ja vähän niiden soundista. Tietysti jos kitara on maalattu niin, ettei syykuvioita erota, on vaikea tunnistaa puulajia muuta kuin soundin perusteella.

LP:ssä kaiketi yleensä selvästi paksummat nauhat kuin stratossa/telessä...? Itse Stratoa (mexico) soittaneena LP:tä on välillä hauska testailla juuri mainitun sustainin ansiosta, mutta jotenkin siihen ei saa tatsia. Tottumiskysymys. LP lienee yleensä myös painavampi, mikä saattaa tuntua toisarvoiselta, mutta alkaa pitemmissä bänditreeneissä ehkä vaikuttamaan.
 
Ostin aikoinaan Mehiko-Stratoni sen kummemmin testailematta ns. mutulla, ja tuohon hintaluokkaan olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Vahvareita ja efektejä on kymmenen vuoden aikana vaihtunut liuta, mutta kitaraan olen ainoastaan laittanut tallaan humbuckerin. Ja rock-pop-grunge-bluesit ei varmaan oo ollut kepistä kiinni, ehkä miehestä! Eli suosittelen ainakin sitä. Jonkin verran teleäkin soittaneena sanoisin sen olevan näistä monipuolisin.

-kielet rungon läpi
 
mulla ei ainakaan mene.

Strato on varmaan mukavin aloituskitara. Lespaul on painava ja putoaa sylistä, ja tele on kulmikkaampi. (Ja onhan se strato muutenkin paras;)

mulla ei ainakaan mene.
 
Saa Les pauliakin floikalla ja stratoa humppareilla.

Saa Les pauliakin floikalla ja stratoa humppareilla.
 
Joo niin saa mutta kysyjä korosti kitaroiden yleistä linjaa...

Joo niin saa mutta kysyjä korosti kitaroiden yleistä linjaa...
 
Aivan, jos lukee koko threadin niin huomaa, että sitä tuossa korostinkin.