Kitarat: soittaminen ›

Olen tässä jo useamman kuukauden opetellut erilaisia skaaloja. Tähän asti ole hyvin pitkälti opetellut niitä sillaiten, että tietty skaala menee tietystä kohtaa tietyn kaavan(ja siitä muodostuvien säännöllisten "boxien") mukaan, enkä ole ajatellut juurinuotin lisäksi juurikaan muita skaalassa esiintyviä nuotteja. Syynä tähän on ollut toisaalta se, että en tunne otelautaa tarpeeksi hyvin(tai ehkä oikeammin: tajua tarpeeksi nopeasti mistä nuotista on kyse) ja toisaalta se, että en jaksa päätellä/muista mitä nuotteja skaalassa esiintyy. Eli skaalat ovat minulle enemmän intervalleja ja boxeja kuin nuotteja.
 
Olen kallistumissa siihen suuntaan, että pitäisi muuttaa lähestymistapaa sellaiseksi, että opettelee tuntemaan otelaudan täydellisesti ja iskostaa skaalat mieleen sarjana nuotteja, jotka sitten osaa löytää otelaudalta vaistonvaraisesti ja nopeasti samalla tavalla kuin nörtit osaavat löytää kirjaimet näppäimistöltä salamannopeasti katsomatta näppäimistöön. Olisikohan tämä mielestänne se kaikkein paras ja ennen kaikkea hedelmällisin tapa oppia skaalat?
 
Kuinka korkealle ylipäänsä sijoitatte kitaristin taidoissa tuntea otelauta täydellisesti ja osata "suunnistaa" siinä vaivattomasi?

Kuinka korkealle ylipäänsä sijoitatte kitaristin taidoissa tuntea otelauta täydellisesti ja osata "suunnistaa" siinä vaivattomasi?
 
Skippasin osan tuosta tekstistä - no offence - ja sain käsityksen että tässä ois kyse vähän improvisoinnista. Itse ainakin arvostan kaveria joka osaa vetää esimerkiksi jonkun sointukierron perusteella vähän liidiä. Itse en tähän vielä pahemmin kykene.

Unohda ne boxit, ja ala kattelee juttuja (opettelemaan esim. skaaloja) yhdellä kielellä kerrallaan.

Onko jollain jotain neuvoja, miten oppii sen otelaudan parhaiten?

... Eli skaalat ovat minulle enemmän intervalleja ja boxeja kuin nuotteja...
 
Joo intervalleja, toi on hyvä lähestymistapa (sana box on mulle hämärä?)
 
Kuten tuossa yllä olevassa postissa esitettiin, tärkeimmät skaalat kannattaa opetella numeroina ja hakea niille vastaavuus ja logiikka otelaudalta. Jos esim kieliltä E,A,D ottaa juuriäänen (1) mistä vaan, niin (4) löytyy samalta nauhalta seuraavalta ohuemmalta ja (5) samalta nauhalta seuraavalta paksummalta kieleltä. Tästä onkin sitten jo helppo lähteä lähteä päättelemään mistä löytyy 3, 3b jne. Tämän jälkeen myös aivan kaikki soinnut löytyvät samalla logiikalla kun ne on esitetty numeroina. Koitapa vaikka esim 1,3,5 (duuri) ja 1,3b,5 (molli) mistä vaan otelaudalta. B-kieli muodostaa epäjatkuvuuskohdan, mutta se korjaantuu huomioimalla yhden nauhan offset. Tämän logiikan jos hallitsee on otealauta pian siististi loogisessa järjestyksessä.
 
PS. Tää on oiva lähestymistapa myös silloin kun opettelee instrumenttia, jossa on eri vire.
 
EDIT: ja jos sulla on soinnut ja skaalat numeroina, näet kuinka ne korreloivat.

Joo intervalleja, toi on hyvä lähestymistapa (sana box on mulle hämärä?)
 
Boxi on vissiinkin jokin tietty sormitus, jolla opettelee jonkun skaalan jostain kohtaa otelautaa, ja sitä sitten siirtelee ylös taikka alas sävellajin mukaan.
 
Tai noin mie ainakin aloitin ja tokihan tuo sitoo soittamista pirusti, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa. Ja sitten pikkuhiljaa soittelee myös ulos siitä boxista.

Onko jollain jotain neuvoja, miten oppii sen otelaudan parhaiten?
 
Yks ainakin on taustojen päälle soittelu. Esim: sooloskabojen tai itse nauhoitettujen sointukiertojen päälle.

Onko jollain jotain neuvoja, miten oppii sen otelaudan parhaiten?
 
Jos sävelten opettelamista tarkoitat,niin eikai siinä muu auta kuin vaan treenata. Vaikka pari säveltä per päivä. Kyllä varmasti puolen vuoden päästä on otelauta aika tuttua kauraa.

Boxi on vissiinkin jokin tietty sormitus, jolla opettelee jonkun skaalan jostain kohtaa otelautaa, ja sitä sitten siirtelee ylös taikka alas sävellajin mukaan.
 
Tai noin mie ainakin aloitin ja tokihan tuo sitoo soittamista pirusti, mutta jostainhan sitä pitää aloittaa. Ja sitten pikkuhiljaa soittelee myös ulos siitä boxista.
 
Ok, kiitti, uutta termistöä vanhalle.

Kuinka korkealle ylipäänsä sijoitatte kitaristin taidoissa tuntea otelauta täydellisesti ja osata "suunnistaa" siinä vaivattomasi?
 
Tämä suunnistaminen ja otelauden tunteminen on se tärkein juttu kaikista. Siinä vaiheessa, kun jokainen sävel löytyy aina vaivattomasti, pystyy keskittymään entistä paremmin itse musiikkiin ja päässään kuulemiensa juttujen soittamiseen. Sitten kun vielä saa tekniikankin siihen kuntoon, että pystyy soittamaan kaiken minkä kuulee, aletaan puhua jo kunnon soittajasta. Ehkä sitä itsekin joku päivä vielä oppii...
 
Tulipas taas off-topicoitua.

Kuinka korkealle ylipäänsä sijoitatte kitaristin taidoissa tuntea otelauta täydellisesti ja osata "suunnistaa" siinä vaivattomasi?
 
Kuinka korkealle sijoitatte hengittämisen elintoiminnoissa?

Tämä suunnistaminen ja otelauden tunteminen on se tärkein juttu kaikista. Siinä vaiheessa, kun jokainen sävel löytyy aina vaivattomasti, pystyy keskittymään entistä paremmin itse musiikkiin ja päässään kuulemiensa juttujen soittamiseen. ...
 
Näin, mutta lisäisin sen, että skaalojen ja sointujen *ymmärtäminen* on se toinen pää asiassa ja näiden yhdistäminen otelautaan loogisesti on avainjuttuja. Pianisteilla sointujen ja skaalojen logiikan näkeminen on luonnollista, koska kaikki nuotit ovat peräkkäin ja intervallit näkyvät konkreettisesti sormien väliin jääneiden koskettimien lukumääränä ilman suurempaa päänvaivaa. Sointuja ja skaaloja voi heti soveltaa mistä kohtaa tahansa koskeittimistolla. Kitarassa logiikka on enemmän piilossa ja ihmettelenkin että tätä asiaa ei opeteta missään(?) vaan kitaristeilla tyrkytetään kaikenlaisia valmiiden otteiden sointukirjoja, joista ei opi mitään sointujen ja otelaudan logiikasta.
 
EDIT: Pieni esimerkki, vaikkapa seiskasointu. Pianisti tietää että seiskasointu syntyy lisäämällä peruskolmisointuun b7. Ja hän tietää myös että b7 on nuotti joka on perusnuotista sävelaskel alaspäin (koska duuriskaalassa 8=1 eli 8 on myös perusääni, mutta oktaavia ylempää, niin b7 löytyy tietenkin 8:stä 1 sävelaskel alaspäin). No mikä voisi tämän jälkeen enää olla helpompaa. Mutta teepä tämä sama kitaralla. Ei onnistu ellet tiedä mikä sormi/mitkä sormet painaa juuriääntä/ääniä ja osaa tästä päätellä sopivaa b7:n nauhaa.
 
EDIT2: Otetaan vielä toinen esimerkki, kitaralla vaikka perus E-duuri sointu (1,3,5 ja 1=E). Siinähän D kielellä painetaan E:tä eli 1:tä, joka on myös 8. (G-kieleltä 3:sta ja A-kieleltä 5:sta). No nyt 7b on juuriäänestä sävelaskel alaspäin. Tämän löytyy silloin vaikkapa nostamalla D-kieleltä sormi pois jolloin vapaa kieli on b7 (joka on D) tai vaikkapa B-kieleltä ottamalla ääni yksi sävelaskel alaspäin 5:nen nauhan E:stä eli 3 nauha (joka on D) jne.
 
Samalla logiikalla esim Eadd9 eli lisätään peruskolmisointuun 9. ääni joka on loogisesti 8:sta yksi sävelaskel ylöspäin. eli vaikka ohut vapaa E kieli (E=1=8) jolloin yksi sävelaskel ylöspäin 8:stä on 9 eli F#....
 
E9(1,3,5,b7,9) meneekin sitten jo helposti päättelemällä ja samaten E-molli on helppo ymmärtää kun se on (1,b3,5) eli kun duurissa G-kieleltä otetaan 3, niin sitä pitää tiputtaa 1/2-sävelaskelta alaspäin jotta saadaan b3, eli G-kieli vapaana jne, jne. ja sama ajattelutapa skaaloille.
 
EDIT3: viilausta

...intervallit näkyvät konkreettisesti sormien väliin jääneiden koskettimien lukumääränä ilman suurempaa päänvaivaa. Sointuja ja skaaloja voi heti soveltaa mistä kohtaa tahansa koskeittimistolla. Kitarassa logiikka on enemmän piilossa ja ihmettelenkin että tätä asiaa ei opeteta missään(?) vaan kitaristeilla tyrkytetään kaikenlaisia valmiiden otteiden sointukirjoja, joista ei opi mitään sointujen ja otelaudan logiikasta.
 
Kyllä tuo logiikan hahmottaminen on se, mihin kannattaa pyrkiä. Jostain on tietysti aloitettava, kaikki soittaa aluksi niissä laatikoissa, eli kitaralle ominaisissa asemissa joissa sormitukset on helpot. Mutta melko pian kannattaa pyrkiä murtautumaan ulos laatikoista.
 
Otelaudan hahmottamiseen on tuhat tapaa, mukaanlukien teoria-asiat ja nuotinluku. Kannattaa käydä läpi erilaisia tapoja, ja sitten valita ne, mitkä miellyttää eniten. Tässä jotain vinkkejä:
 
- asemasoitto (vertikaalisuus)
- kielten suuntaisesti (horisontaalisuus)
- viistosti leikaten (diagonaalisuus; yhdistäen vertikaalin ja horisontaalin)
- intervallit eri kieliryhmillä
 
Nuottien sävelnimet otelaudalla on mielestäni oma kokonaisuutensa, vaikka voihan sitä opetella kaikki soinnut ja asteikot myös sävelnimipohjalta. Kannattaa ehkä kuitenkin opetella nuotit erikseen ensin nuottipaperilla, jotta oppii hahmottamaan eri sävellajit sun muut sellaiset. Sitten soveltaa sitä otelaudalle sikäli kuin pystyy. Harva soittaja kuitenkaan soittaessaan miettii sävelten nimiä, ellei kyseessä ole hankalampi prima vista -tilanne.

Kuinka korkealle sijoitatte hengittämisen elintoiminnoissa?
 
joopajoo.
 
Itse kysymykseen: Osaan a-mollipentatonisen sekä a-bluesasteikon vaivattomasti vitosasemasta :/