Eipä kai puun kestävyys ole mikään probleemi. Päinvastoin: monet vanhemmat kitarat kuulostaa paremmalta, kun puu on kuivunut ja "avautunut". Toisaalta 80 -luvun Jacksonissa taitaa olla niin paksu maalipinta, että puun soinnilla ei ole niin paljon väliä :-) Puhumattakaan, jos on vielä Floyd Rose -talla.
Tsekkaa ainakin nämä asiat ennen ostopäätöstä:
- Onko kaula suora (tai aavistuksen kovera - senkin on ok. "Propellimainen" se ei saa olla.).
- Onko kaula kunnolla kiinni bodyssä (iso irvistävä sauma ei oo hyvä)
- Missä kunnossa nauhat ovat? Jos ne ovat kovin kuluneet, niin sinua odottaa kohta nauharemppa.
- Pysyykö kitara vireessä. (Toisaalta pienet vireongalemat voi johtua vanhoista kielistä tms. ... lähinnä kandee tsekata, palautuuko kelluva talla hyvin vaaka-asentoon.
Tärkeintä on tietysti se, että kitara tuntuu hyvältä soittaa, ja kuulostaa hyvältä. Pieniä hardware -vikoja voi aina fiksaillakin, ja niitähän tulee väistämättä vuosien varrella. "Love is the only force capable of transforming an enemy into a friend". -Martin Luther King, Jr. |
Olen katellut yhtä jenkki jacksonia joka on 80- luvun puolivälistä ja ajattelin kysellä mielipiteitä ja kokemuksia tämän ikäisen kitaran ostosta..Esim. puun kestävyys yms..?
?
Kitarat paranee vanhetessaan noin yleisesti ottaen. Riippuu tietenkin millaisessa käytössä on ollut. Mutta parikymmentä vuotta vanha sääännöllisesti soitettu ja huollettu kitara soi paremmin kuin samanlainen uusi.
Eihän tuo sitäpaitsi ole edes vanha vielä, vrt. 50-luvun LP:t, stratot, telet jne. "Vanhat" Jacksonit ovat sitäpaitsi KITAROITA verrattuna siihen mitä saa samalla rahalla kaupasta uutena.
Kerrohan tarkemmin mikä on kiikarissa :) HALUTAAN VUOKRATA: treenikämppä Oulusta/lähialueelta. |
spellbound
Jabe
p130