Rock, pop, alternative ›

Innostuinpa taas kuuntelemaan Terapia -yhtyettä. Kyllä on niin mahtavan iskevää ja miehekästä rockia että!
Suosittelen kaikille joille
-iskee raskas rockmusiikki
-ei iske "Tanssitaan ja hypitään, everybody move your body" - sanoitukset
-kristillisen sanoman kuuleminen ei tuota tuskaa
 
"HEI kuka tulee sinut hakemaan
enkelit tulivaunuillaan
vai vihreät miehet lautasillaan?"

Urani ensimmäisellä keikalla bändin kanssa tuli hoilattua tuota biisiä, mistä on noi sanat

muutaman kappaleen olen kuullut ja olen pitänyt

Vanha Terapia rocks!!

Ärsyttää se, kun sen sanoman varjolla se musiikillinen ulosanti saa olla ihan mitä vaan ja silti hihhulikuulijoita riittää.
 
Samaa mieltä minäkin, enpä ole pitkään aikaan ollut enää aktiivinen, srk-nuori

Totta turisette, suurin osa gospel bändeistä on sellasta kornia jäljittelya. Terapia yrittää olla gopsel metallica ja The rain on sellanen tasapaksu soppa kaikkea heviä ja hardrockia, hieman angstisin lyriikoin. Molemmilla ihan OK biisejä mutta enimmäkseen aika naurettavan kornia kamaa. Yksi ylitse muiden on opllut Bass n' Helen joka oli minusta aika loistava bändi, korostetaan sanaa oli sillä rumpali olli heleniuksen ja kitaristien Miika Coliianderin ja sen toisen kitaristin lähdettyä em jaksa uskoa että bändistä olis mihinkään. LÄhinnä koska Helenius oli IMHO yksi usomen pargaita rock rumpaleita ja collianderin kitarointi on ollut aina mulle eräänlainen tyylillinen esikuva.

Meinasin kirjoittaa tänne, mutta PJS kerkesi viedä sanat suustani. Bass'n Helenin levyt "Mitä Jää" ja "Valo" ovat yksiä parhaista gospellevyistä. Ollin rummutus ja Collianderin kitarointi ovat kyllä erittäin miellyttävää kuunneltavaa. Esimerkiksi Valo-levyn kitarasoundeista olisi monella rock- ja muullaisillakin kitaristeilla paljon opittavaa. Myös jotain musiikillisia ideoita olen nimen omaan em. levyltä poiminut osaksi omaa soittoani.
 
..sen sanoman varjolla se musiikillinen ulosanti saa olla ihan mitä vaan ja silti hihhulikuulijoita riittää..
 
Tuosta en voisi olla enempää samaa mieltä. Itsekään en oikein pysty kuuntelemaan Terapiaa juuri heidän musiikillisen panostuksen, tai sen puuttteen, takia. Pojat ovat hyvällä asialla ja on hieno homma, jos Jumala voi koskettaa ihmisiä tämän bändin kautta, mutta henkilökohtaisesti en heidän musiikistaan saa irti oikein mitään mainitsemisen arvoista. Mitä bändin sanoituksiin tulee, nekin ovat ainakin yleensä olleet suhteellisen "suoraa tuuttausta", kuten soittokin. Kummempia kielikuvia ei viljellä, vaan sanomasta käy kyllä hyvin nopeasti ja selkeästi ilmi se, että yksin Jumalaan uskomalla pelastuu tai muussa tapauksessa helvetti odottaa. Vaikka tietty asia noin onkin, se on mahdollista pukea myös kielellisesti rikkaampaan asuun. Paikka paikoin jotkut bändit ovat tässä onnistuneet erittäinkin hyvin. Esimerkiksi Juha Tapion kaksi ensimmäistä levyä ovat hienoja esimerkkejä hyvän tekstin yhdistymisestä loistaviin biiseihin, joita tulkitsee hyvä-ääninen laulaja ammattitaitoisten muusikkojen säestämänä. Tuntuuhan se toisinaan kieltämättä hieman tylyltä ikäänkuin kollegojaan arvostella, kun itsekin siis gospelmuusikko olen. Terapialla on yli 10 vuotta takana alkuperäisellä kokoonpanolla, mikä sinällään on hatunnoston arvoinen suoritus. Tärkeintä on se, että he saavat tehdä työtä hyvän asian puolesta.
 
Valmistautukaa! Turvakytkin julkaisee vielä tänä syksynä uuden pitkäsoittonsa. Lisätietoja ja ennakkotilausmahdollisuus osoitteessa www.turvakytkin.com
 
Ilahduttavaa huomata, että täältä löytyy samanhenkisiä tyyppejä.

Lähikauppias kirjoitti asiaa, itsekin olen nähnyt aika paljon helluntailaisnuorten bänditoimintaa ja kyllä siellä on niin karmeata kuunneltavaa ja kaikki vain kannustavat, ei kritiikin häivääkään. Toisaalta, kyllähän sen ymmärtää, mutta kun kyse on kuitenkin musiikista...jos kohta ylistämisestä varmaankin ensisijaisemmin.
 
Vielä tuosta Bass'n Helenistä, vaikka bändissä on tosiaan 'ovi käynyt' on yhtye todella hyvässä kuosissa nykyäänkin. Näin sen tässä pari kuukautta sitten ilmaiskeikalla pienessä kirkontapaisessa, paikalla oli paljon teinityttöjä ja jokunen poikakin, sitten tietysti minä sussun kanssa, vähän pidättäytyväisemmin :) Mutta kyllä kuulosti hyvältä! Levyltä olen kuullut paljonkin ja vaikka sanoma ei merkitsekään minulle juuri mitään niin ihan sitä ilokseen kuunteli. Soitto oli oikein ammattimaista, laulu toimi eivätkä sanatkaan sorru (kovin pahasti) yliampuvaan siirappinaivismiin.
 
Välispiikkien aikaan olisin halunnut tosin vajota maanrakoon myötähäpeästä :)

Joo, kyllähän se noilla gospel -keikoilla aina vähän oudolta tuntuu, kun bändi rokkaa siinä mukavasti ja sitten yhtäkkiä kirkkoherra tai seurakuntanuorien führer tms. tuleekin pitämään puhetta. Sitten ne kaikki alkaa rukoilemaan pää alhaalla, kaatuilevat ja puhuvat kielillä. Minä tahtoisin vaan vähän nähdä rokkia.
 
Ihan mukavan lämmin tunnelmahan siellä aina on, mutta vähän ulkopuolinen olo myös. Sitäpaitsi rokkikeikoilla pitää juoda kaljaa. Gospel -keikkojen järjestäjät eivät jostain syystä ole vielä tajunneet tätä rahanteon mahdollisuutta. Edes ehtoollisviiniä?

Sitten ne kaikki alkaa rukoilemaan pää alhaalla, kaatuilevat ja puhuvat kielillä.
 
Aika karmaisevaa yleistystä. Tämä pätee yleensä korkeintaan äärikarismaattisten suuntauksien järjestämiin tapahtumiin. Ainakin kaikki tuntemani perusluterilaiset (ja muutkin) pystyvät rukoilemaan pää suorassa, pysyvät pystyssä, eikä heistä moni yleensä puhu edes kielillä. Sitä ilmenee enemmänkin helluntailaisissa ja muissa vastaavissa piireissä, joissa armolahjat "toimivat" yleensä näkyvämmin. En sano, että kielillä puhumisessa sinänsä mitään pahaa olisi, vaikka jotenkin tulee vähän hassu olo itsellekin tilanteissa, joissa joku molottaa vieressä jotain, mistä itse ei ymmärrä sanaakaan.
 
Sitäpaitsi rokkikeikoilla pitää juoda kaljaa.
 
No ei todellakaan ole mikään pakko - muusikoiden, sen enempää kuin kuulijoidenkaan. Itsensä nolaamiseen löytyy paljon muita, halvempiakin, keinoja.
 
Gospel -keikkojen järjestäjät eivät jostain syystä ole vielä tajunneet tätä rahanteon mahdollisuutta. Edes ehtoollisviiniä?
 
Monien suurempien gospelfestareiden yhteydessä järjestetään myös jumalanpalvelus, johon kuuluu myös ehtoollisen nauttiminen. Gospelkonsertit ja ylipäänsä kristillinen toiminta perustuvat aivan muunlaisille arvoille kuin rahanteolle.

Terapia on tosi hyvä bändi. Minä taas en jaksa paljoa välittää Bass'n Helenistä...aina soittavat samat biisit.
 
Terapia ja The Rain ovat parhaat suomalaiset bändit mun mielestä.

Aika karmaisevaa yleistystä. Tämä pätee yleensä korkeintaan äärikarismaattisten suuntauksien järjestämiin tapahtumiin.
 
Se oli vitsi hei. Oikeasti en ole koskaan nähnyt kenenkään suorittavan ko. toimintoja. Niin, paitsi rukoilevan.
 
No ei todellakaan ole mikään pakko - muusikoiden, sen enempää kuin kuulijoidenkaan. Itsensä nolaamiseen löytyy paljon muita, halvempiakin, keinoja.
 
Tästä en tingi. Kaljaa ja rokkia on saatava yhdessä, ei erikseen (paitsi kaljaa).

www.sitruunamaailma.net
 
www.toothandnail.com
 
www.solidstaterecords.com
 
jos haluatte hyviä hengellisiä bändejä käykää nuilla sivuilla. Ei tartte tehä valtavirta gospelista hätäsiä johtopäätöksiä.

Terapiaa löytyy monta levyä ja tykkään, paitsi siitä hitaasta junttaamisesta, joka on aika tylsää. Terapia on rautaa ja Terapian threadissa puhutaan kaikista muistakin gospelbändeistä. bass'n Helen on kovassa vedossa ja uusi sinkku on ulkona. Erityisesti tämän "double-A" -singlen eka biisi Hiljaisuus rokkaa kovaa.
 
EDIT: bnH:n sinkun nimi on siis Ei kukaan.

Niin ja aloittelevien bändien pitää päästä soittamaan livenä. Aloittelevilla gospelbändeillä nämä keikat on luonnollisesti jossain seurakunnan tilaisuudessa. Onhan niitä kaikkia bändi-iltojakin vaikka millä mitalla. Mutta kyllä levyttävät gospelbändit ovat tasokkaita siinä missä muutkin bändit.

"Mutta kyllä levyttävät gospelbändit ovat tasokkaita siinä missä muutkin bändit"
 
tosta oon kyllä vähän eri mieltä. Kun monet "gospel"pändit saavat tuotantoaan myytyä ihan vaan siksi että heillä on kristillinen sanoma. Esim. terapian kaltaisia pändejä on suomessa arviolta 362 kpl, mutta muut ei ole kristillisiä pändejä.
 
kun näitä "hihhuleita" on kuitenkin aika paljon, ja kristillisiä pändejä aika vähän niin helpommin sillä saralla saa huomiota. itsekin pari kertaa miettinyt että pitäskö sitä jesserokkia alkaa soittamaan...

Niin ja Ripsipiirakan kaltaisiakin bändejä on varmaan aika monta, mutta juuri Ripsipiirakka vetoaa yläasteikäisiin ja muista ei tiedetä mitään. Kaikilla vaan on jonkinlainen kohderyhmä, joillakin suppeampi ja joillakin sitten laajempi. Terapia nyt on ainakin se kristillinen sanoma omana juttuna. Ei kukaan niidenkään levyjä säälistä osta.

The rain on sellanen tasapaksu soppa kaikkea heviä ja hardrockia, hieman angstisin lyriikoin.
Tästä juttelin laulaja/basisti Tatsin kans taannoin. Totesi, että alkuvaiheessa olivat kokeilleet kaikenlaista, mutta huomasivat nykyisen musiikkityylin kaikkein toimivimmaksi. Onhan ne biisit vähän kuultuja jo, mutta kyllä minä rainista tykkään, livenä ovat hyviä. Terapia ei oikein iske. Bass'n'helenin Taisteluni on kyllä paras kospelipiisi ikinä.

Joo, onhan se Terapia ihan jees bändi. Muutamia oikein hyviä biisejä löytyy, ja keikallakin iskee oikein hyvin. Suomen parhaita gospel-bändejä The Rainin (viime aikoina on alkanut vähän särähtää se laulu korvaan, voisi olla huomattavasti parempaakin), Bass n'Helenin (miehistönvaihdokset eivät itse asiassa yllättäen ole kovin paljoa edes haitanneet. kolme-neljä kertaa olen uuden kokoonpanon nähnyt, ja soitto kulkee ihan hyvin) ja Turvakytkimen kanssa (tätä en sano siksi, että bändin jäsen seuraa tätä keskustelua, vaan siksi, että yksi aivan loistava keikka ja yksi vähän huonompi on tullut nähtyä. Lisäksi Tommi on erityisen mukavan oloinen tyyppi).