Aihe: Captain Beefheartin blues 1 | |
---|---|
![]() 10.12.2005 18:26:02 (muokattu 10.12.2005 18:54:26) | |
Musiikillisen yleissivistyksen kasvattamiseksi ostin kaksi Captain Beefheart & his Magic Bandin levyä, eli Safe as milkin ja Trout mask replican. Vaikka nämä eivät mitään blueslevyjä olekaan, niin blues on kuitenkin selkeästi tärkeä elementti bändille. En ole vielä hirveästi teoksia kuunnellut, joten mitään analyysejä Don Van Vlietin suhteesta bluesiin tai miehen musiikista yleensäkään en uskalla tehdä. Toivon, että joku asiantuntija innostuisi tämän alustuksen ansiosta kertomaan miehen musiikista lisää ja kun kerran roots-palstalla ollaan, niin mielellään just tästä bluespuolesta. Safe as milk on melko helposti omaksuttavaa musiikkia ja levyn bluesein kappale on Sure ’nuff ’n yes I do; sähköistettyä maalaisbluesia slidekitarointeineen. Hieno biisi ja mainio avaus todella hyvälle ja monipuoliselle rokkilevylle, jossa soi bluesin lisäksi kaikuja kantrista, soulista ja mistä ikinä lieneekin. Levyn toinen ”varsinainen” blueskappale on Grown so ugly, mutta se on kuitenkin jo avausraitaa kokeellisempaa tavaraa, eikä se puristisimmassa mielessä kai bluesia olekaan. Oli mitä oli, niin Safe as milk osaltaan taas todistaa, että -67 oli poikkeuksellisen hyvä vuosi popmusiikissa. Trout mask replica onkin sitten levy, joka on saanut minut jotensakin hämmentyneeksi. Eipä ole poplevy pitkään aiheuttanut näin suuria väristyksiä. Kertaakaan en ole pystynyt kuuntelemaan levyä alusta loppuun yhdeltä istumalta, enkä tiedä kannattaako moinen edes, siksi vaikuttavaa ja ahdistavaakin levyn musiikki on. Mutta siitä bluesista: Ainakin kappale China pig on sitä ja pelkkää laulua sisältävät Well ja Orange claw hammer tuovat minulle mieleen puuvillapeltojen field-hollerit, vaikkeivät sellaisia olekaan. Mutta sellainen tunne minulle näistä lähes pelottavista esityksistä tulee. China pig on jännittävä kappale sekin, tahallisen amatöörimäiseen tapaan soitettu kitara ja mies -viisu. Saattaahan tuolla levyllä olla vielä muitakin vastaavia kappaleita, mutta en nyt muista niitä, koska kokemus on niin uusi. Ainakin bluesmaisia kitarariffejä kuuluu monessakin kappaleessa. Lisäksi Dachau blues on yksi ahdistavimmista kappaleista joita olen koskaan kuullut. Jostain syystä on tähänkin bändiin tutustuminen jäänyt väliin. Onneksi tein se nyt. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia johon ei ehdi tutustua… | |
![]() 10.12.2005 18:50:07 | |
Parhautta! Mulla on Beefheartista semmonen teoria, et kun bändit svengaa niin siellä on aina se "joku" mikä laittaa homman pelittämään. Magic Band soittaa pelkästään sitä "jotain". Ihan mahtavaa kamaa. | |
![]() 11.12.2005 14:13:54 | |
Trout Mask Replica on levy joka on omassa henkilökohtaisessa aution saaren levyt-listassani, aina toimii, järjettömän hienoa ja omaperäistä musaa. Beefheartiin vasta tutustuville ehkä ehdottaisin aloittaa Clear Spot-albumista, ehkä hieman helpommin omaksuttavaa stuffia. Safe As Milk-albumin hienoja puolia on erityisesti nuoren Ry Cooderin skitansoitto, by the way. | |
![]() 11.12.2005 17:13:26 | |
Beefheartiin vasta tutustuville ehkä ehdottaisin aloittaa Clear Spot-albumista, ehkä hieman helpommin omaksuttavaa stuffia. Onko se Safe as milk -tyylistä kamaa vai mitä se on? Aloittelijalle usein suositellun Mirror manin (näyttää cd:nä olevan Mirror Man sessions -nimellä) musiikki on käsittääkseni vuodelta -67 vaikka ilmestyikin vasta myöhemmin. Sen olen ajatellut hankkia seuraavaksi. | |
![]() 11.12.2005 19:04:27 | |
Jännää miten toi Beefhertikin on jäänyt monesti aika pimentoon, vaikka onkin niitä muutamia harvinaisia 'oikeesti' kovia jätkiä... noin niinkuin taiteellisessa mielessä :). Aika konsepti-meininkiä ;). God made me funky | |
![]() 12.12.2005 08:56:47 (muokattu 12.12.2005 09:02:03) | |
Perinteistä bluesia löytyy miehen alkuaikojen äänityksistä, mm. lievästi sanoen vakuuttava versio Tupelosta jne. Tätä osastoa löytyy esmes Grow Fins -kokoelmalta Rumpali Drumbo French kertoi, että Kapteeni pystyi lähes täydellisesti imitoimaan useimpia blues-ukkoja, eli hän pystyi vetämään esmes Muddy Watersia samaan tapaan kuin Howlin' Wolfia, joka oli enemmän miehen tavaramerkki. Radar Stationia kannattaa käydä läpi, jos ukkelin touhut kiinnostaa: http://www.beefheart.com/ With one foot in yesterday and the other in tomorrow you end up peeing all over today. | |
![]() 12.12.2005 09:23:57 | |
Perinteistä bluesia löytyy miehen alkuaikojen äänityksistä, mm. lievästi sanoen vakuuttava versio Tupelosta jne. Tätä osastoa löytyy esmes Grow Fins -kokoelmalta Kiitos tiedosta! Näyttäis Arimanilta olevan saatavissa, mutta hinta on 100 euroa, joten jää mahdollinen hankkiminen hamaan tulevaisuuteen... | |
![]() 12.12.2005 11:14:21 | |
Beefheart on paras! Kannattaa muuten hankkia semmoinen A & M sessions, jos tuo bluespuoli Vlietistä kiinnostaa. Siinä on sellaista vetoa, että oksat pois! En tiedä onko tuota cd:nä, mutta eiköhän... http://www.freewebs.com/teejo/disco/01amlegend.html Lockman (Hki) hakee basistia. Bo Diddley/Garage/Television/Clash. 30 biisiä ja kämppä Kaapelilla. Sulla perustaidot, bändikokemusta ja kamat. Soita Taito 050-545 4165 tai Heikki 050 431 4963 | |
![]() 12.12.2005 16:19:29 | |
Joo Beefheart on yks parhaita. Yksi niitä harvoja artisteja jonka levyjä jaksan kuunnella jatkuvasti kyllästymättä. Se "Legendary A & M Sessions" on tosiaan ihan silkkaa bluesia ajalta ennen varsinaisia albumeita. Levy on tosin ainoastaan reilu 10 min pitkä. Periaatteessa esim. Mirror Man on ihan täyttä bluesia, Beefheartin ja Magic Bandin nyrjähtäneellä tavalla käsiteltynä kylläkin, levyn aloittaa 19 minuuttia pitkä loputon bluesjami Tarotplane. Kaiken kaikkiaan Beefheartin musaa ei ehkä kannata lähteä kuuntelemaan etsien siitä jotain tiettyä määriteltyä genreä, se on kuitenkin aivan oma juttunsa. Lähes kaikki levyt ovat tutustumisen arvoisia, lukuunottamatta ehkä paria 70-luvun puolivälin poppisalbumia (Bluejeans & Moonbeams, Unconditionally Guaranteed), vaikka niilläkin on hetkensä. Tää on semmosta musaa joka onnistuu vieläkin lyömään halolla takaraivoon, ja yllättämään joka kerta. Ja blues soi vahvana siellä pohjalla. ÄfZet! | |
![]() 12.12.2005 18:07:57 | |
Kaiken kaikkiaan Beefheartin musaa ei ehkä kannata lähteä kuuntelemaan etsien siitä jotain tiettyä määriteltyä genreä, se on kuitenkin aivan oma juttunsa. Juu ei, mutta lähinnä olin noiden kahden levyn kuuntelun jälkeen yllättynyt, että tällainen kaveri, josta aina puhutaan suurena visionäärinä ja edelläkävijänä ja universumin suurimpana nerona onkin noin tiukasti kiinni bluesjuurissaan. Eikös sen bluesin pitänyt kuitenkin olla aikansaelänyttä ja tylsää musiikkia, samojen vitsien kierrätystä vuosikymmenestä toiseen... Sen takia aloitin keskustelun juuri tällä osastolla. No joo. Pääasia, että ymmärsin äijään tutustua. Vaikuttavaa musiikkia. | |
![]() 12.12.2005 21:03:30 | |
Juu ei, mutta lähinnä olin noiden kahden levyn kuuntelun jälkeen yllättynyt, että tällainen kaveri, josta aina puhutaan suurena visionäärinä ja edelläkävijänä ja universumin suurimpana nerona onkin noin tiukasti kiinni bluesjuurissaan. Mikäli ihan oikein muistan niin herra biffisydän ei mielestään tehnytkään mitään erikoista musiikkia vaan aivan tavallista sen ajan pop/rockia. | |
![]() 12.12.2005 21:19:12 (muokattu 12.12.2005 21:24:56) | |
Mikäli ihan oikein muistan niin herra biffisydän ei mielestään tehnytkään mitään erikoista musiikkia vaan aivan tavallista sen ajan pop/rockia. Näin ainakin joku täällä m-netissä joskus sanoi Beefheartin sanoneen. Sormunen muistaakseni. Mutta voisiko hän -siis Beefheart- ihan oikeasti ajatella noin? Että "tässä nyt on tämmöinen uus biisi kuin Dachau blues, tää on ihan samaa musaa kuin Cream ja Herman's Hermits." Ei kai? EDIT: Tai kun nyt amerikkalaisesta artistista on kyse, niin korvataan Cream ja Hermanni vaikka Monkeesilla ja Crosby, Stills & Nashilla. Kuulostaako Déjà-vu samalta kuin Trout mask replica... | |
![]() 23.12.2005 00:35:46 | |
Beefheart on paras! Kannattaa muuten hankkia semmoinen A & M sessions, jos tuo bluespuoli Vlietistä kiinnostaa. Siinä on sellaista vetoa, että oksat pois! En tiedä onko tuota cd:nä, mutta eiköhän... http://www.freewebs.com/teejo/disco/01amlegend.html Onko tuolla kyseisellä lätyllä myös biisi Here I Am I Always Am? meinasi pää räjähtää aikoinaan kun tajusin, että biisi on oikeesti semmonen ku on, eikä cd vaan pompi niin kuin aluksi luulin. (kaveri lykkäsi mulle kerran poltetun cd:n jossa oli jotain 5 biisiä, joita en oo onnistunut bongaamaan muilta levyiltä).. Onko mitään havaintoja, mistä tuon levyn voisi saada, ei oo levykaupoissa tullut vastaan, ja niistä muista levyistä en oo osannut innostua yhtä paljon.. | |
![]() 24.12.2005 08:13:55 (muokattu 24.12.2005 08:18:52) | |
Onko tuolla kyseisellä lätyllä myös biisi Here I Am I Always Am? meinasi pää räjähtää aikoinaan kun tajusin, että biisi on oikeesti semmonen ku on, eikä cd vaan pompi niin kuin aluksi luulin. (kaveri lykkäsi mulle kerran poltetun cd:n jossa oli jotain 5 biisiä, joita en oo onnistunut bongaamaan muilta levyiltä).. Onko mitään havaintoja, mistä tuon levyn voisi saada, ei oo levykaupoissa tullut vastaan, ja niistä muista levyistä en oo osannut innostua yhtä paljon.. Onhan siellä...ton linkin takana on biisilista. Jep, mäkin mielelläni hommaisin ton cd:nä, mutta onkohan sitä julkaistu? Edit. löytyipäs! https://www.freakemporium.com/relea … and-Legendary-A&M-Sessions.html Lockman (Hki) hakee basistia. Bo Diddley/Garage/Television/Clash. 30 biisiä ja kämppä Kaapelilla. Sulla perustaidot, bändikokemusta ja kamat. Soita Taito 050-545 4165 tai Heikki 050 431 4963 | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)