En ole mikään soolokitaristi vaan enemmänkin sellainen kompeilla ja riffeillä eteenpäin pönkittäjä. Kuitenkin kitarasooloja olisi hyvä osata.. edes alkeita. Olisiko mitään suuntaa antavaa lähestymistapaa, jos esim. soitan A sekä D sointuja 5:ltä asemalta ja haluaisin välillä tipahtaa soolofiilikseen, niin mikä olisi hyvä lähtökohta? Pidänkö ko. sointuotteen ja alan etsiä arpeggioista soolosäveliä vai onko samasta asemasta blues-skaala parempi lähtökohta? Teoreettisesti tiedän että oikeasta sävellajista lähdetään eteenpäin, enemmänkin homma kiikastaa siitä, miten homma tehdään vaivattomimmin ettei hosuta ja ettei tehdä hommaa turhaan monimutkaiseksi otelaudan kädelle. "Keith Richards and sounds is better" |
Itse olen kanssa aloittelija näiden soolojen suhteen, ja itse soitan tällä periaatteella sooloni:
- Jos biisi menee esim. Am:sta, niin soitan sooloon luonnollisen/pentatonisen Amollin säveliä
- Jos biisi menee esim. G:stä, niin soitaan sooloon luonnollisen/pentatonisen Emollin sävelet
Eli siis molliskaalat olen opetellut, ja niihin voi sitten tarpeen vaatiessa lisäillä hyvältä kuulostavia säveliä(siis semmoisia mitkä toimivat taustassa). Niin ja olen opetellut hakemaan nuo sävelet ympäri kaulaa, ettei se soolon soittaminen menisi pelkäksi saman skaalan jauhamiseksi. Tällä tavalla on muutamat soolot tultua tehtyä...
EDIT: niin, pitäisi näillä jotain alkua saada aikaiseksi... |
Ite lähinnä kun pitää vetää improa otan biisin sävelet, pyörin kromaattisesti niiden ympärillä ja suunnittelen soittoni kolmen sävelen päähän. Jos liikaa mietin, se menee juuri tuohon molliskaalassa varovaisesti pyörimiseen. >-)))> #2
Punttisika #5
"kuuntelette musaa jossa porukalla on kireetä nahkaa munien ympärillä ja sanotte jotain kaulaliinaa noloksi." -pliksu |
Stone
NeonKnight
saha