Kitarat: kitarakamat ›

Jo kauemmin on kiinnostanut sellainen juttu, että kuinkas kitaran soundeja saa muokattua tehokkaasti vain taajuuksia säätämällä? Oletetaan että käytössä on tällainen kolmen nupin (eli vain Bass, Treble ja Midlle) taajuuskorjain.
 
Miten siis kannattaa säätää jos haluaa metallisen soundin? Punkin? Bluesin? Rockin? Hyvän leadin? Mitä vaan mielenkiintoista ja olennaista? Kun soittaa bändin kanssa? Studiossa?
 
Älkäämme etsikö absoluuttista totuutta, vaan jakakaamme omat kokemuksemme kaikkien kanssa. Kaikki mikä vaan asiaan littyy kelpaa, saa antaa siis vinkkejä sellaisistakin soundijutuista joita ei tuossa jo mainittu.
 
Älkää myöskään hirveästi puhuko hertseistä sun muusta. Kuten jo mainitsinkin, kolme nuppia. Selkokieltä kiitos.

Jos haetaan sellaista metallisoundia, niin ehkä yleisin on tämä "mid-scoop" elikkäs midit 0-3 ja bass&treble täysille. Mutta tämä ei bändin kanssa välttämättä kuulosta hyvältä.
 
Itse oon todennut, että hyvän kuuloinen soundi on keskiäänipainotteinen - vahvistimessa näyttäisi olevan basso 4:ssa, midit 10:ssä ja treblet 6:ssa. Sitten kun boosteripedaalissa on vielä bassoa vähemmän ja korkeita taajuuksia enemmän niin hyvältä kuulostaa.

Korvia käyttämällähän tuo sujuu. Liian ohut soundi? Lisää middlea ja/tai bassia. Liian tunkkainen soundi? Lisää treblea ja/tai vähemmän middlea ja bassia.
 
Kuitenkin jokainen vahvistin on hieman erilainen ja yksi vahvistin saattaa leikata kontrolleillaan eri taajuusalueita kuin toinen vahvari, joten mitään yleispätevää "käännä basso 6:seen ja treble vitoseen" ohjeita ei voi oikein antaa.
 
Olen muuten ihan samaa mieltä, että hyvä metallisoundi ei synny laittamalla middlet nollille..tulee vain sellainen ohut surinasirkkelisoundi.

Kuitenkin jokainen vahvistin on hieman erilainen ja yksi vahvistin saattaa leikata kontrolleillaan eri taajuusalueita kuin toinen vahvari, joten mitään yleispätevää "käännä basso 6:seen ja treble vitoseen" ohjeita ei voi oikein antaa.
 
Jep, ja sitten on vielä Mesa/Boogiet joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen :>
 
-juki

Olen muuten ihan samaa mieltä, että hyvä metallisoundi ei synny laittamalla middlet nollille..tulee vain sellainen ohut surinasirkkelisoundi.
 
Moinen "soundi" on aivan kammottava. Bossin metalzonen mainoksessa tuollaista säätöä suositeltiin. Huh huh...

Noista perinteisistä eli ns. passiivisista kolmen nupin eq systeemeistä joita pääosa kitaravahvistinten eq:sta on kannattaa muistaa että ne ei ole mitään graafisia equja, jossa jokaisella potikalla on oma taajuusalue mihin se vaikuttaa joko buustaavasti tai leikkaavasti, vaan ne toimii paljon interaktiivisemmin eikä todellakaan niin kuin maalaisjärjellä luulisi.
 
Tärkein muistettava asia on että taajuusvaste on tasaisimmiillaan silloin kun middlet on täysillä ja treble nollilla ja bass lähes nollilla. Tästä seuraa se tärkeä ominaisuus että keskialuekorostusta ei passiivisilla sävynsäädöillä saa aikaa millään säätimien asennoilla, vaan käytännössä middle säädöllä voi vain leikkata keskitaajuuksia ja basso ja treble säädöillä korostaa ko. taajuusalueita. Toinen mikä ei ehkä tule heti mieleen, mutta on silti ihan loogista, on että säätimien asento vaikuttaa etuvahvistimen gainiin ja koska kyseessä on pasiivinen suodinsysteemi niin vaikutus on aina gainia vähentävä. Eli jos haluaa mahdollisimman paljon säröä niin middlet pitää olla täysillä ja basso- ja treblesäädöillä sitten säädetään kuinka paljon ääripäitä buustataan.

säätimien asento vaikuttaa etuvahvistimen gainiin ja koska kyseessä on pasiivinen suodinsysteemi niin vaikutus on aina gainia vähentävä. Eli jos haluaa mahdollisimman paljon säröä niin middlet pitää olla täysillä ja basso- ja treblesäädöillä sitten säädetään kuinka paljon ääripäitä buustataan.
 
Ja kääntäen: jos etuaste tuntuu särkevän saundia ja/tai headroomia ei oikein löydy, kannattaa kokeilla siirtää kaikkia taajuuksia alaspäin.

Paras konsti millä olen etsinyt saundia, on tämä:
 
Ensin säädetään särön määrä kohdilleen. Sitten equun käsiksi. Kaikki säädöt nollille. Kitarasta kaulamikki päälle, ja renkuttaa soundia säätäen samalla bassoa ylöspäin. Jätetään säädin siihen kohtaan, jossa vahvistimen basso todella herää. Sitten keskimikki päälle, ja kohotetaan keskiääniä, kunnes keskiäänet "herää elämään" vahvistimessa. Tallamikki säädetään samalla tavalla treblen kanssa.
 
Tuolla tavalla pääsee hyvin alkuun, ja se on hyvä tapa aloittaa, kun joutuu uuteen huoneeseen soittamaan. Toki tämän jälkeen tulee tehtyä pieniä säätöjä, vaikka kylläkin yleensä olen täysin tyytyväinen saamaani saundiin.
 
PS. Soitan bluesia, rockia, ja metallia.

Korvia käyttämällähän tuo sujuu.
 
Aivan oikein.
 
Myös kitara vaikuttaa järjettömän paljon... ja soittaja. Huvittaa kyllä perhanasti nämä "Missä asennossa Satrianin DS-1:n namiskat ovat". Kitarasaundissa on järjettömän paljon muuttujia. Yksi keskeisimmistä on mielestäni soittajan "mielentila". Tässä palataan siihen analogiaan että saundin alkulähde on korvien välissä josta se välittyy sormien kautta eteenpäin - "Soittotatsi" voisi olla parempi ilmaus.
 
Ja sitten se "hifistelypuoli"...
Paremmat kaapelit, pedaalien, kitaroiden ja styrkkarien moditus jne. Tässä touhussa haetaan niitä elektroniikan "mikroampeereita". Toleranssit ovat pienet, mutta säätäminen on kyllä perhanan mukavaa touhua.
 
Bossin GE-7. Ostin tuollaisen hetken mielijohteesta. Suosittelen lämpimästi. Sillä saa mukavasti hiottua esim. soolosaundia. Oikeaoppinen ekutus on mielestäni: leikkaa ei-halutut taajuudet pois.
 
Tälläistä tuli tällä kertaa otsikosta mieleen. Enkä käyttänyt juurikaan teknisiä termejä ;)