Kitarat: kitarakamat ›

Olen päässyt ja useaan kertaan. Custom Shopin kitarat ovat hyviä uusia kitaroita joista puuttuu vanhalle kitaralle ominainen resonointi ja saundin läpikuultavuus sekä selkeys. Niistäkin ajan kuluessa tulee hyviä. Maltat vaan sen 30-40 vuotta.
 
Olis varmaan ollut vittumaista olla sähkiksensoittaja 50-luvulla. Hyviä kitaroita ei olisi tiedossa vuosikymmeniin.

Olis varmaan ollut vittumaista olla sähkiksensoittaja 50-luvulla. Hyviä kitaroita ei olisi tiedossa vuosikymmeniin.
 
Eiköhän ne uudet Fenkut ja Kibsonit olleet ihan loistokamaa sen ajan muihin ritsoihin verrattuna uutenakin...

Tämä yksi "artikkeli" ei poista sitä todennäköisyyttä että kitara paranee vanhetessaa (mihin myös itse uskon), mutta minkään ulkopuolisen äänen tai vaikutteen manipulointia siihen ei tarvita. Puu yksinkertaisesti keveneen vanhetessaa ja soi paremmin kun huokoset avautuvat menettäessään vettä.
 
En ko. artikkelia ole lukenut. Mutta ensimmäinen perusprinsiippi instrumentteja tehtäessä on se, että puun pitää olla kuivaa. Jos se ei ole saavuttanut kosteustasapainoa ympäristön kanssa seuraa sitä ajan myötä ongelmia, kutistumista ja halkeilua. Toki puusta varmaan poistuu vielä jotain iän mukana, joku asiantuntija voisi tietää tarkemmin mitä.
 
Tuolla aikaisemmin referoin artikkeliin, jossa kerrotaan puussa tapahtuvasta muutoksesta kun se on värähtelyn alaisena. Eli puun ominaisuudet (jäykkyys, solurakenteen joustavuus etc.) muuttuvat kun siihen kohdistuu värähtelyä, ja tämä ei tapahdu yön yli, vaan vaatii vuosia.
 
Mutta mielenkiintoista juttua on nämä ikääntymisasiat joka tapauksessa. Onko se sitten suurimmalta osalta psykoakustiikkaa, ei osaa sanoa.

Tuolla aikaisemmin referoin artikkeliin, jossa kerrotaan puussa tapahtuvasta muutoksesta kun se on värähtelyn alaisena. Eli puun ominaisuudet (jäykkyys, solurakenteen joustavuus etc.) muuttuvat kun siihen kohdistuu värähtelyä, ja tämä ei tapahdu yön yli, vaan vaatii vuosia.
 
Tämä on kanssa totta, mutta käsittääkseni muutokset tapahtuvat aikavälillä 0-1vuotta, eli kun kitara on uusi. Sen jälkeen kitara on mitä on ja mahdolliset muutokset tapahtuvat hiljalleen vuosikymmenissä. Yleensä puhutaan että kriittisin vaihe kitaroissa on juuri tuo eka vuosi. Silloin puun elämistä ym. voi vielä tapahtua ja eteenkin akustisissa kokopuisissa pitää olla tarkkana kosteuden kanssa talvisin jne.
 
Kyllä ne hyvät stratocasterit 50-luvulta olivat jo ihan yhtä hyviä uutenakin. Varmaan yksi merkittävä asia nykyisen massatuotannon aikana on se, että valmistajilla ei ole tarpeeksi vanhoja varastoja puita ja niistä tehdään kitaroita sointimielessä liian aikaisin. Samalla hyvän käsityön määrään on vähennetty kun koneet tekevät kaulat ja rungot liki valmiiksi. Ihminen ainoastaan kokoaa palat yhteen. Custom shop -kitaroissa joutuu (toivottavasti) maksamaan siitä, että asiantunteva henkilö valitsee parhaimman tuntuiset ja näköiset puunpalaset ja kasaa niistä kitaran. Ennen tämä oli jokaisen kitaran kohdalla arkipäivää. 70-luku oli suuren kitarabuumin aikaa. Silloin Fender, Gibson ja Martin kasvoivat nopeasti. Kaikki nämä yhtiöt tekivät myös huonoimmat kitaransa silloin, eikä se ole sattumaa miksi...

Voisi sen toisaalta näinkin ajatella.
 
Lankku Fender ja Gibson syntyivät samoihin aikoihin kuin koko nykymuotoinen rock-musiikki sai alkunsa. Silloin ei yksikään keppi ollut vielä useaa kymmentä vuotta vanha. Vaan ne oli juuri keksitty. Ekat legendaariset rokki-pläjäykset tehtiin siis uuden karheilla vehkeillä. Eikö?

70-luku oli suuren kitarabuumin aikaa. Silloin Fender, Gibson ja Martin kasvoivat nopeasti. Kaikki nämä yhtiöt tekivät myös huonoimmat kitaransa silloin, eikä se ole sattumaa miksi...
 
Fenderin alamäki alkoi kyllä jo vuonna 1965, kun Leo Fender myi tehtaansa CBS:lle ja työn laatuvalvonta jäi retuperälle "säästösyistä".

Leo Fender on joskus sanonut, että ei ole koskaan tehnyt parempia kitaroita kuin mitä G&L:t ovat.
Tämmöistä joskus kuulin...

Fenderin alamäki alkoi kyllä jo vuonna 1965, kun Leo Fender myi tehtaansa CBS:lle ja työn laatuvalvonta jäi retuperälle "säästösyistä".
 
siitä syystä nuo pre-CBS stratot ovatkin juuri niitä haluttuja mutta hinnat ovat niissä pilvissä..

Leo Fender on joskus sanonut, että ei ole koskaan tehnyt parempia kitaroita kuin mitä G&L:t ovat.
Tämmöistä joskus kuulin...
 
Oliski ollu vähän omaan pakkiin kusemista sanoa et G&Lt ovat keskinkertaisia Pre-CBS fenkkuihin nähden :)

Fenderin alamäki alkoi kyllä jo vuonna 1965, kun Leo Fender myi tehtaansa CBS:lle ja työn laatuvalvonta jäi retuperälle "säästösyistä".
 
Näinkin, mutta alamäki on todella loiva ja heikennykset hiipivät sisään pikku hiljaa. 1966 valmistetuissa Fendereissä ei ole mikään asia huonommin kuin 1964 tehdyissä. Tai no on sentään, ruusupuu muuttui brasilian ruusupuusta intialaiseksi vuoden 65 aikana ja se voidaan kokea säästöstä johtuvaksi heikennykseksi.
 
Tuo maaginen Tammikuu 1965 jolloin kauppa tehtiin (Leo hiipppaili nurkissa vielä pitkään konsulttina) on selvä merkkipaalu johon on helppo verrata koska tuon ajan Fendereissä on hyvät merkinnät valmistusajankohdan määrittelemiseksi.
 
Paskimmat 70-luvun Fenderit ovat hyviä keppejä ja parhaat 70-luvun Fenderit ovat suorastaan erinomaisia. Esim. Telecaster ja Presari ovat rakenteeltaan säilyneet ihan samoina koko ajan 70 luvun lopulle ja hyvän matkaa siitä eteenpäin. Lakkauksen laatu ja paksuus, virittimen malli sekä ruuvien määrä plekusuojassa ja muuta pientä on muuttunut.

Leo Fender on joskus sanonut, että ei ole koskaan tehnyt parempia kitaroita kuin mitä G&L:t ovat.
Tämmöistä joskus kuulin...
 
Tuon lause on markkinamiesten suusta. Leo varmaan on sen hyväksynyt. Ja olihan hän edistysmielisenä sitä mieltä että esim. 70-luvun bullet-kaularauta ja mikrotilt oli huima parannus varhaisempaan versioon, ne nimittäin olivat Leon kynästä. Muusikot olivat eri mieltä ja heikentyneen yleisen laadun vuoksi (mm. kaulataskut olivat liian suuria) syy pantiin noiden muutosten piikiin.

Paskimmat 70-luvun Fenderit ovat hyviä keppejä ja parhaat 70-luvun Fenderit ovat suorastaan erinomaisia.
 
Totta. Tästä mulla on omiakin kokemuksia ;)

Vaikka Fender-merkin alla julkaistaan aika montaa tekelettä, niin täytyy tunnustaa, että pelkästään mallien Stratocaster ja Telecaster -eri variaatiot tarjoavat aika monipuolista kalustoa soittajalle kuin soittajalle...
 
Asiasta toiseen... Kokeilin tänään meksikaanista 50's stratoa ja iski taas se hemmetin kaasu... Oli oikein Fiesta Red-värinen ja aivan järkyttävän kiimainen peli (Eikö näitä alkuperäisiä tehty 200:n soittimen sarja?).
Mielestäni soittimen talla tuntui jotenkin heikolta lenkiltä muuten varsin pätevässä kokonaisuudessa, oli jotenkin kräpsän oloinen... Muuten olisin saattanut realisoida arsenaaliin...

hollstro...
Paskimmat 70-luvun Fenderit ovat hyviä keppejä ja parhaat 70-luvun Fenderit ovat suorastaan erinomaisia.
 
Olen tästä ’hollstron’ kanssa hivenen erimieltä. Olen omistanut kaksi 70-luvun fender jazz bassoa, ~ – 73 ja toinen kolmepulttinen ~ -75. Kumpikin olivat niin kehnolaatuisia soittimia että minua oikein hävettää kertoa, että olen omistanut ne – nimen perässä juostiin.

Olen tästä ’hollstron’ kanssa hivenen erimieltä. Olen omistanut kaksi 70-luvun fender jazz bassoa, ~ – 73 ja toinen kolmepulttinen ~ -75. Kumpikin ovat olleet niin kehnolaatuisia soittimia että minua oikein hävettää kertoa, että olen omistanut ne – nimen perässä juostiin.
 
Poikkeus vahvistaa säännön. Oma -75 presari on taas vähintään maailman paras.

Poikkeus vahvistaa säännön. Oma -75 presari on taas vähintään maailman paras.
 
Presari ilmeisesti eli hivenen eri elämää 70-luvulla kuin apinanleipäpuu, kolmepultti micro-tilt jatsari :D. Niin, ja kun kielet olisivat vielä osuneet otelaudan ja mikkien kohdalle sekä virityskoneisto lapaan.

Aivan mainioita kitaroita ovat 70-luvun Gibsonitkin (jotain hämärimpiä mallikokeiluja ehkä lukuunottamatta), Martineista puhumattakaan.
 
Hiukkasen tarkkuutta toki suosittelisin 1969-72 joiden ns. "halvempien mallien" kohdalla, niissä oikeasti saattaa olla niitä ongelmia. 3-variantin SG:thän on kaikista rumimpia SG:tä koskaan.. Numero-SG:t taas sitten..no, ne oli niitä halpamalleja.
Tehtaalla oli tuolloin johdon vaihtumisen vuoksi henkilöstöongelmia ynnä muita..

Hiukkasen tarkkuutta toki suosittelisin 1969-72 joiden ns. "halvempien mallien" kohdalla, niissä oikeasti saattaa olla niitä ongelmia.
 
Ei kai tässä nyt kukaan sokkona kokeilematta ole ostamassa? Tarkkuutta ja testiajoa vaatii mikä tahansa vanha kitara. Ja uusikin.

Varmaan yksi merkittävä asia nykyisen massatuotannon aikana on se, että valmistajilla ei ole tarpeeksi vanhoja varastoja puita ja niistä tehdään kitaroita sointimielessä liian aikaisin. Samalla hyvän käsityön määrään on vähennetty kun koneet tekevät kaulat ja rungot liki valmiiksi. Ihminen ainoastaan kokoaa palat yhteen. Custom shop -kitaroissa joutuu (toivottavasti) maksamaan siitä, että asiantunteva henkilö valitsee parhaimman tuntuiset ja näköiset puunpalaset ja kasaa niistä kitaran. Ennen tämä oli jokaisen kitaran kohdalla arkipäivää.
 
Ei taidettu kyllä ennen kauheasti kattella, mitä puita kitaraan tuli. Kunhan oli tarpeeksi kuivaa ja oikeaa lajiketta. Tuolloin tosin sitä laadukasta, hyvin kuivunutta puuta oli taatusti enemmän kuin nykyään.
 
Käsityötä kyllä tosiaan oli ennen vanhaan taatusti enemmän. Nykyään mielestäni esimerkiksi Gibsonilla tehdään käsityötä vähän niin kuin väkisin. Miksi esimerkiksi kaulan tenonit muotoillaan käsin, kun koneella tehtynä saataisiin tasalaatuinen tulos eikä tulisi noita kaupassa valitettavan paljon näkyviä yksilöitä, joissa kaulakulmat poikkeavat speksien neljästä asteesta huomattavasti? Vertailukohtana voisi ottaa esimerkiksi Yamahan Taiwanissa valmistetut kitarat, jotka syntyvät hyvin pitkälti koneiden tekemänä..todella tasalaatuista tavaraa. Joko Yamahalla on todella hyvä laadunvalvonta tai sitten se on se koneiden käytöstä syntyvä tarkkuus.