Kitarat: kitarakamat ›

Haluaisin saadaa omaa lessuun sen variaxin tekniikan lisäksi..... Kyllä sillä kiva niitä "dobroja" ja muita on vääntää mutta perus sähkikseksi siitä ei ole.
 
Eikö sitä tekniikkaa saanut erikseenkin? Jotain yhteistyötä niillä jonkun warmothin tai vastaavan kansssa ainakin oli.

Olen aika paljon Variaxia testaillut. Kaikki sitarit yms. ovat kyllä tosi kivoja, mutta ei niissä sähkökitaroissa_niin_suuria eroja ole. Ehkä karsintaakin olisi voinut vähän suorittaa. En nyt muista, monta teleäkin siellä on jnejne. Tuntuu, että osa "mallinnoksista" on sama kitara, mutta eri eq-säädöillä jne.
 
Hyvä peli musta kyllä! Enkä kyllä tuota "halpis"-juttua ymmärrä.

Suosittelen mikäli omaat kyseisen laitteen etkä sitä käytä, että hankkiudut siitä eroon kun niistä vielä jotain vaihdossa tai rahana saa. Täysin oma mielipiteeni, mutta loppukädessä pussilinen sinnepäin-simulaatioita häviää yhdelle käyttökelpoiselle. Sama homma efektiboxeissa ja laitteissa - lue Zoom multiefektit.

Warmothilta saa valmiiksi Variaxin elektroniikalle routattuja bodeja ja tavallinen straton kaula sopii kaulataskun mitoituksen puolesta heittämällä Variaxin bodiin, mutta ruuvinrei'ät on vähän eri kohdassa. Alkuu munkin piti vaihtaa siihen kaula vanhasta stratosta, mutta äkkiä alkuperäiseenkin tottui ja nyt se tuntuu jo varsin mainiolta ja helpposoittoiselta pelilta.
 
Mutta varsinaista tekniikkaa ei ilmeisesti saa muuta kuin ostamalla koko kitaran?

pussilinen sinnepäin-simulaatioita häviää yhdelle käyttökelpoiselle.
 
Toi on kommentti mistä mä saan aina näppylöitä.
 
"Haluan keikalla soittaa sitaria, akustista, ja sähkökitaraa."
"No osta Les Paul, soon parempi ku Variax."
 
Argh! Se on vähän sama kun sanotaan että kannattaa ostaa hyvä nelikielinen basso mieluummin kuin huonompi viiskielinen. Jos haluaa/tarttee viiskielisen, niin ei kannata! Tai että ei kannata ostaa halpaa kasiraituria vaan kalliimpi kaksraituri. Ei yhtään mitään järkeä.
 
Jos tarve tai edes halu on useammalle soundille, ei ole väliä vaikka satasella sais maailman parhaan Straton, kun se tarve on useammalle soundille.
 
No juu, itse olen ehkä lähempänä kohdeyleisöä, koska soitan keikoilla coverbiisejä, joissa monipuolinen soundipaletti on välttämättömyys. Siksi soitan Valvetronixilla ja hyvin monipuolisella kitaralla. Variax on monesti tullut mieleen, mutta ensimmäisessä kehitysversiossa on sen verta vakavia puutteita, ettei tullut hankittua. Odotan kyllä kovasti että joku muukin hyppää kehityksen kelkkaan, kilpailu tekisi tuolla alalla nyt hyvää. Kilpailijana esim Peavey saattais olla aika jees.
 
EDIT: Tekniikkaa ei saa ilman kitaraa. Ja uusissa (300 ja 600) on hieman eri tekniikka kun vanhoissa (500 ja 700).

Tupla.

Kilpailijana esim Peavey saattais olla aika jees.
 
Tai Behringer...

EDIT: Tekniikkaa ei saa ilman kitaraa. Ja uusissa (300 ja 600) on hieman eri tekniikka kun vanhoissa (500 ja 700).
 
Ero taitaa olla lähinnä siinä, että 300:ssa ja 600:ssa on käytetty kahta nelikanavaista AKM:n ad-muunninta kielten värähtelyn taltiointiin kolmen kaksikanavaisen sijasta. Muuten noissa elektroniikan pitäisi olla samaa.
 
Yks asia mikä mua ihmetyttää kovasti on se, että miksi pidempään Variaxilla soittaneilla on yleensä huomattavasti positiivisempi kuva Variaxista kuin pari kertaa kokeilleilla tai niillä, jotka eivät ole koskaan ko. soitinta käsissään pidelleetkään. Yks teoria mulla on ja se on, että Variaxin kaikki salat eivät aukene välttämättä ensivilkaisulla vaan tällöin huomio kiinnittyy toisarvoisiin seikkoihin, kuten esim. ulkonäköön tai sitten joku yksittäinen negatiivisena koettu asia saa suhteettoman suuren painoarvon jolloin kokonaisuus jää hahmottamatta. Asiaan liittyy tietysti sekin, että eri ihmiset hakevat soittimistaan erilaisia arvoja ja painottavat eri ominaisuuksia omalla tavallaan. Joillekin kitara voi olla pitkäaikainen sijoitus johon sisältyy odotusarvoja tulevasta hinnannoususta, missä tapauksessa Variax on aivan väärä valinta mutta toisaalta niin on myös joku saman hintainen Mexico-Fenderkin tai Epiphone, ja joku toinen voi tarvita monipuolista työkalua josta saa tarvittavan soundipaletin, jota mistään muusta kitarasta ei saa, edullisesti tässä ja nyt, missä tapauksessa taas Variax on enemmän kuin hintansa arvoinen.

 
Miksei Line6 teettäisi vaikka 2-3 erilaista runkoa Variax-sarjasille ja sellaisesta pyöreämmästä lankusta irtoais LP, SG yms. G-pajan soundit. Keskittyisivät siis niihin mallinnuksiin tarkemmin. Sitten olis toinen joku perinteinen double cut runkoinen mistä lähtis F-pajan mallinnukset. Kolmantena vois olla sit vaikka joku hollowbody mikä mallintaisi niitä itseään, jazzkoppia ja vaikka akustisia skeboja. Miksei Line6 hyödynnä tällaista markkinointia lainkaan?
 
Jos ostaisi 2-3 variaxia niin sillä hinnalla saisi taas jo oikeitakin kitaroita ;).

Yks asia mikä mua ihmetyttää kovasti on se, että miksi pidempään Variaxilla soittaneilla on yleensä huomattavasti positiivisempi kuva Variaxista kuin pari kertaa kokeilleilla tai niillä, jotka eivät ole koskaan ko. soitinta käsissään pidelleetkään.
 
Minä sitten kai kuulun niihin säännön vahvistaviin poikkeuksiin, kun minulla oli hurja alkuinnostus Variaxiin, mutta sittemmin se on latistunut. Tai ongelma on lähinnä siinä, että juuri ne mallit, joita mieluiten Variaxista käyttäisin (esim. 12-kieliset), ovat mielestäni aika feikiltä kuulostavia, ja mitä enemmän niillä soitan, sitä feikimmältä ne kuulostavat. No, kaipa tämäkin menee sen piikkiin, että minulle on kehittynyt jokin Variax-sensitiviteetti, eli erotan Variaxin soundin liian helposti ja kuulen/olen kuulevinani sen paljon poikkeavammaksi kuin se oikeastaan onkaan. Alkuviikosta näppäilin satunnaista diatonista murtosointukiertoa Variaxin 12-kielisen akustisen mallilla (vahvarin puhdas kanava, efekteinä vähän delayta ja chorusta), ja vaimon mielestä se kuulosti kauniilta. Ehkä vika onkin minun korvissani eikä Variaxissa.
 
Säröjutuissa kuitenkin huonokin oikea kitara tuntuu toimivan paremmin kuin Variax. Soundin puolesta Variaxin Gibson-mallit ovat ihan ok, mutta ne + Variax jäävät tatsiltaan ja toiminnaltaan jälkeen halvasta Epistäkin - joten miksi vaivautua kun omistaa kaksi aitoa Gibsoniakin?
 
On toki Variaxissa joitakin oikeasti hyviäkin soundeja, joita jaksan käyttää vaikka kuinka kauan, esim. joidenkin Fender-mallien kaulamikkisoundi on todella herkullinen clean-sooloiluun. Ja sitten ovat tietysti nuo banjo- ja sitar-soundit, jollaisia en mistään muualta saisikaan. Harmi vain, että mitään banjojuttuja en ole koskaan opetellut, ja sitar-biisivalikoimakin on vähän suppea. Jotain Paint It Blackia, Lords of Karmaa jne. ei kuitenkaan jaksa joka päivä/viikko/kuukausi soitella. Hyviä banjo- ja sitar-biisejä saa suositella, etenkin jos nuotti tai tabi löytyy. Listen to the Flower People? :)

Minä sitten kai kuulun niihin säännön vahvistaviin poikkeuksiin, kun minulla oli hurja alkuinnostus Variaxiin, mutta sittemmin se on latistunut. Tai ongelma on lähinnä siinä, että juuri ne mallit, joita mieluiten Variaxista käyttäisin (esim. 12-kieliset), ovat mielestäni aika feikiltä kuulostavia, ja mitä enemmän niillä soitan, sitä feikimmältä ne kuulostavat. No, kaipa tämäkin menee sen piikkiin, että minulle on kehittynyt jokin Variax-sensitiviteetti, eli erotan Variaxin soundin liian helposti ja kuulen/olen kuulevinani sen paljon poikkeavammaksi kuin se oikeastaan onkaan. Alkuviikosta näppäilin satunnaista diatonista murtosointukiertoa Variaxin 12-kielisen akustisen mallilla (vahvarin puhdas kanava, efekteinä vähän delayta ja chorusta), ja vaimon mielestä se kuulosti kauniilta. Ehkä vika onkin minun korvissani eikä Variaxissa.
 
Ehkä odotuksesi uuden teknologian suhteen on olleet vaan liian kovat. En minkään väitä että Variax olisi täydellinen eikä Variaxin teknologia todellakaan ole vielä ihan sillä tasolla, että se pystyisi generoimaan autenttisesti 12-kielisestä puuttuvien kielien äänen toisten kielien perustella. Lopputulos on väkisinkin melko keinotekoinen, mutta olen kuullut, että sitäkin voi parantaa Workbench ohjelmalla parametreja säätämällä ja IMHO ilman Workbenchin 70% Variaxin potentiaalista jää muutenkin hyödyntämättä.
 
Säröjutuissa kuitenkin huonokin oikea kitara tuntuu toimivan paremmin kuin Variax. Soundin puolesta Variaxin Gibson-mallit ovat ihan ok, mutta ne + Variax jäävät tatsiltaan ja toiminnaltaan jälkeen halvasta Epistäkin - joten miksi vaivautua kun omistaa kaksi aitoa Gibsoniakin?
 
En mä ole huomannut mitään ongelmia särösoundien kanssa kun ton vanhan putkimarsun läpi vetelen, jopa feedback toimii samalla tavalla kuin tavallisella kitaralla. On mullakin pari Gibsonia ollut eikä ne nyt minusta niin ihmeellisiltä kuulostaneet, mutta makuasiaoitahan nämä pitkälti ovat.
 
On toki Variaxissa joitakin oikeasti hyviäkin soundeja, joita jaksan käyttää vaikka kuinka kauan, esim. joidenkin Fender-mallien kaulamikkisoundi on todella herkullinen clean-sooloiluun. Ja sitten ovat tietysti nuo banjo- ja sitar-soundit, jollaisia en mistään muualta saisikaan. Harmi vain, että mitään banjojuttuja en ole koskaan opetellut, ja sitar-biisivalikoimakin on vähän suppea. Jotain Paint It Blackia, Lords of Karmaa jne. ei kuitenkaan jaksa joka päivä/viikko/kuukausi soitella. Hyviä banjo- ja sitar-biisejä saa suositella, etenkin jos nuotti tai tabi löytyy. Listen to the Flower People? :)
 
Jopa akustisetkin on yllättävän hyviä ja menee suht täydestä esim. demotason äänityksissä. Kotistudiossa Variax onkin minusta juuri sellainen työkalu, jonka korvaajaksi ei mistään yksittäisestä perinnekepistä ole. Hätätilassa silla vetää vaikka bassotkin kun Workbenchillä virittä oktaavin alaspäin.

Luulenpa, että todellinen Variax-kuume ei ole vielä kunnolla alkanut varsinkaan kun kukaan tunnettu kitaristi ei ole julkisesti ylistänyt Variaxia - paitsi Line6:sen sivuilla mutta ei kuitenkaan valtamediassa (kitaralehdissä, TV-haastatteluissa jne.). Itse en ole valitettavasti Variaxia vielä kokeillut, mutta odotan innolla sitä päivää kun pääsen ekan kerran soittelemaan Variaxilla. Useimpia muita Line6:sen tuotteita olen kokeillut ja eivät tämän valmistajan tuotteet noin yleisesti ottaen mitään huonoja ole vaikka kieltämättä hypetys niiden ympärillä on ollut hieman yliampuvaa. Mikäli Variax on yhtään perinteistä Line6-laatua voi siltä odottaa paljon.
 
Uusimmassa Guitarist-lehdessä oli muuten arvostelu Variax 600:sta ja se sai siinä hyvät arvostelut eli vähintään neljä tähteä jokaisessa kategoriassa (build quality, playability, sound ja value for money). Kokonaisarvosana Variax 600:lle oli Guitarist-lehden arvostelussa neljä ja puoli tähteä. Eri asia on miten näihin arvosteluihin tulisi suhtautua, koska useimmat arvosteltavat tuotteet saavat hyvät arvosanat. Tästä kitaralehtien arvostelujen luotettavuudesta onkin keskusteltu täällä Muusikoiden.netissä. Voikin hyvin kysyä onko järkeä arvostella niinkin eri hintaisia ja eri ominaisuuksilla varustettuja laitteita? Minun mielestäni ei ole. Yksi laite on hyvä toisessa asiassa ja toinen toisessa. Varmaankaan mitään absoluuttista mittaria esim. mikä on paras kitara?-kysymykseen ei ole. Variax voisi olla aika lähellä ainakin jos monipuolisuudella mitataan paras kitara. Itse en tiedä, koska en ole Variaxia vielä kokeillut. Tietääkö joku onko Variax 600:sta vielä jossain suomalaisessa musakaupassa? Ainakaan miltään suomalaisen musiikkiliikkeen nettisivulta en ole vielä löytänyt. Olisi tosiaan hienoa päästä tätä monipuolista kitaraa testaamaan ja arvioimaan onko se kaikkien kehujen ja toisaalta haukkujenkin arvoinen. Toisaalta lyhyt testaus musiikkikaupassa ei välttämättä vielä kerro mitään kuten täällä keskustelussa on jo tullut ilmi.

Luulenpa, että todellinen Variax-kuume ei ole vielä kunnolla alkanut
 
Siihen tarvittaisiin hieman vielä panostusta tuotteen kehittämiseen. Mallintavat vahvistimetkin oli taannoin uusi ja kummallinen, harvinainen juttu. Jossain vaiheessa Variaxeille löytyy kilpailija, ja silloin on syytä uskoa markkinoilla tapahtuvan aikamoista kuhinaa.
 
Julkkiskitaristit tuskin tulevat kovin paljoa Variaxia trokaamaan, koska se on nimenomaan suunnattu ihan eri väelle. "Starat" kuitenkin soittaa samalla soundilla koko keikan, ei niillä ole millekään Variaxille tarvetta. Rivi- ja studiomuusikot jotka säestää Arja Korisevaa ja soittaa covereita, löytää takuulla tosta paljon enemmän käyttöä kuin yksikään stara.
 
odotan innolla sitä päivää kun pääsen ekan kerran soittelemaan Variaxilla.
 
Se tulee olemaan sykähdyttävä, ja jos lasket soittimen alas minuutin kokeilun jälkeen, olet takuulla ihan ihastunut. Mutta jos soittelet sillä 20 min, ehdit jo jossain määrin tunnistaa mikä mm sähkökitarasoundeja vaivaa.
 
absoluuttista mittaria esim. mikä on paras kitara?-kysymykseen ei ole.
 
Totta, mutta se että keskivertoa tarkemmalla korvalla varustetut henkilöt tekevät testin intiimissä ympäristössä, tulee heille takuulla enemmän huonoja puolia esille. Jos ne huonot puolet tiedostaa mennessään testaamaan laitetta meluisassa musakaupassa, tietää minkälaisia asioita kuunnella. Niiden häiritsevyys tulee täten helpommin esille.
 
Koska nämä markkinat on aivan tupaten täynnä kilpailua, jokaiselle tuotteelle löytyy varteenotettava vaihtoehto. Näiden tuotteiden eroja on ensiarvoisen tärkeää päästä lukemaan jostain.
 
Tietääkö joku onko Variax 600:sta vielä jossain suomalaisessa musakaupassa?
 
Eipä ole näkynyt.
 
Toisaalta lyhyt testaus musiikkikaupassa ei välttämättä vielä kerro mitään
 
Takuulla kertoo sulle jo paljon enemmän nyt kun tiedät mitkä niitä ongelmakohtia saattaa olla.

pussilinen sinnepäin-simulaatioita häviää yhdelle käyttökelpoiselle.
 
Uskoisinpa "sinnepäin"-saundien riittävän bändisoittoon. Kuka muka kuulee mikroerot bändipaukutuksen seasta?

Jossain vaiheessa Variaxeille löytyy kilpailija, ja silloin on syytä uskoa markkinoilla tapahtuvan aikamoista kuhinaa.
 
Kunhan se kunnon kilpailija saadaan niin luultavasti myös tuotekehittely saa uutta pontta. Jotenkin minusta Variax tuntuu vielä sellaiselta matkalla jonnekkin laitteelta.

Jah-ha, työnnänpä minäkin tähän soppaan lusikkani. =) En ole koskaan
Variaxia kokeillut, enkä aiokaan, koska minulla ei ole niin monelle
soundille käyttöä, yksinkertainen kun olen. Mielipiteeni onkin siis lähinnä
yleisfilosofista fiilistelyä, josta kenenkään ei pidä suuttuman.
 
Ensinnäkin minusta Variaxin vertaaminen mihin tahansa tavalliseen kitaraan
on jotenkin outoa. Variaxissa on tietty selkeä tuoteidea, joka perustuu
monipuolisuuteen. Musta se on sama jos vertaisi yleiskonetta ja sähkövatkainta
keskenään... Kyseessä on eri hyveet ja erilaiset päämäärät. Jollekulle kelpaa
se 20 euron Bauhaussin porakone, jolla rakentaa yhden talon, mutta toinen
tarvitsee 200 euron koneen, jolla tehdään töitä 8 tuntia päivässä. Tarpeet
ovat erilaisia ja se ei tee itse tuotteista absoluuttisesti parempia. Paitsi
jos aletaan keskustella ympäristökysymyksistä, joita ei kannata tähän
sotkea ettei mene ihan off-topiciksi. =)
 
Minä sitten kai kuulun niihin säännön vahvistaviin poikkeuksiin, kun minulla oli hurja alkuinnostus Variaxiin, mutta sittemmin se on latistunut. Tai ongelma on lähinnä siinä, että juuri ne mallit, joita mieluiten Variaxista käyttäisin (esim. 12-kieliset), ovat mielestäni aika feikiltä kuulostavia, ja mitä enemmän niillä soitan, sitä feikimmältä ne kuulostavat. No, kaipa tämäkin menee sen piikkiin, että minulle on kehittynyt jokin Variax-sensitiviteetti, eli erotan Variaxin soundin liian helposti ja kuulen/olen kuulevinani sen paljon poikkeavammaksi kuin se oikeastaan onkaan.
 
Yhdyn tässä asiassa täysin edelliseen eli oma korva ainakin on sellainen,
että se viehättyy tosi herkästi kaikenlaisesta digitaalisesta "korvakarkista",
mutta kyllästyy samantien. Osasyynä lienee se, että akustinen soitin
"elää" eli muuttuu soiton mukana, mutta digitaalinen laite/efekti toistaa
samaa algoritmia kerrasta toiseen. "Virheistä" syntyy yllättävää kauneuttakin
ääneen.
 
Toinen esimerkki musiikin ulkopuolelta on makeutetut limsat. Aluksi Pepsi Max
maistui aivan hemmetin hyvältä korvikkeelta, mutta kun aspartaamin maun
oppi tunnistamaan, se alkoi tulla läpi ja tökkiä aivan hemmetisti.
 
Loppukaneettina: pitääkö tästä asiasta vääntää jatkuvasti? Jos Variax toimii
toisille ja toisille ei, niin mitä väliä sillä on? =) OK ehkä vääntäminen on vain
kivaa...

Se tulee olemaan sykähdyttävä, ja jos lasket soittimen alas minuutin kokeilun jälkeen, olet takuulla ihan ihastunut. Mutta jos soittelet sillä 20 min, ehdit jo jossain määrin tunnistaa mikä mm sähkökitarasoundeja vaivaa.
 
No kerropa mikä vaivaa. Mulle tuli just vuosi täyteen Variaxin kanssa enkä ole vielä sitä keksinyt.

Kunhan se kunnon kilpailija saadaan niin luultavasti myös tuotekehittely saa uutta pontta. Jotenkin minusta Variax tuntuu vielä sellaiselta matkalla jonnekkin laitteelta.
 
Onhan noita kitaramallinnusjuttuja ollut ennen Variaxiakin, mutta siitä Line6.lle täytyy nostaa hattua että se sai pakattua mallinnusteknologian itse kitaraan ja näin teki siitä paljon houkuttelevamman kuin jostain Rolandin VG-8:sta. Se että kilpailijoita ei ole vielä kolmessa vuodessa ilmestynt osoittaa vaan sen, että kyse on melkoisen edistyksellisestä teknologiasta, jota ei ihan niin vaan polkaista pystyyn tyhjästä.
 
Itse kyllä ihmettelen enemmän sitä, kuinka käyttökelpoinen ja konseptina valmis Variax on ollut jo ekasta päivästä lähtien. On täysin epärealistista ja kohtuutonta olettaa, että joku uudentyyppinen konsepi olisi täysin valmis heti alusta alkaen, jopa nykypäivänä ihan jokapäivästä näkkileipää olevalta vahvistinmallinnukselta meni useampi vuosi siihen, että keskivertokitaristikin oli valmis ottamaan sen omakseen ja uskon että sama tulee kyllä tapahtumaan Variaxille tai kitaramallinnukselle yleensäkin ennen pitkää.

No kerropa mikä vaivaa. Mulle tuli just vuosi täyteen Variaxin kanssa enkä ole vielä sitä keksinyt.
 
Kaikkien soundien diskanttitoiston puute ja terävyys (ihan kuten vahvistimissaankin, ja aiemmissa podeissa), sähkissoundien kliinisyys = munattomuus (dynamiikan puute?), 12-kielisen warppausongelmat. Akustiset tosin toimii mun mielestä aika hyvin.
 
Mua on alusta asti vahvasti ihmetyttänyt se, että kun kaulamikki ei vihdoin ole tiellä, miksei samantien tehty 24-nauhaista otelautaa?! Etenkin Variax Bassossa, tarkoitus mallintaa moderneja bassoja, mutta nauhoja on 21!!! Ja sen basson olis voinut tehdä rutkasti kevyemmäksi, vaikutus soundiin kun ei ole niin suuri kuin normaalisti.