Aloittelijat ›

Sama. Mun mielestä lähtökohta pitäisi aina olla se että lapussa lukee hinta ja se on lopullinen. Aina kun pitäisi alkaa tinkiä tulee asiakkaalle (mulle) vähän samanlainen fiilis kuin olisi käsi ojossa kerjuulla. Tässä on jotain pahasti vialla. Asiakasta palvelllaan, ei sen pitäisi joutua nöyristelemään ja anelemaan. Tämän takia tilaan aika usein nettikaupoista ja vieläpä hitto ulkomailta. Hinta on ilmoitettu webbisivulla ja siitä ei vikistä. Suomalaiset kauppiaat voisivat siis hieman miettiä toimintatapojaan uusiksi, nyt ollaan kuitenkin jo hieman päästy eteenpäin oravannahka-ajoista.
 
Heh heh.
 
Kyllä saksalaisenkin kauppiaan hinnoista saa tingittyä, jopa Thomannin hinnoista, kun viitsii nähdä vaivaa. Jopa sähköpostitse. ihan samoja hintoja ne on kuin täälläkin, ja "valmiiksi tingitty" on usein pelkkä slogani, kuten täälläkin - sellainen hinta, mitä voi pitää suunnilleen oikeana suunnasta tai toisesta muttei halpana kummastakaan.
 
Uutteraan Saksanmaan kauppoja paikan päällä ravanneena olen huomannut, että siellä tippuu hinnat ihan kuin meillä, ja kylkiäisiä saa päälle, mutta pitää nähdä vähän enemmän vaivaa (tai osata mua paremmin saksaa). Mutta mä olen tinkinyt beduiinit omakustannushinnoille Marrakeshin basaareissa ja mattokauppiaat luovuttamaan Istanbulin kauppakujilla, mä nautin siitä.
 
Ihan samoja ne on kaikkialla. Toi illuusio "oikeista" hinnoista on vain niitä varten, jotka maksavat sen mitä kauppias pyytää, ja sitten luulevat saavansa samalla mitalla rahaa takaisin myydessään.
 
Mutta se on pakko sanoa, että tinkiminen ei ole niille, jotka eivät sitä osaa. Turhaan ei näet saa tinkiä, pitää koko ajan tietää, missä on se "oikea" hinta johon kauppias on valmis menemään, ja pyrkiä sitä kohti varovasti. Se on sellainen luku, että jos sen alitat, kauppias ei ikinä anna sitä anteeksi, vaan siinä kaupassa käyminen loppui sulta sitten siihen.
 
Joskus se tulee vastaan pian, toisinaan menee päiväkausia. Pitää osata lukea kauppiasta kunnes hinta näkyy, toisaalta kauppias on ammattilainen sen salaamisessa, mikä se hinta on.

Sama. Mun mielestä lähtökohta pitäisi aina olla se että lapussa lukee hinta ja se on lopullinen. Aina kun pitäisi alkaa tinkiä tulee asiakkaalle (mulle) vähän samanlainen fiilis kuin olisi käsi ojossa kerjuulla. Tässä on jotain pahasti vialla. Asiakasta palvelllaan, ei sen pitäisi joutua nöyristelemään ja anelemaan. Tämän takia tilaan aika usein nettikaupoista ja vieläpä hitto ulkomailta. Hinta on ilmoitettu webbisivulla ja siitä ei vikistä. Suomalaiset kauppiaat voisivat siis hieman miettiä toimintatapojaan uusiksi, nyt ollaan kuitenkin jo hieman päästy eteenpäin oravannahka-ajoista.
 
No siis tinkiminenhän on harrastus siinä missä soittaminenkin. Ja muuten varsin mukavaa. Aina kannattaa koittaa kepillä jäätä.
 
Aina ostovaiheessa kannattaa kysellä vielä jotain piuhaa, ym. oheiskrääsää mukaan.
 
Ja yksi neuvo vähänkin nuoremmille: Kannattaa aina soitinkauppaan mennessä ottaa joku uskottavampi ja vanhempi mukaan. Muuten et onnistu tinkimään senttiäkään.

Ja yksi neuvo vähänkin nuoremmille: Kannattaa aina soitinkauppaan mennessä ottaa joku uskottavampi ja vanhempi mukaan. Muuten et onnistu tinkimään senttiäkään.
 
Mun anoppi on hirveän hyvä siinä! Haluatteko lainata?

Tää on vähän niin, että jotkut lafkat hinnoittelee "todellisen" hinnan mukaan ja toiset tekee listahintansa tyhmille/tietämättömille varautuen lähes automaattisesti ainakin jonkin verran pudottamaan, jos vain älyää pyytää.
 
Aina ei etukäteen voi tietää, kummasta kysymys.
 
No sen takia kannattaa katsoa ja kysellä saman tuotteen hintaa eri paikoissa, niin saa vähän kuvaa mitä tuotteesta pyydetään.

Eräässä hyvässä soitinliikkeessä putosi hinta vähäsen ihan ilman varsinaista tinkimistäkin, ja tavaraa tuli yleensä kaupan päälle. Tosin tuolla ei uskaltanut kovin usein asioida; joka käynti päättyi siihen, että kaupat sovittiin. Nykyään liike on eri omistuksessa, enkä ole ehtinyt käydä katselemassa nykyistä meininkiä.
 
Yleensä ei ihan hirveästi tule tingittyä. Kerran tosin ostin paikallisesta liikkeestä wahin niin halpaan hintaan, että kauppiasta selvästi kismitti, enkä uskaltanut vähään aikaan siellä asioida. Myöhemmin antaessani saman wahin vaihdossa delay pedaaliin, sain siitä saman verran kuin olin uutena maksanut. Tämä oli kuitenkin melkoinen poikkeus, ja yleensä en viitsi alkaa tinkimään.

Turhaan ei näet saa tinkiä, pitää koko ajan tietää, missä on se "oikea" hinta johon kauppias on valmis menemään, ja pyrkiä sitä kohti varovasti. Se on sellainen luku, että jos sen alitat, kauppias ei ikinä anna sitä anteeksi, vaan siinä kaupassa käyminen loppui sulta sitten siihen.
 
Siis kauppiaat hinnoittelee perseelleen, mutta vain jotkut asiat. Sitten _asiakkaan_ pitäisi tietää se maaginen "oikea hinta", muuten joutuu maksamaan liikaa tai koko kaupanteko vaarantuu ja jää nuolemaan näppejään. Asiakaspalvelua parhaimmillaan.
 
Mitäs jos ne kauppiaat vain laittais heti sen oikean hinnan sinne? Tietysti on vaikea määritellä absoluuttista "oikeaa hintaa", mutta jos jostain putoaa esim 100€ pois, niin en usko että kauppias ajattelee että "maksan nyt sitten 100€ omasta taskustani". Joltain muulta taholtahan se ei varmasti ole pois. Jos tuon jälkeen tosiaan jää vielä hyvä kate niin on hinta alunperin ollut liian korkea.

Me ollaan aina alakynnessä kauppiaan kanssa, se on sille duunia, harva meistä työkseen ostelee eli ei kyllä tarvitse ajatella kauppiaan tunteita, perseilleen menoa tai oikean hinnan alittamista: niin paljon tinkimistä kuin sielu sietää ja jos diiliin päästään, ystävälliset hymyilyt ja kättenpuristukset.
 
Tää ei nyt liity soittimen ostamiseen, mutta mä kerran autoa ostaessa viikon verran tingin myyjän kanssa, riideltiin "tosissaan", haukuttiin toisiamme ja lopulta päästiin diiliin ja kumpikin oli tyytyväinen, ei se sitä tappiokseen tehnyt vaikka kuinka tinkimisen aikana sitä valitti.
 
Koin saaneeni hyvän palvelun ja olen valmis saman myyjän kanssa aloittamaan saman "tappelun" uudelleen, jos uutta autoa satun tarvitsemaan.

Ite koitan aina tingata kun ei sitä rahaa niin älyttömästi koskaan ole. Vasta sain tingattua Viper 400 kitaran 680€. Olen tyytyväinen.

Melko huono olen tinkaamaan kun tulee aina se olo kerjäläisenä olemisesta. Jotenkin se tinkaaminen vaan tuntuu röyhkeältä. Isä taas on sellainen että heittää kaikkea vakiota paskaa läppää jonkin aikaa myyjälle ja sitten alkaa tinkaamaan. Siitä on tullut itselle sellainen olo että itse en alennu mielistelemään ketään hinnan vuoksi. Vaikkei tinkaamisessa olekaan kyse tuosta.

Joskus se on helpommin sanottu kuin tehty, esim. Oulussa liikkeessä X myyjältä Y tingatessa ei onnistu. Kun yrittää, vastaukseksi saa paskaisen ilmeen parran seasta, ja sitten tuhisevan "en minä nyt sitä tuohon hintaan myy kun hintalapussa lukee tuo"-lauseen. Mitäpä siihen sitten enää inisemään. Se on sillä sekunnilla kun astun liikkeeseen päättänyt että tuolle simpille en alennusta anna

Joskus se on helpommin sanottu kuin tehty, esim. Oulussa liikkeessä X myyjältä Y tingatessa ei onnistu. Kun yrittää, vastaukseksi saa paskaisen ilmeen parran seasta, ja sitten tuhisevan "en minä nyt sitä tuohon hintaan myy kun hintalapussa lukee tuo"-lauseen. Mitäpä siihen sitten enää inisemään. Se on sillä sekunnilla kun astun liikkeeseen päättänyt että tuolle simpille en alennusta anna
 
On olemassa lafkoja, joiden hintalappuun merkitty hinta on suunnilleen sama kuin minkä jostain toisesta saisi tinkimällä.
Tarkoittaa, että tavalla tai toisella ainakin kalliimmista laitteista pitäisi olla tietoinen, mitä siitä käytännössä on jouduttu maksamaan.

Omia kokemuksia tinkimisestä...
 
Tuosta lähikaupasta saapi aina n. 15% listahinnasta pois, kunhan vain kehtaa kysyä, jotta 'millä hinnalla tämän voisi kantaa ovesta ulos?'.
 
Toisinaan saa alennusta pyytämättäkin, riippuu vähän mitä ostaa. Esim. Soitin Huttusella pikkusälästä (kielet, plektrat, tarvikkeet yms.) tulee lähes aina sellainen 'sopiva' tasahinta, yleensä n. 10-20% todellisen kokonaishinnan alle.
 
Eli monesti ihmeemmin tinkimättäkin hinta tippuu 15-20%, kunhan vain viitsii kysyä. Jos ei hinta tipu, niin sopii miettiä a) miksi b) pitäisiköhän vaihtaa liikettä.
 
On typeryyttä maksaa listahintoja. Niin ei tarvitse tehdä ikinä missään, ellei tuote ole ainutlaatuinen tai sitä ei muuten saa muualta ja myyjä myös tietää tämän.
 
JuSu

Ainoa musaliike jossa asioin, on Pori Sound City (Ei, en ole siellä töissä vaikka sitä aina kehun ja mainostan ;).
 
Siellä olen niin monet kaupat tehnyt että aina tinkimisen jälkeenkin, kysymättäkin, viskovat plektroja ja muuta sälää kaupan kylkiäisiksi :)
 
Esimerkki tinkaamisesta:
 
Käyn usein eräässä naapuripaikkakuntalaisessa Pubissa kahvilla. Kahvi maksaa yhden euron.
 
Aina lähes poikkeuksetta kaadan tiskillä itselleni kupillisen kahvia ja annan 80 snt myyjälle käteen sanoen; "Eiks se ollu tasaraha."
 
Eilen kävin kaverin kanssa siellä kahvilla ja mä piffasin kaverille kahvin. Mulla ei ollut kuin kahden euron kolikko. Vinkkasin myyjälle ja sanoin että tällä kertaa voin maksaa listahinnan. Myyjä sanoi että "Oho." Vastasin että "sanoppa muuta. Mutta piparit me kyllä otetaan kyytipojaksi."
 
Eli ilman tinkaamista saatiin yhteensä 40snt oheistuotteet kaupanpäälle.
 
Tuota taktiikkaa on hyvä käyttää musaliikkeessäkin.

Härö:
Esimerkki tinkaamisesta:
 
Käyn usein eräässä naapuripaikkakuntalaisessa Pubissa kahvilla. Kahvi maksaa yhden euron.
 
Aina lähes poikkeuksetta kaadan tiskillä itselleni kupillisen kahvia ja annan 80 snt myyjälle käteen sanoen; "Eiks se ollu tasaraha."
 
Eilen kävin kaverin kanssa siellä kahvilla ja mä piffasin kaverille kahvin. Mulla ei ollut kuin kahden euron kolikko. Vinkkasin myyjälle ja sanoin että tällä kertaa voin maksaa listahinnan. Myyjä sanoi että "Oho." Vastasin että "sanoppa muuta. Mutta piparit me kyllä otetaan kyytipojaksi."
 
Eli ilman tinkaamista saatiin yhteensä 40snt oheistuotteet kaupanpäälle.
 
Tuota taktiikkaa on hyvä käyttää musaliikkeessäkin.
 
Onkohan tässä nyt joku murre- tai kulttuuriero joka ei välity?
 
(Seuraava on ajattelua, sen ei ole tarkoitus loukata.)
 
Mä nimittäin olen työskennellyt myyjänä, ja ollut silloin valmis tinkimään kumpaankin suuntaan, ja ihan miten vain, mutta jos tuossa kertomuiksessa asetun kauppiaan asemaan, tuollainen "itsestäänselvä" hintojen pudottaminen saa mut näkemään punaista. Koen, että on vain ja ainoastaan kauppian oikeus suostua tinkimiseen, asiakkaan pitää kysyä eikä todeta.
 
Ikävä sanoa, mutta mietittyäni hetken huomasin, että jos mä olisin ollut tuon baarin tiskin takana, Härö kavereineen olisi ehkä saanut tuohon "otetaan"-sanaansa vastaukseksi: "Ei käy." ja mahdollisesti myös: "... ja sä et saa täältä kahvia millään maailman rahalla. Kato, asiakkaansa saa valitakin." Vähän äänensävystä riippuen.
 
Kun taas jos sanamuoto olisi "saako piparit kyytipojaksi?" niin mun vastaus olisi "tottakai".
 
Kauppiaan ylpeys on arka asia, sitä ei saa asettaa kyseenalaiseksi. Asiakas ei saa olla olevinaan pomo, muuten kauppias loukkaantuu.
:-)

Onkohan tässä nyt joku murre- tai kulttuuriero joka ei välity?
 
(Seuraava on ajattelua, sen ei ole tarkoitus loukata.)

 
No sen verran olen tuossa puljussa kahvitellut että myyjä on tullut aikalailla tutuksi.
 
Ja asiaa saattaa valottaa myös se että ko. myyjä on pitkäaikaisen tyttöystäväni serkun kihlattu. Almost relative ;)
 
Edit. Ja eihän tuota tyyliä kannata käyttää kaupassa jossa ei tunne myyjää.

... ja sä et saa täältä kahvia millään maailman rahalla. Kato, asiakkaansa saa valitakin." Vähän äänensävystä riippuen.
 
Näinhän sitä kauppaa sitten tehdään jatkossakin ja pitkällä tähtäimellä... Kyllä se kuitenkin niin on että asiakkaan pillin mukaan sen kauppiaan on pompittava tätä päivänä vaikka se kuinka häntä harmittaisi. Ei suomessa ole kauppiaalla varaa olla ylimielinen ja valikoida asiakkaitaan. Ehkä näin on asiat olleet joskus kauan sitten, mutta ei se enää näin toimi. Ainakaan kovin kauaa.

Näinhän sitä kauppaa sitten tehdään jatkossakin ja pitkällä tähtäimellä...
 
Aivan samantekevää se on. Kauppiaalla on ihan oikeasti oikeus valita asiakkaansa ja olla myymättä (kunhan erotteluperuste ei ole esim etninen tai muuten rajaava), eikä siihen kauppa kaadu.
 
Totta kai se ärsyttää asiakasta, mutta enemmän harmia pitkällä tähtäimellä on asiakkaasta, joka alkaa uhota "kuulepas, minä olen asiakas ja minua pitää palvella" - eikä pidä. Ei todellakaan tarvitse. Monissa suosikkipaikoissani palvelu on niin tylyä, että kanta-asiakkaallekin pistetään jauhot suuhun kättelyssä, ja hyvin menee.
:-)

Aivan samantekevää se on. Kauppiaalla on ihan oikeasti oikeus valita asiakkaansa ja olla myymättä (kunhan erotteluperuste ei ole esim etninen tai muuten rajaava), eikä siihen kauppa kaadu.
 
Totta kai se ärsyttää asiakasta, mutta enemmän harmia pitkällä tähtäimellä on asiakkaasta, joka alkaa uhota "kuulepas, minä olen asiakas ja minua pitää palvella" - eikä pidä. Ei todellakaan tarvitse. Monissa suosikkipaikoissani palvelu on niin tylyä, että kanta-asiakkaallekin pistetään jauhot suuhun kättelyssä, ja hyvin menee.
:-)
 
No ookoo, jos todella olet tuota mieltä. Minä ja mun ystävät vaihdamme kauppaa. Eikä me olla uhottu, ihan kohteliaasti asioitu vaan :) Tylyä palvelua en siedä hetkeäkään jos on valinnanvaraa. Ymmärrän toki pointtisi kuitenkin.

Tingin käytetystä gibsonin u2:sta 150€ pois hinnasta ja sain kitaran hintaan 550€. ja sain kaupan päälle vielä alkuperäsen kovan laukun.