Rummut: rumpukamat ›

Niinno. Noniin.
 
Soundien hierontaan ei ollut enempää aikaa - jälki olisi ollut parempaa, jos. Siinä mielessä siis demotasoa...
 
Muttasiis mahtavaa, että kolahtaa. Ollaan itsekin fiilistelty samaista rallia. :D
 
Vittu, piti ihan taajuuskäyrästä tsekata ettei korvat valehtele - oikeassa olivat. Miksauksessa on tosi korostunut keskialueen sumu, tulee sellainen honottava saundi, ala- ja yläpäähän saisi molempiin lisätä. Tsekatkaa että onko vahinko, jos on, ei ole huolta, mutta jos on miksaajan tekemän vakiosaundin ongelma, kannattaa kiinnittää huomiota. Kysymys on nimenomaan mastermiksauksesta, ei mistään yksittäisen soittimen saundista. Miksaus on ehkä myös vähän vasemmalla - tosin tämä voi johtua vaan kaiuttimien balanssista mutta epäilen että syy on miksauksessa. Synaintro voisi muuten äänenpaineeltaan olla samalla tasolla kuin muu biisi bändin sisääntulosta lähtien.
 
Biisistä ja bändistä: No problemo, hyvin te vedätte, paremmin kuin sadat muut joita olen kuullut. Ongelmat on sellaisia mitkä paranee ihan varmasti itsestään kun vaan jatkaa samaan malliin ja tekee lisää biisejä. Tulee Vanden Plas ja muut nuoremman polven progemetallibändit mieleen ja ongelmat on samoja kuin yleensäkin tämän tyyppisillä bändeillä. Kun tehdään progea, jonka ei ole tarkoituskaan olla mitään kuulijoita kosiskelevaa musaa, kaipaisi lisää rohkeutta, ettei tule sellaista "tää on tällaista progehtavaa metallia, aika vaikee tätä on kategorisoida jne." -tyyppistä (ah niin stereotyyppistä) oloa. Mitään soittokikkailua en tarkoita, vaan rohkeampia harmonisia ja sovituksellisia ratkaisuja - nyt mikään osa ei oikeen nouse esiin, tulee olo jatkuvasta bridgestä, eli niin että koko ajan odottaa milloin biisi räjähtää johonkin kliimaksiin. Modulaatioita, selkeitä kompinvaihdoksia, erilaisia synasaundeja ja sointuhajotuksia, enemmän laulajia johonkin kohtaan, mitä tahansa jolla saa nostettua osia eroon toisistaan. Esim. tyypillinen tuplabasarikomppi kertsiin tekee jo paljon, nyt säkeistössä ja bridgessä on tukevampi komppi kuin kertsissä, jonka oletettavasti kuitenkin pitäisi olla biisin pääasia ja parhaiten mieleen jäävä kohta, vai kuinka? Ja nyt pyöritään samassa sävellajissa koko ajan, lukuunottamatta pieniä poikkeamia kitarasoolossa ja sillee.
 
Mutta mitä sitä löpisemään, sen kun teette lisää biisejä niin homma kehittyy varmasti, sen mitä olen teitäkin seurannut, niin eteenpäin menette koko ajan.
 
Sen verran vielä lisään että kaikki soittajat ovat mainiosti tehtäviensä tasalla, siitä ei mikään ole kiinni, taitavaa työskentelyä kaikin puolin - sävellystyöhön ongelmat liittyvät. Kerrankin voisi sitä paitsi sanoa että saa soittaa enemmänkin - kun bändi alkaa intron jälkeen soittaa riffiä, sitä voisi kestää tuplasti pidempäänkin. Kertsiäkin voisi lopussa tulla pidempään, ja loppuriffittely voisi jatkua kauemmin ja sen päälle voisi hyvin soittaa jotain loppuun asti kasvavaa fillirymistelyä, rumpusoolotyyppisesti.
 
Tällaista tuli mieleen. Diggailen kyllä kovasti jo nyt, mutta levyä en välttämättä vielä jaksaisi käydä noukkimassa kaupasta.