Kitarat: kitarakamat ›

Tätä monet jaksavat aina hehkuttaa. Itse en ole koskaan omistanut kumpaakaan, ja tuskin tulen omistamaan. Molempia kyllä olen testannut, mutta not-my-cup-of-tea. Gibson ja Fender kyllä tekevät muita oikein hyviä soittimia. :)
 
Eipä siinä mitään, jokainen soittaa juuri sitä kitaraa joka itselle tuntuu parhaalta, olkoon se mikä tahansa.

On totta että jos vertaa 60-luvun alun Stratoa nykyiseen standardi-stratoon, niin ensimmäinen on huomattavasti parempi. Ensimmäisen hinnalla saa kyllä ostettua parhaimman uuden custom shop mallin, joka kyllä vetää vertoja sille. Tuskimpa olet päässyt tälläistä vertailua tekemään?
 
Olen päässyt ja useaan kertaan. Custom Shopin kitarat ovat hyviä uusia kitaroita joista puuttuu vanhalle kitaralle ominainen resonointi ja saundin läpikuultavuus sekä selkeys. Niistäkin ajan kuluessa tulee hyviä. Maltat vaan sen 30-40 vuotta.

Olen päässyt ja useaan kertaan. Custom Shopin kitarat ovat hyviä uusia kitaroita joista puuttuu vanhalle kitaralle ominainen resonointi ja saundin läpikuultavuus sekä selkeys. Niistäkin ajan kuluessa tulee hyviä. Maltat vaan sen 30-40 vuotta.
 
oon lukenu että jotkut fanaatikot jopa sulkevat kitaransa jonnekin äänieristettyyn komeroon missä kajari toistaa siniaaltoa, tällä tavalla "vanhentavat" kitaransa ja bodyn resonointi paranee. siis ideanahan on että puusta sisältä puhdistuu epäpuhtaudet resonoidessa jolloin soundi paranee.

Hehheh, joopajoo. Rajansa kaikella...
 
Oletko koskaan kuullut puun elämisestä iän mukana?

Fenderistä ja Gibsonista tekee suositun niitten kokemus musa-alalla. Muusikoiden alenevilla polvilla on "tuttu ja turvallinen" tunne kun valitsee soittimen jota edellinen polvi on suosinut.
 
Gibson ja Fender oli niitä ekoja instrumenttivalmistajia, eikö?
Jos joku Ibanez olis ollu ensimmäinen niin olis todennäköistä että se nauttisi nyt tänäpäivänä ihan samanlaista suosiota kuin Fender ja Gibson.
 
Mielipiteitäni mun.

Mikäli laadussa halutaan samaan kuin Fenderillä ja Gibsonilla niin hintakin alkaa olla samalla tasolla. Molemmilta lisäksi löytyy halvempia versioita niille jotka eivät voi tai halua investoida suuria summia. Joten miksi se ei sitten vosi olla sen alkuperäisvalmistajan tuote samalla kertaa?
 
Voisi olla alkuperäisvalmistajankin kitara, ei siinä mitään. Fender ja Gibson tekevät hyviä kitaroita. On kuitenkin muitakin merkkejä jotka tekevät hyviä samantyylisiä kitaroita. Oikeastaan en ymmärrä sitä miksi kahden yhtä hyvän ollessa kyseessä pitäisi valita alkuperäinen.
 
Miksi nämä vaihtoehtoiset laatukitarat eivät ole sitten edes ammattilaisten suosiossa? Jos tällaisia herkkuja jostakin kioskista saa, niin luulisi niiden kantautuvan edes niiden korviin jotka työkseen kuusikielistä rämpyttää ja joilla luulisi olevan motivaatiota etsiä se paras työkalu.
 
Ei sopimuksilla mitään väliä olekkaan. Niitä tehdään vaan käytännön syistä ja rahan takia. Studioissa ja kotona voidaan soittaa sitten millä huvittaa. Itse uskon näin. "Ammattilaiset" on käsittääkseni melko kirjava joukko, josta löytyy myös joitakin muun merkkisten "kopiomallien" julkisia käyttäjiä. Aidolla ja kalliilla Gibson Les Paulilla ei tarvi osata soittaa niin hyvin kuin jollain vastaavilla spekseillä varustetulla kitaralla, että saa saman verran respektiä. Joo, juki sanoo että paskan marjat... mutta yleisössä on monesti joukko niitä, joille tutun serkun kaiman juttujen perusteella nimet Gibson ja Fender ovat legendaarisia vaikkei itse tulisi kitaraa soiteltuakaan. Sitten se vaikuttaa siihen mitä nähdään. Live-soundista on vissiin täällä muutenkin todettu, että siinä harvemmin pääsee kitaran suurenmoinen sointi esille, joten helpompaa vaan ottaa se "TV:stä tuttu" G tai F. Sen kanssa voi sitten omahyväinen ilme naamalla hakea messevää blues-nuottia, samalla kun inho itseä ja omaa ammattimaista väsyneisyyttä kohtaan kasvaa otsalohkossa :D Nojoo, lähti leikki hanskasta. Uskon että käytännön syistä ja legendalisän/väsyneisyyden vuoksi isotkin starat valitsevat F:ää ja G:tä. Ja siitäkin syystä että jos hyvässä yksilössä on kaikki kohdallaan niin se on toki silloin siinä.
 
Fenderin lisäksi katselisin ESP:n, Tokain, Squierin (+ palikkatehtaiden) vastaavan tyylisiä tuotteita. Jos Custom Shop strato olisi tähtäimessä niin ehkä sitten myös Suhr, Callaham, Morgaine, Vigier, Melancon, Anderson, Tyler, Grosh tai muu sellainen. Käytettynä mielellään.
 
Jos pitää olla muodoltaan ihan kuin originaali, niin Gibson on lespaul-vertailuissa varmasti kova sana laadultaankin. Jos kitara saa olla vähän erilainen, niin muillakin merkeillä kyllä soundin ja viimeistelyn puolesta löytyy. Pyristelisin maagisuuteen uskomista vastaan. Aidon lisäksi katselisin Heritagea, japanilaiskopioita (joista täällä on ollut hyviä listauksia) sekä ihan vaan muita mahonkiperustaisia liimakaulaisia samantyylisiä kitaroita. Lopuksi jos olisin saanut rahat kasaan, valitsisin ihan piruilun vuoksi Sugi Guitarsin "lespaulin".

oon lukenu että jotkut fanaatikot jopa sulkevat kitaransa jonnekin äänieristettyyn komeroon missä kajari toistaa siniaaltoa, tällä tavalla "vanhentavat" kitaransa ja bodyn resonointi paranee. siis ideanahan on että puusta sisältä puhdistuu epäpuhtaudet resonoidessa jolloin soundi paranee.
 
Tässä artikkeli menetelmästä, jolla yritetään simuloida tota luonnollista soiton ja iän aiheuttamaa vanhemista: http://www.acousticguitar.com/Gear/advice/vibration.shtml
 
Puusta ei välttämättä poistu mitään, mutta sen ominaisuudet muuttuu resonoinnin mukana.

Oikeastaan en ymmärrä sitä miksi kahden yhtä hyvän ollessa kyseessä pitäisi valita alkuperäinen.
 
Vaikkapa ihan jälleenmyyntiarvon ja mahdollisen eteenpäin saamisen helpottamiseksi. Toki jos elinikäisen soittopelin itselleen hankkii niin tällä ei ole mitään merkitystä.

Hehheh, joopajoo. Rajansa kaikella...
 
Jep, asioilla on monia puolia. Huippuviinit tuskin tavallista sukankuluttajaa säväyttävät kun asiantuntijat irvistävät tusinatuotteille. Samoin on toki niinkin että kun hevibändin vahvalyöntinen rumpali päräyttää jytäkoneen käyntiin on ihan sama millaisella vintagekepukalla ja pleximarsulla sen saundinsa toteuttaa. Yleisön joukossa se ero hyvän nykylessukan ja reissuemarsun ja tuon vintagekokoonpanon välillä on täysin huomaamaton. Vai onko sittenkään...
 
edit: typoja

Joo, tuossa jo tulikin monta asiaa joista olen samaa mieltä.
Se missä Gibson ja Fender ovat ylivoimaisia on merkin tunnettavuus ja brandi. Ne jotka eivät itse soita tai soittavat vain vähän, tuntevat kuitenkin nuo merkit. Jos isukki tai äityli ostaa lapselleen kitaran, eikä rahasta ole puutetta niin on hyvin mahdollista että valinta osuu juuri noihin, kun ei muusta tiedä.
Ja miksikäs ei, eiköhän G tai Fn valitessa saa kuitenkin sellaisen kitaran joka ei soittotaidon kehittymisen este ole. Kyllä näissäkin keskusteluissa moni Tokain, Epin tai Squierin ensimmäiseksi kitaraksi ostanut on todennut että Gn tai Fn olis ostanut ellei se olisi ollut rahasta kiinni.
 
Tuskimpa se Jimmyä, Blackmorea tahi Pagea fanittanut ja kölvinä vähän soitellut iskäkään 60-vuotis lahjaksi ESP:tä tahtoo. Lisäksi käytettyjä kitaroita poistuu soittajien markkinoilta keräilijöille kappalemääräisesti eniten em. merkeistä. Tuskimpa kovin montaa muuta merkkiä ostetaan uutena suoraan keräilijöille.
 
Se että aidon Fn tai Gn sijasta valitsee soittimekseen jonkin kopioista ReBeatin tapaan vaatii kuitenkin enemmän asiantuntemusta ja kiinnostusta tutkia muita vaihtoehtoja. Jonkinlaiseen yleissivistykseen kitaristien joukossa kuuluu hyvässä ja pahassa ainakin jonkinmoinen kokemus aidoista, moni tuskin on kokeillut ainakaan kaikkia noista ReBeatin mainitsemista merkeistä.

Eikö PRS oo kans kopioinu jotain Gibsonin mallia/malleja? Tuli vaan mieleen.

Eikö PRS oo kans kopioinu jotain Gibsonin mallia/malleja? Tuli vaan mieleen.
 
No, ainakin Gibsonin entinen suunnittelija McCarty on suunnitellut PRS:lle jokusen mallin... tai jotain vastaavaa siinä oli.
 
Kyllähän Gibson haastoi PRS Singlecutin oikeuteen, mutta hävisi sen. PRS saa siis valmistaa Singlecut-malleja jatkossa.

Pienet asiat summattuna tekevät suuren eron. Ok, Gibson tai Fender USA maksaa mutta eipä tartte olla 5 vuoden välein ostelemassa uusia soittopelejä tai vaihtelemassa kulahtaneita osia siihen halvempaan. Tämä on yksi ratkaisevia tekijöitä mielestäni.
 
Säestän! Ja jos tietää mitä ominaisuuksia soittimelta edellyttää eikä näpeissä ole viimeiset pennos... siis sentit, niin tuntuisi järkevältä hankkia samantien vehje josta nuo löytyvät kuin rimpuloida ja nikkaroida jonkun "sinnepäin" rakennelman kanssa.
 
On mullakin pari "lähes aitoa", sinänsä ihan OK. soittopeliä mutta ne on yksinkertaisesti vaan huonompia kuin esikuvansa.

No, ainakin Gibsonin entinen suunnittelija McCarty on suunnitellut PRS:lle jokusen mallin... tai jotain vastaavaa siinä oli.
 
Paul Reed Smith sai Theodore McCartylta paljon tietoa ja neuvoja kitaroihin liittyen, ja PRS kertomansa mukaan ikäänkuin kiteyttää McCarty-mallissa kaiken tuon saamansa tiedon. Samalla se on kunnianosoitus Tedille (RIP). Näin olen antanut itseni ymmärtää.

Paul Reed Smith sai Theodore McCartylta paljon tietoa ja neuvoja kitaroihin liittyen, ja PRS kertomansa mukaan ikäänkuin kiteyttää McCarty-mallissa kaiken tuon saamansa tiedon. Samalla se on kunnianosoitus Tedille (RIP). Näin olen antanut itseni ymmärtää.
 
Näin se saattoi olla... kun en ihan koko PRS:n tai Tedin historiikkia muista :)
Yhteys Gibsonin ja PRS:n välillä kuitenkin on.

Näin se saattoi olla... kun en ihan koko PRS:n tai Tedin historiikkia muista :)
Yhteys Gibsonin ja PRS:n välillä kuitenkin on.
 
Jossain vaiheessa, kertoo huhu (joka tietolähteenä on korvaamaton) käyttivät PRS:llä mikkejä, jotka oli tehty osokkeessa Elgin, Illinois.. Samasta paikkaa meni aiemmin eräälle Bernardo Chavez Ricolle mikkejä.. Yhteyksiä siis on jopa Jenkkilän sisällä..
Nykyiset PRS-mikit on kuitenkin käämitty PRS:n omassa vapriikissa, kun taas B.C.Rich turvautui jo varhain Larry DiMarzioon..
Itse asiassa PRS Singlecut on häiritsevässä määrin LP:n näkönen, tuossa juur stage-olosuhteissa kattelin.. tulee sellanen halpa kopio-olo siitä.. (Onhan se lapa täysin erilainen, mutta kas, eipä näy kauaksi se..) PRS:n "omat" mallit on hienompia.
 
Tässäkin nähdään tuo Gibsonin muotomaailman houkuttelevuus. ;)

On totta että jos vertaa 60-luvun alun Stratoa nykyiseen standardi-stratoon, niin ensimmäinen on huomattavasti parempi. Ensimmäisen hinnalla saa kyllä ostettua parhaimman uuden custom shop mallin, joka kyllä vetää vertoja sille. Tuskimpa olet päässyt tälläistä vertailua tekemään?
 
Minäpä olen soittanut sekä originaalilla '62:lla Stratolla että '62 Reissuella ja molemmat ovat olleet parhaimpia kitaroita soitettavuudeltaan ja saundeiltaan mitä olen soittanut mutta eipä nyt mitään oleellista eroa tule noiden välillä mieleen kun en ole mitään varsinaista parivertailua päässyt suorittamaan. Käytännöllisitä ja taloudellisista syitä valitsisin varmaan kumminkin tuon reissuen koska ei tuollaisen antiikkisen arvopelin kanssa uskaltaisi varmaan edes kännipäissään soitella ku ei ikinä tiedä mihin sen kitaran sattuu milloinkin kolhimaan.

oon lukenu että jotkut fanaatikot jopa sulkevat kitaransa jonnekin äänieristettyyn komeroon missä kajari toistaa siniaaltoa, tällä tavalla "vanhentavat" kitaransa ja bodyn resonointi paranee. siis ideanahan on että puusta sisältä puhdistuu epäpuhtaudet resonoidessa jolloin soundi paranee.
 
Luin Martin kitaroiden foorumista mielenkiintoisen jutun kaverista joka osti samaan aikaan toisen kaverin kanssa Martin D-18 kitaran. Kaverit olivat vertailleet kitaroita uutena ja tulleet siihen lopputulokseen, että ihan samanlaiset kappaleet on molemmilla. Jälkimmäinen oli ammattimuusikko joka keikkaili kitarallaan ja soitti sitä päivittäin, ensimmäinen vain harvoin ja kitara oli pääasiassa laukussaan. 15-vuoden kuluttua kaverit tapasivat taas kitaroidensa kanssa ja tekivät uuden vertailun. Oliko paljon soitettu ja mahdollisesti resonoidessaan parantunut soundillisesti kuin vertaa laukussa istunutta kappaletta. Ei. Kitarat kuulostivat edelleenkin lähes samanlaisilta ja sokkotestina kukaan ei pystynyt erottamaan kumpaa kitaraa on soitettu 15-vuotta lähes päivittäin ja kumpi on istunut laukussa. Ulkonäöllisesti ero tietenkin oli, koska paljon soitettu näytti kuluneelta. Tämä yksi "artikkeli" ei poista sitä todennäköisyyttä että kitara paranee vanhetessaa (mihin myös itse uskon), mutta minkään ulkopuolisen äänen tai vaikutteen manipulointia siihen ei tarvita. Puu yksinkertaisesti keveneen vanhetessaa ja soi paremmin kun huokoset avautuvat menettäessään vettä.

Custom Shopin kitarat ovat hyviä uusia kitaroita joista puuttuu vanhalle kitaralle ominainen resonointi ja saundin läpikuultavuus sekä selkeys. Niistäkin ajan kuluessa tulee hyviä. Maltat vaan sen 30-40 vuotta.
 
Totta se on, että kitarat paranevat vanhetessaan, mutta ei se välttämättä 30-40 vuotta vaadi, että soitin alkaa olla jo soitetun tuntuinen. 10 vuottakin tekee jo ihmeitä. Itse ostin eilen ´88 JEMin ja kyllä sekin on jo aivan eri vehje, kuin pakasta vedetty.