Kitarat: kitarakamat ›

Haluaisin tietää miten paljon puulaatu (Leppä, vaahtera, mahonki..) vaikuttaa sähkökitaran soundiin. Mikkien kautta se signaali kuitenkin tulee. Akustisessahan vaikuttaa paljonkin, mutta miten sähkiksessä?

Haluaisin tietää miten paljon puulaatu (Leppä, vaahtera, mahonki..) vaikuttaa sähkökitaran soundiin. Mikkien kautta se signaali kuitenkin tulee. Akustisessahan vaikuttaa paljonkin, mutta miten sähkiksessä?
 
Ääni on värähtelyä. Mikit vaan poimii ne värähtelyt ja muutta ne sähköiseksi singnaaliksi. Kuvittele että sulla olisi kaksi kitaraa samanlaisilla mikeillä. Toinen olisi tehty rautatiekiskonpätkästä ja toinen styroxista. Molemmissa olisi aivan omalaatuisensa soundi. Puulla saadaan tässä mielessä valittua kitaran perus soundi.

Kannattaapi myös pitää mielessä, että sen puulajin lisäksi puun laatu on aika isossa osassa. Hyvästä lehmuskalikasta (basswood) tehty strato soi varmasti paremmin kuin jostain paskasta jämälepästä (alder), vaikka jälkimmäinen onkin "oikeampi" vaihtoehto ko. kitaraan.

Mä olen ymmärtänyt tämän asian näin että kitaran runko, oli se sitten mistä materiaalista tahansa, suodattaa värähtelevään kieleen syntyvistä taajuuksista tiettyjä käytetystä materiaalista riippuvia taajuuksia ja mikrofonin muuttaa näin suodattuneen äänen vaihtovirraksi. Materiaalien rakenteesta riippuen tietyt taajuudet kulkevat siinä paremmin ja toiset taas hitaammin ja materiaaleja sopivasti yhdistelemällä, klassisin esimerkki Les Paulin mahonkibody vaahterakannella, pystytään lopputulosta ohjaamaan haluttuun suuntaan. Koko hommassa on siis kyse alkuperäisen äänen taajuuksien suodattumisesta äänentuottamistapahtumaan liittyvissä mekaanisissa (runko, kaula, talla virittimet, satula) ja elektronisissa komponenteissa (mikrofonit), missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toiset näistä osatekijöistä vaikuttaa enemmän kuin toiset joten mikkien vaihdolla saadaan aikaan suurempi ero lopputulokseen kuin virityskoneistojen vaihdolla ja jos olisi pakko lähetä arvailemaan mitkä näistä vaikuttaa eniten niin järjestys olisi ehkä tämä: runko, mikrofonit, kaula, talla, satula, virittimet.

Kannattaapi myös pitää mielessä, että sen puulajin lisäksi puun laatu on aika isossa osassa. Hyvästä lehmuskalikasta (basswood) tehty strato soi varmasti paremmin kuin jostain paskasta jämälepästä (alder), vaikka jälkimmäinen onkin "oikeampi" vaihtoehto ko. kitaraan.
 
Itse asiassa taitaa hyvä lehmusrunko soida jopa paremminkin kuin hyvä leppärunko. Ainakin ensivaikutelma lehmusbodisesta Fender Jazz-a-casteristani oli että "vau, tämähän soi" kun aiemmat kokemukset oli lähinnä juuri leppärunkoisista stratoista ja teleistä.

Itse asiassa taitaa hyvä lehmusrunko soida jopa paremminkin kuin hyvä leppärunko. Ainakin ensivaikutelma lehmusbodisesta Fender Jazz-a-casteristani oli että "vau, tämähän soi" kun aiemmat kokemukset oli lähinnä juuri leppärunkoisista stratoista ja teleistä.
 
Nuo puuhommat on kyllä niin makuasioita kun vain voi asiat olla. Niistä on mielestäni vähän turha mennä samonaan, että joku tietty puu soi toista paremmin. Pikemminkin ne soivat eri tavalla, ja ihmiset ovat mieltyneitä erilaisiin saundeihin.

Kyse ei ole pelkästään makuasioista vaan kyllä toiset puulajit soi aivan selvästi paremmin, siis resonoivat voimakkaammin ja pidempään, kuin toiset. Eri asia on todellakin sitten että minkälaisella soundilla ne soi.

Nuo puuhommat on kyllä niin makuasioita kun vain voi asiat olla. Niistä on mielestäni vähän turha mennä samonaan, että joku tietty puu soi toista paremmin. Pikemminkin ne soivat eri tavalla, ja ihmiset ovat mieltyneitä erilaisiin saundeihin.
 
...samaa mieltä

Kyse ei ole pelkästään makuasioista vaan kyllä toiset puulajit soi aivan selvästi paremmin, siis resonoivat voimakkaammin ja pidempään, kuin toiset. Eri asia on todellakin sitten että minkälaisella soundilla ne soi.
 
Noh... sustaini ja vaihtelee lähinnä puunlajien painon mukaan, mutta tietenkin siihen vaikuttaa muutkin jutut niin kuin se monesta palasta runko tai kaula on.
 
Resonointiin vaikuttaa aika pitkälti samat asiat.
Maalit,lakat fillerit etc... tappaa resonointia.

Mä olen ymmärtänyt tämän asian näin että kitaran runko, oli se sitten mistä materiaalista tahansa, suodattaa värähtelevään kieleen syntyvistä taajuuksista tiettyjä käytetystä materiaalista riippuvia taajuuksia ja mikrofonin muuttaa näin suodattuneen äänen vaihtovirraksi. Materiaalien rakenteesta riippuen tietyt taajuudet kulkevat siinä paremmin ja toiset taas hitaammin ja materiaaleja sopivasti yhdistelemällä, klassisin esimerkki Les Paulin mahonkibody vaahterakannella, pystytään lopputulosta ohjaamaan haluttuun suuntaan. Koko hommassa on siis kyse alkuperäisen äänen taajuuksien suodattumisesta äänentuottamistapahtumaan liittyvissä mekaanisissa (runko, kaula, talla virittimet, satula) ja elektronisissa komponenteissa (mikrofonit), missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Toiset näistä osatekijöistä vaikuttaa enemmän kuin toiset joten mikkien vaihdolla saadaan aikaan suurempi ero lopputulokseen kuin virityskoneistojen vaihdolla ja jos olisi pakko lähetä arvailemaan mitkä näistä vaikuttaa eniten niin järjestys olisi ehkä tämä: runko, mikrofonit, kaula, talla, satula, virittimet.
 
Eli kitaramateriaalia vois ajatella vaan Eq:na noin periaatteessa...Mä haluan kitaran joka EI ole puusta vaan jostain komposiitista, joka soi pitkään ja flättinä ja EQ:tan sen niinku haluan.

Ajattelin kysäistä vielä noista otelaudoista, kun esim. stratossa on ruskea ja vaalea otelauta. Mitä puuta ne on?

Eli kitaramateriaalia vois ajatella vaan Eq:na noin periaatteessa...Mä haluan kitaran joka EI ole puusta vaan jostain komposiitista, joka soi pitkään ja flättinä ja EQ:tan sen niinku haluan.
 
Oiskohan tuosta kepiksi sulle? http://www.flaxwood.com/

Ajattelin kysäistä vielä noista otelaudoista, kun esim. stratossa on ruskea ja vaalea otelauta. Mitä puuta ne on?
 
Ruskea on ruusupuuta, vaalea vaahteraa. Vaahterasta irtoaa napakampi, kirkkaampi soundi, ruusupuut, intialainen ja varsinkin brasialainen, soivat tummemmin.
 
Noin siis teoriassa, käytännössä ainakin itse valkkaan otelaudan materiaalin tätsin pohjalta - lakattu vaahteraotelauta ei ole mun juttu, ruusupuu tuntuu mun tassuun mukavammalta.

Vau!
 
Anna kun arvaan: maksaa 3000€? Nimenomaan toi kaksikelanen olisi minun työkalu.

Eli kitaramateriaalia vois ajatella vaan Eq:na noin periaatteessa...Mä haluan kitaran joka EI ole puusta vaan jostain komposiitista, joka soi pitkään ja flättinä ja EQ:tan sen niinku haluan.
 
EQ:na sekä taajuudesta riippuvaisena vaimentimena. Onhan näitä kaikenlaisia kokeiluja ollut maailman sivu missä on yritetty tehdä esim. tasaisen taajuusvasteen omaavia mikkejä (Ultrasonic vai mikä tää 80-luvun viritys oli) niin että edes tätä osaa kokonaisuudesta olisi voitu muokata jälkeenpän oman maun mukaan, mutta eipähän noi ole ottaneet tuulta alleen.

Vau!
 
Anna kun arvaan: maksaa 3000€? Nimenomaan toi kaksikelanen olisi minun työkalu.
 
Puolentoista nurkilla näytti olevan Kaisaniemankadun Fasulla. Sinne vaan testaan.

Ehkä kitaristit ovat liian konservatiivisia noin yleensä? Suurin osa kitaristeista soittaa vieläkin 30-40 vuotta vanhalla teknologialla, vaikka uutta syntyy koko ajan...

Inhottaa, jos skitara ei soi. Oma Fendä tuntui jossain vaiheessa kumiselta, joka sanoo plump. Apua toi jonkin verran, kun vaihdoin siihen rungon, joka kuulosti yksinäänsä naputeltuna hyvältä (plink plonk), ja jämerän vintagemallin tallan. Uusi runko sattui olemaan basswoodia, entinen.. no, speksit sanoo leppä, mutta ajan (89) tietäen sieltä voi löytyä vaikka multaa laminoituna kahden viipaleen väliin.
 
No, olin tyytyväinen skeban sointiin. Kirkonkellomeininkiä ja silleen.
 
Sitten erehdyin kokeilemaan rautian väsäämää skitaraa, ja sitten oli pakko ostaa se. Se sentään niinkun, soi.. Strato on taas tämän rinnalla kumipuuta.
 
Ja sitten vielä tämä kolmas skitara, jossa on se entinen straton runko, ja toisesta raadosta otettu kaula.. hoho. Sustainiltaan kuin banjo. Mutta ihan hauska halko sekin, noin muuten.

Ehkä kitaristit ovat liian konservatiivisia noin yleensä? Suurin osa kitaristeista soittaa vieläkin 30-40 vuotta vanhalla teknologialla, vaikka uutta syntyy koko ajan...
 
On se totta. Ja joku konserttipianisti saatta vielä tänäpäivänäkin soitella 100 vuotta vanhalla Steinway puupianolla vaikka Casio'lta on tullut ihan uus malli. On se järkyttävää.