Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitenkäs yleensä alaikäisille järjestettävien tapahtumien rahoitus hoidetaan? Kun ei kuitenkaan viitsisi pelkillä yhteiskunnan avustuksilla elää, eli jotain omavaraisuuttakin pitäisi olla.
 
Kyllähän se yleensä menee niin, että bändit ei saa mitään, hyvin pienen korvauksen tai lippudiilillä. Mutta esim PA ja vastaavat menee yhteiskunnan piikkiin.
 
Eräs discojärjestäjä pyöritti aikansa isolla nuokkarilla viikonloppuisin discoa. Tarkan tilastoinnin jälkeen hän huomasi, että asiakkaat jättivät keskiverto-ostoksina yhden markan taloon rahaa (siis puffettiin). Eipä sillä paljon kuluja peitetä.
 
Muutenkin tuo ihmisten jättämä rahamäärä saattaa monille tulla yllätyksenä. Muistaakseni Ruisrockista joskus tehdyt laskelmat osoittivat, että per asiakas ostokset olivat luokkaa 50 markkaa/viikonloppu. Tuntuu aika pieneltä, vai mitä?

Mitä on todellisuus musiikkimaailmassa?
 
Itse soitan bändissä joka sai juuri levysopimuksen aivan tuoreen levy-yhtiön kanssa. Levy-yhtiöön kuuluu meidän lisäksemme viisi muuta bändiä. Oma tavoitteeni tämän innoittamana on saada elanto musiikista.
On pakko sanoa, että masennuin hieman lukiessani tätä palstaa. Keski-ikäiset muusikot kirjoittavat kuinka kovaa hommaa se on ja kuinka harva päässee pinnalle. Osa antaa neuvoja, että kannattaa ottaa se vaan harrastuksena niin ei pety myöhemmin. Sama vika vaivaa urheilussa. Olen kuullut jalkapallovalmentajien sanovan, että harvoista teistä tulee ammattilaisia, mutta jalkapallo on kiva harrastus kuntoilunakin. Ei ihme että emme ole päässeet arvokisoihin.
Olisi kiva tietää kuinka moni täällä käyvistä saa elantonsa soittamalla, vai onko kaikki vain katkeria kotikaupungin tähtiä?

vai onko kaikki vain katkeria kotikaupungin tähtiä?
 
Aika vähän kai täällä katkeria on, ainakaan niistä (meistä) jotka oomme saaneet tehdä keikkaa muuallakin kuin kotona. Enemmän tuntuu, että sitä rahanjakautumista murehditaan happamimpaan sävyyn silloin, kun ei vielä oo mitään jaettavaa:-)
 
Realismi ja pieni kyynisyys ovat erikseen. Niitä saa vähän matkassa ollakin.

On pakko sanoa, että masennuin hieman lukiessani tätä palstaa. Keski-ikäiset muusikot kirjoittavat kuinka kovaa hommaa se on ja kuinka harva päässee pinnalle.
 
No itse en ole mikään muusikko, mutta asian liepeiltä leipäni freenä tienannut. Ainakin itse yritin koko ajan sanoa, että siitä vaan! Syöksyy sisään, koska pihtailemalla ei homma kumminkaan toimi. Mutta ei siinäkään ole mitään vikaa, jos jutut säilyvät harrastuksina.
----------------------------
Tässä oli aikaisemmin puhetta keikkapaikoista ja niiden puutteesta. Musta kyse on infrastruktuurin puutteesta. Ihan samoin toissapäivänä oli Urheiluruudussa puhetta siitä, että Ruotsissa on vaikka hurumycke ammattilaisia golfin pelaajia. Samalla sanottiin, että Ruotsissa on myös leegio kunnallisia kenttiä, joiden tuloksena joka kylän golfkerhossa on satoja jäseniä...
 
Miettikääpä seuraavaa kuviota:
Tehdään poliittinen päätös asian hoitamisesta.
 
Valitaan vaikka 20 kaupunkia eri puolilta Suomea. Nää voisivat olla vaikka Rovaniemi, Kemi, Oulu, Kajaani, Vaasa, Seinäjoki, Kuopio, Joensuu, Mikkeli, Jyväskylä, Tampere, Hämeenlinna, Pori, Turku, Lappeenranta, Lahti, Hanko-Tammisaari, Vantaa, Helsinki, Kotka. Nää paikkakunnat on suoraan hatusta siitä muistelusta, miten Suomi keikkarintamalla jakaantuu.
 
Päätetään perustaa jokaiseen mahdollisimman yhtenäisillä kuluilla ja standardeilla keskikokoinen, 350-500 hengen karu klubi. Homman voisi käytännössä hoitaa vaikka opetusministeriön alainen työhön palkattava jannu. Päätetään, että ei pilata asiaa millään ihme kilpailuttamisella.
 
Tietysti samalla voisi tutkaista, mitkä jo ovat valmiit rakenteet (esim. Jykylän Lutakko, Rovaniemen Tivoli jne).
 
Tämän jälkeen tutkitaan kuntien ja valtion ynnä konkkaan menneitten firmojen roskapankissa olevia varasto- ja teollisuuskiinteistöjä snadisti keskustan ulkopuolelta. Ulkopuolelta mm. siksi, että ennakkoon varauduttaisiin mm. EU:n melusäännöksiin. Esimerkiksi Saksassa kaikki isommat bilemestat ovat kaupunkien ulkopuolella, teollisuusalueilla. Kiinteistön taas saisi haltuun halvalla, jos vain yhteiskunta haluaisi niin. Niitä piisaa.
 
Rakennetaan kuhunkin (1) iso aula, johon tulee myös baari (2) tämän yhteyteen varasto ja takahuone (3) sali (4) tämän yhteyteen kaksi takahuonetta esiintyjille, yksi henkilökunnalle ja huolto-varastotila.
 
Hankitaan tekniikka. Pa-kamat esim. 1 1/2 nippua per puoli ja valokamat 24 ch dmx-protokollalla. Ei mitään liikkuvia ynnä muita karkkeja. Trussi kattoon. "Jokamiehen tiskit", koska nykyprotokollilla niitä on helppo vaihtaa.
 
Palkataan kymmenen hengen henkilökunta per mesta. Yksi paikan vastaava, hänen assistenttinsa, kaksi ääni- ja kaksi valohenkilöä, kolme henkilöä aulabaariin. Siivous ulkopuolelta. Osa jengistä jo kokeneempaa aluksi ja loput vaikka oppisopimuksella, jolloin aikamoinen sakki saisi itsellensä ammatin.
 
Sali auki keikkailtoina. Baari auki päivä- ja alkuiltaan. Baarissa näyttelyä yms. Keikkoja vaikka 3 iltaa/viikko ja kaksi bändiä/ilta. Tää tarkottaisi yhteensä n. 2700 keikkaa vuodessa asiallisissa soitto-olosuhteissa. Siis ei tietenkään välttämättä tätä määrää LISÄÄ, koska osa pizzerioista jäisi puolestaan ilman.
 
Koko homman saisi organisoitua kahdessa vuodessa, jos vain tahtoa riittää. Viiden vuoden kuluttua luulisin, että tulokset näkyisivät, kun artisteilla olisi mahdollista vetää suht. tasalaatuisissa paikoissa rundeja ympäri maata. Pysyviä työpaikkoja.
 
Kulut? No, aivan näppituntumalla voisi arvioida, että 1,5 miljoonaa euroa/mesta riittäisi perustamiseen ja ekan vuoden palkkoihin ja huoltoihin. Tämä olisi yhteensä 30 miljoonaa eli 180 miljoonaa vanhaa markkaa. Idea olisi, että homma pidettäisiin roughina eikä lähdettäisi näihin monitoimi- ja kulttuurikeskusten jalopuupaneleihin.
 
Tää olisi joitain kymmeniä miljoonia vähemmän, millä esimerkiksi Hjallikselle rakennettiin jäähalli vauhdittaan kaverin bisneksiä. Oopperatalon hinnasta ei kannata puhuakaan. Puolet siitä, mitä Uotin veljekset 90-luvun vaihteessa viikossa huijasivat KOP:lta (muistaakseni).
 
No eihän tämmönen voi toteutua. Aikaisemmin ei Suomessa osattu ajatella, että pop tarvitsisi rakenteita ja nyt yhteiskunnallinen ilmapiiri ei oikein ole suosiollinen.
 
Lähdenä tästä aamulla lomalle, mutta katellaan, jos jollakin olisi jotain sanomista tähän pitkähköön kirjoitukseen.

Sormunen on selkeesti ajatellut tuota juttua jo aiemmin. Siinä olisi peruspilaria rakentaa tämän kansakunnan populaariteollisuutta!
 
Sen verran isosta kuviosta on kyse, etten pysty hahmottamaan sen aloittamista... ilmeisesti joudumme astumaan politiikan pelikentälle, jos joku sinne uskaltaa. Siinä olisi muuten työsarkaa; henkilö/henkilöt, jotka ottaisivat tämän tyyppisen projektin eteenpäin viemisen poliitikoille.

Tuossapa on hyvä pohja jolle pykätä! Hyvä Sormunen! Varmasti sata kertaa mieluummin keskiverto pizza/kaljamestoja koluava bändi tuommoisessa mestassa soittais..itse ainakin olisin soittanu.
Josta päästään tuohon toiseen aiheeseen. Meikäläinen ainakin tunsi piston osuneen, mutta mutta, kuten Kivi sanoi, terve kyynisyys ja realismi on pidettävä hallussa, vaikka sitten oliskin tavoitteet korkealla. Realiteettien tajuamisestahan tässä threadissa alunperin kyse oli, eikö? Eikä mulle ainakaan mitään "katkeruutta" ole jääny, ei tullu meidän bändistä maailmankuulua eikä muutakaan mutta yhdessä on pysytty ja keikka-pari vuoteen on ihan riittävää "rundia" meille. Mutta me ollaan me eikä se suinkaan estä nuorempia bändejä valloittamasta maailmaa. Tsemppiä vaan, nimimerkillä "ei-katkera mut kylläkin keskiäkäinen" eiku ikäinen...

Oma tavoitteeni tämän innoittamana on saada elanto musiikista. On pakko sanoa, että masennuin hieman lukiessani tätä palstaa. ?
Älä masennu. Ota mieluummin homma niin että täysillä yritystä mutta muistaen se että ei ota pulttia jos ei ala miljoonat virtaamaan. Joku kuitenkin aina silloin tällöin hyppää nousu kuvioihin ( joskin sieltä tulee äkkiä alaskin ) ja mikset se voisi olla sinä seuraavaksi. Viihde puolella homma on aika tuulista ja onnesta kiinni. Lupaavan artistin uran voi katkaista alkuunsa vatsavaivainen levy moguli jota ei sillä hetkellä kiinnosta tipaakaan mitä teette bändinne kanssa. Voi käydä myös toisin päinkin. Musiikin ammattilaiseksi haluaminen saattaa jo edellyttää laajempaa katsantokantaa eli jos yleisö ei tykkää omasta tuotannostanne niin sitten alatte soittaa esim. ravintola huttua. Se on ammatin valinta kysymys.

On pakko sanoa, että masennuin hieman lukiessani tätä palstaa.

Hyvä kirjoitus...ja sopivasti uhoa, joka kuuluu asiaan :)
Mietin samaa. Kuinka paljon tällaiset aiheet murtavat sitä ihannetta, jota monilla aloittelevilla muusikoilla on. Toisaalta, eihän tällaisia keskusteluja pelkästään heitä varten käydä. Mun mielestä tässä oli paljon aitoa vuorovaikutusta ja pohdiskelua.

Sitäpaitsi mä olen aina ollut sitä mieltä että vaikeus ei ole este. Onnea sopparille, toivottavasti pääsette pitkälle.

Keski-ikäiset muusikot kirjoittavat kuinka kovaa hommaa se on ja kuinka harva päässee pinnalle.

Sinänsä mielenkiintoista, että moni nimenomaan tähän keskusteluun aktiivisesti osallistunut ei ole edes muusikko. Itsekään en soita bändissä eikä ole varmaan aikomuskaan. Mulla ei myöskään ole omalta kohdaltani valittamista musa-ja mediabisneksestä. Siksi tulikin aika paljon toistettua tuota opitimismia tulevaisuuteen.

Sinänsä tässä ketjussa on tullut helvetisti hyviä idiksiä, viimeksi tänään.

Sinänsä mielenkiintoista, että moni nimenomaan tähän keskusteluun aktiivisesti osallistunut ei ole edes muusikko
 
Tässä ilmoittautuu yksi sellainen. En ole pystynyt juurikaan osallistumaan mielenkiintoiseen jutusteluun koska musiikkimaailman kaupallisuus ja muu business-minded meinininki on itseni kaltaiselle amatöörille,harmi kyllä vieras alue, ilman mitään agressioita yms.
 
Aihehan on sinänsä hyvinkin oleellinen musakuvioista leipänsä hankkiville.
 
Pro-porukan ja harrastelijoiden välillä ei oikeasti ole wwlttämättä mitään ristiriitaa . Joka käänteessä löytyykin yhdistävä tekijä. - Sitä tuskin tarvitsee nimeltä mainita?-
 
Mikäli meillä amatööreillä sattuu olemaan mahdollisuus toteuttaa omia, ehkä vuosikymmeniä muhineita unelmiamme, on se meille todella tärkeätä. Ja amatöörien paineet ovat omassa kehyksessään itse asiassa yhtä painokkaat, kuin ammatikseen asian parissa työskentelevien paineet omissa jutuissaan.

..................

Miettikääpä seuraavaa kuviota:
Tehdään poliittinen päätös asian hoitamisesta... ...No eihän tämmönen voi toteutua. Aikaisemmin ei Suomessa osattu ajatella, että pop tarvitsisi rakenteita ja nyt yhteiskunnallinen ilmapiiri ei oikein ole suosiollinen.
 
Sormusen kirjoitus oli todella järkevä ja mietitty. Jos ajatellaan sillä tapaa positiivisesti, että hänen esittelemällään toimintamallilla edistettäisiin työllisyyden lisäksi suomalaisen musiikin vientimahdollisuuksiakin, niin se olisi aika lailla hyvin linjassa tämän suomalaisen popmusiikin vientiorganisaation Musexin kanssa, joka on saanut mediassa ja päättäjiltä hyvin positiivista palautetta.
Niitä jäähallejakin pykätään joka kuntaan siltä pohjalta, että "meidän kylän poika" pääsisi pelaamaan joku päivä NHL:ssä. Jos suomalaiset amatööribändit pääsisivät kehittymään kunnon keikoilla, niin ei olisi niin vaikeaa lähteä sinne Ruotsiin keikalle, ja siitähän se lähtee...
Ja edelleen: hullumpia "koulutushankkeita" täällä on tuettu työllisyyden parantamisen nimissä. Tässä olisi oikeita työpaikkoja jaossa aika paljon.
Mnet on jo olemassa oleva valtakunnallinen verkosto, jonka jäsenet voisivat maanlaajuisesti suunnitellulla samanaikaisella kampanjalla "voidella" omia popmusiikkiin myönteisesti suhtautuvia kansanedustajiaan ja kunnallisvaltuutettujaan. Ja tutut mediavaikuttajat mukaan.

Tässä ilmoittautuu yksi sellainen.

Äh, mä tarkoitin "muusikolla" soittajaa silleen laajemmasti, en siis ammattinimikkeenä. Täällä nyt keskustelee tyyppejä, jotka eivät musikkia varsinaisesti tee, joka tuo hyvän lisänsä keskusteluun,

En laittanut tuota ylläolevaa Sormusen pitkää tekstiä tähän lainatuksi, mutta jokainen voi lukea sen sieltä.
 
Ensimmäinen asia, joka mun mielestä tuo kapuloita tuohon rattaaseen on se, että paikkakunnalla toimivat muut saman alan yrittäjät eivät tule ilman mukinoita nielemään julkisin varoin perustetun ja ylläpidetyn keikkapaikan olemassaoloa.
 
Toisaalta voisi ajatella, että noita mestoja heitellään sinne, mistä keikkapaikat puuttuvat. Riittääkö asiakkaita, se on eri asia.
 
Työllistämiseen vetoaminen olisi tässä tapauksessa hyvä porkkana. Samoin Suomalaisen musiikin kehittäminen.
 
Yritin oikein miettiä paikallistasolla poliitikkoja, joiden puoleen voisi kääntyä tälläisessä asiassa ja aika hiljaista on. Pitäisi kai itse pyrkiä...

Yritin oikein miettiä paikallistasolla poliitikkoja, joiden puoleen voisi kääntyä tälläisessä asiassa ja aika hiljaista on. Pitäisi kai itse pyrkiä...
 
Sormusen kirjoitus oli ihan hienosti pohdittu. Mutta viitaten tohon lainaukseen, tuli meikälle pessimistinä ekaksi mieleen tällaisen idiksen toteuttaminen kaupunki/kunnalistasolla. On vaan jäänyt päällimmäisenä mieleen kaikenlaisten hankkeiden vesittyminen, kun paikallishallintojen kuppikuntalaiset tappelevat omista kirkkaista ideoistaan. Kaiken huippu on, kun kunnalistasolla ei pystytä toteuttamaa lakisääteisiä (valtion) velvotteita, kun päätöksentekoon päässeet pikkupoliitikot eivät osaa tehdä päätöksiä ja kompromissejä (tästä esimerkkinä terveyspalvelut).
 
Tai esimerkki: Hullua on kun tapellaan kumpi tehdään ensin: uimahalli vai jäähalli, kymmenen vuotta on väännetty ja kumpaakan ei ole !!
 
..TANA !!
 
Mutta kuitenkin olisihan tollanen "valtiollinen" keikkamestaverkko hieno ! +++

Onhan tuo sormusen ajatus todella hyvä. Tarvittaisiin vain oikeat henkilöt ajamaan asioita eteenpäin mikä ei ole helppoa mutta ei kai myöskään mahdotonta.

Sormusen kirjoitus oli ihan hienosti pohdittu. Mutta viitaten tohon lainaukseen, tuli meikälle pessimistinä ekaksi mieleen tällaisen idiksen toteuttaminen kaupunki/kunnalistasolla. On vaan jäänyt päällimmäisenä mieleen kaikenlaisten hankkeiden vesittyminen, kun paikallishallintojen kuppikuntalaiset tappelevat omista kirkkaista ideoistaan. Kaiken huippu on, kun kunnalistasolla ei pystytä toteuttamaa lakisääteisiä (valtion) velvotteita, kun päätöksentekoon päässeet pikkupoliitikot eivät osaa tehdä päätöksiä ja kompromissejä (tästä esimerkkinä terveyspalvelut).
 
Tai esimerkki: Hullua on kun tapellaan kumpi tehdään ensin: uimahalli vai jäähalli, kymmenen vuotta on väännetty ja kumpaakan ei ole !!
 
..TANA !!
 
Mutta kuitenkin olisihan tollanen "valtiollinen" keikkamestaverkko hieno ! +++
 
Joo, onhan noissa poliittisissa päätöksissä aivan omat kiemuransa. Tuollaiset hankkeet vaatisivat luultavasti yli puoluerajojen meneviä kannatuksia, mikä jo sinäänsä on nykyään harvinaista.
 
Vielä kun muistetaan, että edustuspaikoilla istuu setiä ja tätejä, joille nuorisokulttuuri ja rockmusiikki ovat suoraan perkeleestä, niin väännä siinä sitten estradia yhteisistä varoista...

Sitten kun teette sopimuksia ylikansallisten levy-yhtiöiden kanssa niin pitäkää kanssa huoli omista eduista, kiitos. Pidätte siten huolta myös fanienne eduista.
Olen sitten niin vttuuntunut erään suosikkibändini tilanteeseen. (Itse en ole päässyt/joutunut tällaiseen tilanteeseen) B-puoli kokoelmaa ei voi julkaista vaikka olisi ollut valmiina vuosia valmiilla lisäraidoilla. Yhtään DVD:tä ei ole tullut ulos vaikka mietittynä (ja osin kai toteutettuna ja kuvattuna) useampaakin (mikä muu miljoonia myynyt bändi ei ole vielä julkaissut live DVD:tä?). Loppuu bändin toiminta motivaation kadotessa kohta kun homma jatkunut jo vuosia. Pkele RadioActive management!
 
Ammattilaisille kannattaa maksaa jo uran alkuvaiheessakin, jos tavoitteet on korkealla.

Sitten kun teette sopimuksia ylikansallisten levy-yhtiöiden kanssa niin pitäkää kanssa huoli omista eduista, kiitos. Pidätte siten huolta myös fanienne eduista.
Olen sitten niin vttuuntunut erään suosikkibändini tilanteeseen. (Itse en ole päässyt/joutunut tällaiseen tilanteeseen) B-puoli kokoelmaa ei voi julkaista vaikka olisi ollut valmiina vuosia valmiilla lisäraidoilla. Yhtään DVD:tä ei ole tullut ulos vaikka mietittynä (ja osin kai toteutettuna ja kuvattuna) useampaakin (mikä muu miljoonia myynyt bändi ei ole vielä julkaissut live DVD:tä?). Loppuu bändin toiminta motivaation kadotessa kohta kun homma jatkunut jo vuosia. Pkele RadioActive management!
 
Ammattilaisille kannattaa maksaa jo uran alkuvaiheessakin, jos tavoitteet on korkealla.
 
Toi on totta ja karua. Pitää aina muistaa, että levy-yhtiöt kyllä pitää kiinni omista eduistaan... pitäköön artistikin.
 
Houkutus on tietysti suuri kun tarjotaan diiliä isolle nimelle... siinä saattaa jäädä pieni printti lukematta.

Toi on totta ja karua. Pitää aina muistaa, että levy-yhtiöt kyllä pitää kiinni omista eduistaan... pitäköön artistikin.
 
Houkutus on tietysti suuri kun tarjotaan diiliä isolle nimelle... siinä saattaa jäädä pieni printti lukematta.
 
Mutta minkäs teet toisaalta. Jos firmat haluaisivat hoitaa homman win-win pohjalta niin varmasti niin voitaisiin tehdä. Luulen ja osittain tiedänkin, että esim. tuossa esimerkissäni on kyse myös henkilöiden välisistä suhteista. Mitä tahansa julkaistaisiin niin se varmasti olisi kannattavaa kaikille osapuolille, niin vahvaa kannatusta ko. bändi uskoakseni nauttii.
 
Ei millään sopimuksella voi taata homman toimivuutta täysin. Ja vaikka katsot läpi tarkasti, että jokainen ko. management tms. puljun tyyppi on fiksu ja yhteistyökykyinen, niin nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa se ei paljoa auta. Levy-yhtiö on tuollakin bändillä vaihtunut useita kertoja ja juuri päätyi viimein Warnerille. Ei taida isokaan pulju saada noita vanhoja alkuaikoina tehtyjä sopimuksia kammettua poikki. Onneksi levy-yhtiöillä ei ole mitään (merkittävää) valtaa taiteelliseen puoleen tässä tapauksessa.
 
Sääliksi käy uusia bändejä tällaisina aikoina. Vielä kun levy-yhtiöt väittävät painottavansa periaatetta: pidemmät urakaaret ja vähemmän bändejä säästöinnossaan, mutta todellisuudessa kyllä varmaan aika lailla lypsävät 1-2 levyä bändillä ja heittävät menemään (tässä vaiheessa bändikin voisi pian ruveta oikeasti tienaamaan ja eihän se nyt ole sentään sallittua). No tuo alkuosa varsinkin oli lähinnä avautumista akselille RadioActive-Mushroom-Interscope..