Media ja viihde ›

Minua tämä uusi Rytmi enimmäkseen miellyttää. Kahta lehteä olen tutkinut ja molemmissa on ollut asiantuntevia ja laajoja artikkeleita (New Orleans, Siekkarit, Hawkwind jne.) sekä myöskin hyviä levyarvoita (esim. HIM, CMX ja Nuggets). Myös kaipaamiani esseitä/kolumneja/jotain sen tyyppistä löytyi. Vanha Rytmi oli hyvä, mutta minulle tämä uusi sopii paremmin, koska se tekniikkaosasto ei kiinnosta. Tosin vanhassa oli myös esim. Nono Söderbergin "soittotunteja", ne kiinnostivat kyllä.
 
Negatiivisina puolina sanoisin varsinkin kakkosnumeroa vaivanneen rumbamaisuuden, eli esim. Rumbassa harrastettava pikkuilkeyksien viljely muusikoiden.nettiä kohtaan näkyi Rytmissäkin, samoin jo kuopatuksi luulemani Helsinki-Tampere -akselin vihanpidon ylläpitäminen. Jälkimmäinen oli vetäisty heti kanteen, ilmeisesti myynninedistämistarkoituksessa. Naurettavaa iltalehteilyä moinen. Lisäksi lehti valitettavasti näytti Rumbalta levyarvostelujen osalta. Ja kun tämä on kerran vanhuksille suunnattu aviisi, niin ei nyt saatana pitäisi painaa valkoista tekstiä mustalle pohjalle; kaksiteholasitko tässä on yhden mokoman rokkilehden takia hankittava... Rumba on niin vahvasti personoitunut tiettyihin negatiivisiakin tuntemuksia herättäviin toimittajiin, että samojen nimien/saman nimen näkeminen Rytmissä aiheuttaa lievää vitutusta. Mutta tämä on ihan vain minun ongelmani, joten se siitä.
 
Komeita kuviahan tässä on ihan Suosikin malliin, valitettavasti ei enää huvita leikellä niitä irti seinään sinitarralla kiinnitettäviksi, kuten silloin kun vielä kuuluin Suosikin kohderyhmään. Ehkä nuo koko sivun kokoiset pärstät ovat hieman liioittelua, joku Jarkko Martikainen kun nyt ei välttämättä ole mikään ilo silmälle. No joo, ehkä se on kuitenkin parempi, että myös visuaaliseen ilmeeseen panostetaan kunnolla.
 
Jurnutuksestani huolimatta olen erittäin tyytyväinen uuteen Rytmiin. Nyt voin hyvillä mielin lopullisesti päättää pitkän suhteeni Soundiin ja Rumbaan ja jatkaa silti suomalaisen rocklehden lukemista.