Etno, proge, latin ›

Tällaisesta bändistä kovasti hehkutettu mulle ja pitäisi kai historiaankin tutustua, mutta musiikki kiinostas kovasti enemmän. eli mikä levy kannttais ekaks hankkia että sais jonkunlaisen kuvan bändistä ja kovimmat biisit tietenkin. kiitän
 
Nuclear Nightclub - (remasteroitu versio) kannattaa hankkia ekaks
 
katso myös;
 
http://members.surfeu.fi/mmerilai/wigwam/

Se on kaksi eri bändiä. Minä en henk. koht. (Eikä oikein ystävänikään) Bidä tosta Pembroken toiminta mallista, itse sanoisin Fairyport Ja Being. Sielä Pohjola/Gustavson toimii niin että sattuu.

Fairyport ja BEing on itselleni parhaiten iskenyt. Fairyportista voisi lähteä liikkeelle, tai jos todella "aloittelija" niin kokoelmakin löytyy.

Beinghän se on objektiivisesti ajatellen loistavin levy. Itselleni kuitenkin iskee Tombstone Valentine kaikkein eniten.
 
Jonkinlaisen luonnehdinnan kyllä kaikista levyistä voisi tehdä, nimittäin uskon varmasti nimenheittelyn olevan melkoisen turhauttavaa. Kirjoitan illemmalla, jos kerkiän, tai ellei joku muu ehdi ensin.

Mä alotin Beingillä. Se sitten johti mulla tietenkin Hard n Hornyyn ja Tombstone Valentineen. Ja myöhemmin myös Fairyportiin ja Nuclear Nightclubiin. Näillä mä oon tähän mennessä aika hyvin pärjänny. Oon kyllä yrittänyt tutustua Nightclubin jälkeiseen tuotantoonkin. Mutta ei se oo antanu mulle sellaista nautintoa kuin nuo edellä mainitut on.
 
Tietty kannattaa myös Pohjolan, Pembroken ja Gustavssonin soolomateriaaliin tutustua. Pohjolaa ja Pembrokea oon niistä eniten diggaillu.

Uudempi tuotantokin on asiallista. Titan's Wheel on loistava levy
 
Sitten kun olet makuun päässyt niin livelevy "Wigwam plays Wigwam" on ehdottomasti tutustumisen arvoinen juttu. Sekin on hiukan uudempaa kamaa.
 
Kuten jo edellä mainittiin, noista vanhoista tosiaan Nuclear Nightclub ja Fairyport on hyviä aloitukseen
 
Se mitä en missään nimessä suosittelisi, on Light Ages, jolla mielestäni meininki on todella ponnetonta

Being on Suomen paras levy, todella korkeaa kulttuuria.
Perinteiselle rokkikuluttajalle kultaa myynyt Nuclear Nightclub on kyllä suositeltavampi.

Itse ostin ensimmäisenä Tombstone Valentinen. Seuraavalla viikolla mukaan tarttuivat Fairyport ja HardŽnŽHorny. Seuraavalla viikolla Nuclear Nightclub ja Being. Myöhemmin myös muut, itse suosittelen tuota Tombstonea ehkäpä mutta ei muidenkaan kanssa vikaostosta tee.

Mainittakoon tähän väliin että tänään on Ronnien kuolemasta 25 vuotta. RIP.

Mainittakoon tähän väliin että tänään on Ronnien kuolemasta 25 vuotta. RIP.
 
Toden totta. Tämä on mielipidekysymyksiä, mutta Österbergiin verrattuna Kettunen kuulostaa minusta kovin vaisulta ja persoonattomalta, mitä olen parilla keikalla käynyt ja muutamia levyvetoja kuunnellut. Pätevä rumpalihan Kepa toki on, mutta Ronnien eloisampi soittotyyli sopi minusta Wigwamiin paremmin.
 
Anteeksi off-topic.
 
Hataralla Wigwam-tietämykselläni voin sanoa, että tutustumisen arvoisia ovat ainakin Being, Nuclear Nightclub sekä The Lucky Golden Stripes & Starpose.

Jos Wigwamin albumeista koostaisi top-5 listan, niin minun kohdallani se näyttäisi tältä:
 
1.Being
2.Fairyport
3.Tombstone Valentine
4.Hard 'N' Horny
5.The Lucky Golden Stripes And Starpose
 
Mutta ehkä näitäkin kovempana pidän Jim Pembroken Hot Thumbs O'Riley - Wicked Ivory - levyä. Vaikea levy, johon kannattaa paneutua.
 
Nimim. Wicked Ivory jo neljättä viikkoa levysoittimessa.

Eikö Dark Albumin ystäviä ole minun lisäksi? Mielestäni paras Pembroke-Rechardt -kauden levyistä. Being on kuitenkin se rakkain.
 
Wicked Ivory on tosiaan aika jännä levy. Täytyy myöntää, että aivan kamalasti siihen ei ole tullut paneuduttua, enemmänkin Pembroken levyistä lautasella ovat viihtyneet Corporal Cauliflowers Mental Function ja Party Upstairs.

Huomauttaisin tähän väliin että vaikka Being hieno levy onkin, ei se ehkä kuitenkaan ole se helpoin levy aloittaa Wigwamin kuuntelu. Itse ehdottaisin ensimmäiseksi levyksi Tombstone Valentinea, joka on suurelle yleisölle ehkä jäänyt valitettavasti hieman (nuo neljä viimeistä sanaa kuulostavat hölmöltä peräkkäin) Nightclubin ja Beingin varjoon.

Tiedoksi Lauli69:
 
Wigwam muuttui siinä 70-luvun puolessa välissä (neljän levyn jälkeen) lähestulkoon eri yhtyeeksi. Itse tykkään tuosta alkuaikojen
Jukka Gustavson -painotteisesta progeilusta enemmän, kuin myöhemmästä hieman kaupallisemmasta ja selkeämmästä linjasta. Makuasia tämäkin.
 
Albumeista Being saattaa hieman hämmentää parilla ensimmäisellä kuuntelulla, varsinkin jos et progea ole tottunut kuuntelemaan. Erinomainen valinta ensimmäiskesi levyksi olisi Fairyport. Se sisältää semmoisia helmiä kuin Losing Hold, Lost Without A Trace ja Fairyport. Se on myös Wigwamin albumeille tyypilliseen tapaan mahtava kokonaisuus.
 
Jos tuo "toinen Wigwam" kiinnostaa enemmän, niin ehdottomasti suosittelen Nuclear Nightclubia.

Toden totta. Tämä on mielipidekysymyksiä, mutta Österbergiin verrattuna Kettunen kuulostaa minusta kovin vaisulta ja persoonattomalta, mitä olen parilla keikalla käynyt ja muutamia levyvetoja kuunnellut. Pätevä rumpalihan Kepa toki on, mutta Ronnien eloisampi soittotyyli sopi minusta Wigwamiin paremmin.
 
Anteeksi off-topic.
 
.
 
Niinpä mutta kaikista hirveintä oli juuri tuo Light Ages, jolla rummuissa oli muistaakseni joku Noponen (?)
Käsittämättömän luuska rumpali

joku Noponen (?)
 
Jan Noponen.

Se sisältää semmoisia helmiä kuin Losing Hold, Lost Without A Trace ja Fairyport.
 
Lätkäsit sitten noin vain levyn kolme ekaa biisiä, heh. Mutta kyllä, Fairyport on ehdottomasti bändin monipuolisin levy ja siksi hyvä aloitus. Being on kuitenkin paras.

Fairyport ja Being. Molemmat loistavia. Ensimmäinen enemmän bändilevy, toinen Gustavsonin järjettömän kunnianhimoinen teemalevy, jolle muut bändiläiset tekivät pari tilausbiisiä.
 
Kun nuo on kahlattu, mars Pekka Pohjolan ja Jim Pembroken alkupään soololevyjä maistelemaan. Pihkasilmä Kaarnakorva, Harakka Bialoipokku, Keesojen lehto, Wicked Ivory... aijai, herkkua on siinä monenlaista.

Se sisältää semmoisia helmiä kuin Losing Hold, Lost Without A Trace ja Fairyport.

Lätkäsit sitten noin vain levyn kolme ekaa biisiä, heh.
 
Joo, katoin vaan takakannesta kolme random-biisiä enempiä miettimättä, koska Fairyport on täynnä hyviä esimerkkejä. :D
No ei, kyllä noista ainakin kaksi ensimmäistä ovat siitä tunnetuimmasta päästä Wigujen tuotantoa. Beingillä ei välttämättä ole niinkään noita menestyneitä "hittejä" vaikka mm. Pedagogue ja Proletarian ehdottomasti kaikki ainekset sisältävätkin.