Lyriikka ›

Jani Wikholmin "Alumiinitähdet"-veisua näyttää tulevan radiosta tiheästi, ja joka kerta tökkää yhtä pahasti. Nimittäin alumiinitähdet on niin kökkö sana, ettei sellaista pitäisi laittaa mihinkään poppikappaleeseen ikinä. Samaa kaliiberia kuin jonkun Petri Munckin kappaleen aloitussana "ruutupaperi". Hyi yööööök. Kas kun ei "regressioanalyysi" tai "metallurgia".

Itselläkin tökkäsi heti tuo alumiinitähdet. Petri-munkin kököin taas on mielestäni "hän toisen ooo-ooon" jossa "on" -sanaa ei suomen kieliopin mukaan voi venyttää syystä että sana; "on" muuttuu silloin sanaksi; "oon", jolloin koko lause ei enää tarkoita mitään.
 
Silti olen sitä mieltä että reaktionopeutesi on tässä kohtaa hieman liian korkealla, sillä kuten jossain olen aiemminkin sanonut: "runous kehittää kieltä eikä päinvastoin" -niinpä on hyvinkin mahdollista että alumiinitähdet vielä löytävät tiensä suomen kansan arkikieleen ja munkin olemista ryhdytään pitämän hienona kaksoismerkityksenä :)
 
-Ei sitä koskaan tiedä. Etenkin tuo Janin kappale on vielä varsin tuore, jonka vuoksi en vielä lähtisi täysin teilaamaan. Kaikkeen nääs tottuu.

Meinaatko että mistä tahansa sanasta voi tulla runollinen, kunhan sitä tarpeeksi kauan jankataan?
 
En välttämälttä, mutta jotkut ilmaukset tarvitsevat aikaa ettää niihin tottuu. Aina aika aika ei ole valmis kaikella.

Alumiinitähdissä tökkii se, että "alumiini" on normaalissa kielenkäytössä sen verran harvinainen tai teknis-kliininen sana. Niin joo, ja sekin vielä, kun hra Wikholm lausuu sen "auwumiinitähdet". ;)