Bänditoiminta ›

DODI. ELI JOO. TÄSSÄ MUN EKA KEIKKA.
 
Keikka röytäen! :D

Jos ennen keikkaa ei tuu hätäkakka/pissa ni asenteessa on vikaa, sama pätee myös urheiluun.
 
Se on vielä semmonen ettei tiiä kakkaako vai pissiikö, luultavasti yhtäaikaa, mutta tuntumasta ja äänistä sitä ei voi päätellä.

mulla on aika pieni jännitys päällä ennen keikkaa.. ja eka piisin jälkeen alkaa tottumaan meininkiin :)

Todella vähän jännittää. Mutta yleensä kun nousee sinne kaikkien eteen niin tulee jotenkin sellainen olo ettei tiedä miten olisi. Todella vaivaannuttavaa on se jos joutuu esim. biisien välissä odottelemaan pidempään jos joku esim. joutuu virittämään tms. Tulee sellainen "laittaisko kädet taskuun vai oisko tekevinään jotain -fiilis"

Eka keikka oli tossa alkuvuonna ja ei mua ainakaan mikään jänskättänyt. Takaraivossa tieto että biisit osataan ja etulohkossa aivoja yksi olut lämmittämässä. Vittuaks siinä?

Keikka jännittää lähinnä kun ei tiedä tuleeko koko keikkaa olemaan. Prkl.
 
Nyt olis aika paha, kun on mainos ja juttu kuvalla jo lehdessäkin. "joo ei me pidetäkään." "aijaa, no katellaan toiste" ;)
 
edit: ja jännäkakkaa pukkaa kokoajan.

Keikka jännittää, jos ei ole setti (ja/tai soittajat) kunnossa.

amatoori bandi= ei saa aluksi lavalle...mutta ei sen jalkeen saa pois lavalta.
 
Pitää muuten täysin paikkansa. Tänään oli bändimme eka keikka. Kyseessä oli bändikisa ja soittoajaksi oli rajattu 20min. Aluksi jännitti aivan helvetisti, mutta kun päästiin vauhtiin, ei olis millään halunnu lopettaa vielä. On se hieno tunne soittaa kuin "oikeat bändit" eriväristen valojen vilkkuessa takana ja savukoneen tupruttaessa savua ilmoille. Kaiken kruunasi lavan edessä riehuva yli 50 henkinen yleisö (mielestäni ihan hyvin kun kyseessä oli eka keikka). Oli niin vitun hyvä fiilis sen keikan jälkeen.

Oli niin vitun hyvä fiilis sen keikan jälkeen.
 
Siitä se lähtee!

Viime perjantaina oltiin yhessä baarissa soittamassa, eikä jännittäny juuri yhtään. Yleensä kyllä jännintän hieman. Outoa

Eipä juuri ennen keikkaa, siinä vaiheessa ehkä vähäsen kun istahtaa kannujen taakse. Ensimmäisten biisien jälkeen rentoutuu ellei soitto kuse totaalisesti.. Kitaristina toimiessa ei jännitä missään vaiheessa.

mejjän eka keikka oli katastrofi äänen toistossa oli vikaa surisi ja laulaajan ääni ei meinannu kuulu välilla kitaristilta hajosi johto kesken soolon.......perkele

Niin kauan jännittää, kun pitää muistaa hoitaa kaikki asiat, eikä oo varmaa onko jotain ehkä sittenkin jäänyt. Mitä lähemmäs keikka tulee, sitä vähemmän jännittää, ja kun soundcheck on takana, on jännityskin tiessään.
 
Itse lavalle meno ei paljoa pelota, enempi se, että se tapahtuu oikeaan aikaan ja ennen kuin yleisö ehtii hermostua. Kun keikka on käynnissä, sitten ei ookaan enää yhtään mitään hermoiltavaa.
:-)
 
Noin se menee mullakin. Hyvin mennyt soundcheck kyllä kadottaa jännitystä paljon.

Eka biisi menee aina ihan reisille. Kaikki vilkuilee epäuskoisesti toisiaan ja ruuvailee volapotikoita eestaas, vaikka just on tehty soundcheck.

Viime perjantaina oltiin yhessä baarissa soittamassa, eikä jännittäny juuri yhtään. Yleensä kyllä jännintän hieman. Outoa
 
Sä olit niin vitun kännissä.

Noin se menee mullakin. Hyvin mennyt soundcheck kyllä kadottaa jännitystä paljon.
 
Se mikä mua aina jännittää on että tuleeks mun kiippareista yleensä mitään ääntä. Kun ekan koskettimen äänen kuulen, heti helpottaa.

Eka biisi menee aina ihan reisille. Kaikki vilkuilee epäuskoisesti toisiaan ja ruuvailee volapotikoita eestaas, vaikka just on tehty soundcheck.
 
Ehkä kantsis vetää se eka biisi soundchekissä? Vaikka tottahan tuo sinänsä on. Esim häävedoissa eka biisi on aika kipsihommaa. Mutta kun se on niin tärkiä hetki se hiävalsi.

Ehkä kantsis vetää se eka biisi soundchekissä? Vaikka tottahan tuo sinänsä on. Esim häävedoissa eka biisi on aika kipsihommaa. Mutta kun se on niin tärkiä hetki se hiävalsi.
 
Mä oon hääkeikoilla tehnyt diilin, että soitetaan muutama esiintyvä ennen häävalssia ja aina ehdotus on mennyt läpi ja sitä on pidetty jopa hyvänä.
Perustellut sitä sound-checkin viimeistelyllä täydessä salissa ja soittajien "lämmittelynä" ja sitä on tilaajan puolelta pidetty hyvänä ideana just sen varmistamiseksi, että illan tärkein piisi menee putkeen.

Tuli muuten mieleen eräs tapaus kun jännitti soittaminen.
 
Kevät, koivut oven pielessä ja koulun juhlasali täynnä ihmisiä (ja puolet suvusta paikalla kun serkku sai lakin ja minä olin ykkösellä..) No arvatkaapas kuka pääs gaudeamus igitursaan säestämään =) Sekin näitä sarjassamme "biisi jonka pitäis mennä nappiin joka kerta". Kädet tärisi ennen biisiä niin perkeleesti ja meinasin ensin koittaa ekalla soinnulla että onko vehkeessä ääntä: "plimrsöölmkö" kuului kaunis riitasointu, mutta itse soitto menikin sitten mukavasti, mutta jäykästi. Jaa mikä tatsi? =)