Yleistä keskustelua musiikista ›

jos jatketaan kitarajuttua...eli kyllähän sitä ilman efektejäkin soitto taittuu ja pitääkin taittua, mutta henkilökohtaisesti olo on kovin orpo jos en keikalla näe edessäni niitä tuttuja laatikoita...kyllähän se monipuolistaa parhaimmillaan soittoelämystä aika huomattavasti...ongelma tietysti on nuoret kitaristit jotka iskevät jonkun järkyttävän multiefektin päälle ja löytävät sieltä kaikki mahdolliset ja yleensä mahdottomat äänet.kohtuu kaikessa ja hyvällä maulla hyvää tulee!

Mä edelleen peräänkuulutan sitä, että onko kaikinaiset efektit yms tavallaan markinamiesten höpötystä vai vaaditaanko nykyaikaisen musiikin tekemiseen ehdotomasti niitä?
 
Ennen "omituisemmat soundit" luotiin kai syntikoilla yms mutta nykyään kaikkien instrumenttien pitää yltää samaan. Onko se nyt vaan tämän ajan meininki ja mä puhun turhia.
 
Koko tämä keskustelun idea mulla lähti oikeastaan Blackmore's Night keikan muistelemisesta ja siitä miten Blackmore veti hyvin cleanilla soundilla ja niin että tuntui...

Ennen "omituisemmat soundit" luotiin kai syntikoilla yms mutta nykyään kaikkien instrumenttien pitää yltää samaan.

Tuo on juuri sitä mikä esim. mua kiinnostaa. Eli, se että ei käytäkään syntikoita vaan yrittää saada tuoreita mutta orgaanisia soundeja ihan muualta kuin mistä niitä ensiksi hakisi.

Ja, edelleen, mulla ei ole mitään perinteisiä juttuja vastaan, tausta kun sattuu olemaan ihan sieltä perinteisimmästä päästä. Sinänsä, useimmiten hyvä biisi toimii vaikka millä soundeilla. Mulla on vaan sen ongelma että kyllästyn erittäin helposti, joten kun n. 20 kertaa kuulee samoja "lainattuja" riffejä samoilla soundeilla, ei oikein jaksa.

Kun perusjutut, hyvä biisi, toimiva sovitus, perussoundi soittajalla, hyväsoundiset/hyvävireiset soittimet yms. on kunnossa, on hyvinkin antoisaa lähetä kokeilemaan ja hakemaan fiiliksiä. Sen sijaan jos nuo perusjutut vievät kaiken ajan, tuskin siinä mitään jaksaa enää kokeilla...

Mä edelleen peräänkuulutan sitä, että onko kaikkinaiset efektit yms tavallaan markkinamiesten höpötystä vai vaaditaanko nykyaikaisen musiikin tekemiseen ehdotomasti niitä?
 
No minä ainakin soitin vuosia kitaraa ja bassoa ilman mitään efektejä ja joskus kotioloissa kitaraa jonkun särön kanssa jonkun pilipalivahvarin kautta. Olin tosin kyllä niin vähävarainen, ettei efekteihin ollut varaa.
 
Mutta sitten jostain syystä alkoivat nuo efektipedaalit kiinnostamaan varallisuuden kohotessa ja kun keksin säröbassosaundin, niin paluuta entiseen ei ollut. Efektipedaaleita on sen jälkeen kertynyt joitakin.
 
En itse koe efektejä markkinamiesten hömpäksi (tai onhan se vähän sitäkin) vaan soittajien tarpeeksi etsiä uutta eli tavallaan haluksi keksiä pyörä uudelleen.

Mun mielestä ollaan kyllä menossa riisutumpaan ja rujompaan soundiin. Moni yhtye laittaa iha levylle asti mun mielestä todella ruman kuuloisia soundeja, joissa ei muuta efektiä ole kuin kitaran epävire.

Koneilla tarkoitan kaikkia mahdollisia teknisiä vempaimia, joita näkee pitkät rivit kitaristien ja basistien edessä keikoilla.

 
Auts.. pääsi alkukirjoitus unohtumaan jo ennen edellistä omaa vastausta ja kirjoittelin vähän turhan laaja-alaisesti aiheesta, kun kyse oli tosiaan vain kitaristien ja basistien livekamoista. No tietyin varauksin sopii siihenkin kuitenkin.

Mulla on vaan sen ongelma että kyllästyn erittäin helposti, joten kun n. 20 kertaa kuulee samoja "lainattuja" riffejä samoilla soundeilla, ei oikein jaksa.
 
Bingo! Tässä lienee yksi syy, miksi joskus "heikkona hetkenä" useimmat omat viritelmät tuntuvat jo ennen toteuttamistaan kuolleena syntyneiltä. Tavallaan tämä liittyy myös meneillään olevaan itsekritiikki-threadiin.
 
Toisaalta kyse saattaa olla myös siitä, että tahtomattaankin tulee jostain syystä suodatettua joku oma juttu muiden kautta; antennit ylhäällä ja jalat vispaten odottaa kommentteja (joita ei itseasiassa ehkä oikeasti edes haluaisi kuulla) sensijaan, että uskoisi asiaansa.
 
Ja taas kerran asian vierestä..

Koneilla tarkoitan kaikkia mahdollisia teknisiä vempaimia, joita näkee pitkät rivit kitaristien ja basistien edessä keikoilla.
 
Minulla on muistini mukaan sellainen käsitys, että niitä vermeitä on ollut kyllä iät ja ajat, mutta ne vain oli silloin pedaaleja ja nykyisin räkkisysteemejä kontrollipeduineen ja lisukkeineen. Oma käsitykseni on että "ennen vanhaan" kitara oli vaikka mitä phaser/flanger/delay/wah "ufoefektiä" varsinkin psykedelisen musan alueella.
 
Nykyisin efektejä kai (ainakin mitä itse kuuntelen) käytetään pienempinä annoksina koska yleinen "musiikkimaku" ei taida sulattaa entisajan jatkuvia "vätkytys-suhinoita" noin leikkimielisesti sanottuna. Nykyisin tosin itse perus soundin muokkaukseen käytetään ehkä enemmän vermettä kuin aiemmin, mutta ne eivät silloin ole varsinaisesti "kuuluva" seikka vaan antaa "karaktääriä" tai soittomukavuutta ym.
 
Vaikea alkaa yleistämään kun poikkeuksia on ollut ja on koko ajan joka suuntaan. Itsellä on ollut kohtuu mutkikas efektiräkki käytössä, mutta ei sitä yleisö "kuullut", vaan korkeintaan lievä chorus on eniten ollut ajoittain esillä. Loput on lähinnä signaalin käsittelyä ennen/jälkeen jotta saan esim. haluamani särösoundin juuri sellaiseksi kuin tarvitsen tai kompensoin laitteistoni "heikkouksia".

joskus "heikkona hetkenä" useimmat omat viritelmät tuntuvat jo ennen toteuttamistaan kuolleena syntyneiltä. Tavallaan tämä liittyy myös meneillään olevaan itsekritiikki-threadiin.

No, hyvän muusikonhan tunnistaa siitä, että se ei koskaan ole mihinkään tyytyväinen :) Kaikenlaiset uhoajat yms. harvoin ovat kovinkaan hyviä.

Tuosta muiden kritiikistä: usein sitä haluaa kuulla muilta sen, minkä jo melkein arvaa, ikäänkuin haluaa saada vahvistusta näkökannalleen.

Kriitikkojen jutuista mä en ole koskaan välittänyt, koska...no, nillä on ihan oma shownsa. Sen sijaan muutamien tyyppien kommentit on mulle hyvin tärkeitä ja ne on avartaneet paljon näkemystä.

joo, off-topiciksi menee....

Antaa mennä aiheen ohi, hyvää juttua tulee.
 
Tossa oli aikaisemmin juttua, että biisiin kyllästyy, kun sitä aina soittaa samoilla asetuksilla. Jos tehdään naurettava vertaus vaikka kirjallisuuteen; kirja on kirjoittamisen jälkeen aina se sama. Miltähän kirjailijoista tuntuu, kun tekstiä ei saa muutettua?
 
Ajattelen nyt vaikka jotain Rollareita, jotka ovat muutamankin kerran vetäneet Satsifactionia sen ilmestymisen jälkeen. Onko muusikoilla tavallaan velvollisuus kuulijoita kohtaan esittää biisi samalla tavalla kun se on aikojen alussa kirjoitettu? Mulla on ainakin usein tarve kuulla juuri se versio, jota olen ekaksi tottunut kuulemaan.
 
Eihän tämä nyt niin kauhean off topic olekkaan, sillä juuri nuo vermeet sitä biisiä muuttavat. Eli kun muusikoita kyllästyttää oman materiaalin liian usea toisto, he lisäävät siihen uusia elementtejä.

Kyllä kyllä ja onhan sekin totta, että jokainen diggaa biisistä jotain tiettyä pointtia tai jotain tiettyä versiota, millä siinä sitten kaikkia miellyttää?
 
Joskus tosiaan käy niin, että aivan uusi tulkinta onkin parempi kuin se, mihin on tottunut.
 
Toi on kyllä jännä juttu tuo velvollisuus. Kai sitä jonkin verran on, kun ajatellaan, että yleisö tavallaan kustantaa muusikon toimeentulon omalta osaltaan. Toisaalta puhutaan kuitenkin taiteesta ja kaikkinaiset velvollisuudet tukahduttavat luomisen, se kai on selvää...

Tottakai, jos sulla on uudet kamat sä teet myös uudenlaista musiikkia. Mielestäni kuitenkin nämä kaikenmaailman preset hässäkät usein pilaa luovuuden. Esim. sen sijaan, että haet omaa saundia ja etsit ja kokeilet, etsit ja kokeilet haetkin suoraan jonkun "preset" saundin, joka kuulostaa hyvältä. (=kuullu jossain biisissä, jonka kuulet radiosta, jossa tod. MYÖS käytetään jotain presettiä.) Eli sen sijaan, et penskat EREHDYKSEN kautta löytää jotain omaa kopioidaankin aivan suoraan jonkun biisin saundi, joka ei välttämättä sitten olekaan SINUN saundisi, joka yleensä syntyy kokeilemalla. Ei mulla sinällään siis ole mitään jotain presettejä vastaan, mutta nämä olosuhteet tietyllä tavalla eliminoivat sattuman mahdollisuuden (="virhe"), jolloin tuotetaan vain yhden tyyppistä "massa" saundia...

Mun mielestä toi preset-soundi on soittajan sormissa ja/tai soittotavassa ja jos se ei erotu miljoonista muista, niin vika ei voi olla kamoissa, kun varmaan kaikki ne mahdolliset soundit, joita laitteista saa irti, on aika varmasti jo ehkä kuultu jollakulla levyllä tai keikalla. Ellei nyt sitten taas tule joku uusi Hendrix tms.
 
Kyllähän sellaista paskoista soundeista pillittävää muusikkopopulaa on paljon, joiden kanssa soittaminen olisi hauskempaa silloin, kun niiltä leikkataisiin kieli irti...

Nojoo, mut kaikki presetit on aina vaan se helppo ratkaisu sen sijaan, et miettis "mikä OIKEESTI sopis tähän kohtaan" jne.

No jos mä kuuntelen jotain levyä, niin kyllä siitä ekaksi jää mieleen, että oliko biisit hyviä ja millainen oli fiilis.
 
Laitteilla ei saa minun mielestäni paskasta biisistä hyvää. No se taasen mikä on hyvää, on aika lailla maku asia. Mulle kolahtaa yksinkertaiset biisit, kuten vaikka Jumpin' Jack Flash ja No fun. Eipä sellaisten kanssa laitteista ole suuremmin apua.

No jos mä kuuntelen jotain levyä, niin kyllä siitä ekaksi jää mieleen, että oliko biisit hyviä ja millainen oli fiilis.
 
Laitteilla ei saa minun mielestäni paskasta biisistä hyvää. No se taasen mikä on hyvää, on aika lailla maku asia. Mulle kolahtaa yksinkertaiset biisit, kuten vaikka Jumpin' Jack Flash ja No fun. Eipä sellaisten kanssa laitteista ole suuremmin apua.
 
No vähän ajattelin tässä aiheessa livetilanteita. Kyllähän studiot ovat jo itsessään melkoisen täynnä tekniikkaa ja laitteita.
 
Kyllä yksinkertaisen biisin voi pilata liialla "näpräämisellä" livetilanteessa.
 
Onhan se totta, että melkoisiin tunnelatauksiin pääsee jossain vanhojen bluesheebojen keikoilla, joissa kuuluu jalan poljento lattiaan. Tuli noita todistettua 80-luvulla useita (Champion Jack Dupree, John Hammond, Albert Collins...).

Nykyaikana musiikki on muuttunut ja laitteet ovat halventuneet---->popularisoituneet. Ei siinä ole mitään pahaa. Ainoa huono puoli on just se "helppous".

Mulla ne ainaki vaikuttaa tuohon soitantaan mm. jos bändi toveri on tehnyt biisin ja mun pitäs keksiä siihen jotaki mitä soittaisin, ja jos ei keksi niin eikun pedaaleista jotaki mölinää. Eli ehkäpä jos minulla noita ei olisi niin noissa tapauksissa sitä riffiä miettisi kauemmin ja sitten sieltä saattaa tulla hyväki riffi.

Tuosta Audioslavesta joku kirjoitteli äsken. Uusimmassa Bassplayerissä oli juttu bändin basista (joka siis soitti myös RATMssä). Ukkohan on ihan sairas soundiensa kanssa. Kelaa itse mikit ja tekee omat pedaalit. Ja on vielä vainoharhainen sen suhteen, että joku kopioi hänen kovalla työllä tekemäänsä soundia. Efektiboxeja joissa ei lue mitään ja valepiuhoja padalboardissa. Outoa?
 
Itse olin joskus äärettömän innostunut efekteistä, mutta nykyään ne ovat lähinnä lainassa kavereilla. Bassoni menee korkeintaan DI-boxin (okei, se on Bassdriver, eli ei ihan pelkkä di..) kautta vahvariin, josta olen kytkenyt EQ:nkin pois päältä. Ihan simppeliä sävynsäätöä soittotilan mukaan tulee harrastettua, ei sen enempää.
Uskon siis siihen, että soundi tulee sormista. Ainakin kun sähköbassosta on kyse.
Turha laitekeskeisyys vie huomion pois itse musiikista ja se ei voi olla hyvä asia.
Kuitenkin mielestäni jonkinmoista kokeilunhalua pitää löytyä ja joskus niistä vanhoista pedaaleista vaan saa semmoisia mahtavia soundeja irti, joista onnellinen kun tuli löydettyä.
 
Ennen hillittömän efektiarsenaalin hankkimista pitäisi yrittää saada soittimestaan irti semmoisenaan kaikki mahdollinen. Eri tekniikoilla ja soittotatseilla. Kuitenkaan tietysti musiikkia itseään unohtamatta, ettei mene tekniikalla pelleilyksi.
 
Itse muuten viime nauhoitussessioissa tungin 6-kielisen bassoni kielten alle ruuvimeisseleitä. Ihan vaan sen soundin takia.