Lyriikka ›

Nyt sävellyskynä viuhuaa huimaa vauhtia ja kappaleita syntyy tuon tuosta, mutta minulla on lyriikoissa idean puutetta. En millään keksi kovin järkevää aihetta josta kirjoittaa. Elämässäni ei tapahdu myöskään mitään laulamisen arvoista (kukaan ei ehkä halua kuulla miten lokit paskoo laiturille). Mistä niitä teemoja lyriikoihin saisi? Ja jos jollakin on ideoita niin antaa tulla vaan.

(kukaan ei ehkä halua kuulla miten lokit paskoo laiturille).
 
Kerropa tämä Putron Samulille, miehelle, jonka lauluissa sanotaan 'minä olen paskaa lintujen'...olikohan se jossain konepellillä.
 
Mistä niitä teemoja lyriikoihin saisi? Ja jos jollakin on ideoita niin antaa tulla vaan.
 
Hommaa itsellesi kauhea vitutus ja ahdistus. Minä olen luovimmillani silloin.

Joo no mulla oli kaipuuta vähän aikaa sitten ja yhden laulun lyriikat siitä tuli (löytyy tältä alueelta nimellä Heartbroken). Mutta nyt olen aika tyynessä olotilassa. Enkä vittuunnu kovin helposti että jostakin muualta se inspiraatio pitää saada.

Kahtos kingdom perekle, muodostettaisiinkos seuraava Lennon-McCartney parivaljakko, minula kun näes lyriikoita syntyy mutta musiiki antaa odottaa itseään. Miltäs kuulostaa?
 
Mutta vastatakseni kysyykseesi, itse saan aiheita lähinnä tunteistani, etenkin kun vituttaa, mutta rakkaus, viha, kaukosäätimen etsinnän turhautuneisuus, kaikki ihmisen tunteet. Sitten kirjat ja elokuvat, jopa toiset biisit, ovat olleet erittäin hyviä lähteitä inspiraatiolle. Niistä sa suoraan aihepiirin. Toivottavasti jelppasi.

No, enpä siis ole yksin tukkeutuneen runosuoneni kanssa. Mieli tekisi, mutta tekstiä ei oikein synny. Ja jos syntyy, niin ei sitä kehtaa edes roskiin heittää. Ehkä vielä jonakin päivänä löydän sen kadonneen inspiraationi. *huokaus*

Mä oon aika aloittelija näissä lyriikoiden teoissa. Pitäis vaan niitä aiheita saada niin pääsis vauhtiin.

Hommaa itsellesi kauhea vitutus ja ahdistus. Minä olen luovimmillani silloin.
 
toimii! Aiheeni otan sanoituksiini vihasta, pelosta, tuskasta... omastani oikeastaan. vielä olen kykenemätön kirjoittamaan lyriikkaa toisen persoonan pään sisältä käsin, mutta kovasti yritän.
 
demomme lyriikat ovat kyllä puhdasta paskan jauhantaa, älkää kukaan koskaan tehkö sellaista lyriikkaa. uusi lyriikka on jo sitten omasta mielestäni universaalimpaa (mitä sitten tarkoittaakin??), ilmestyy demon myötä sivuille varmaan tuossa syyspuolella..
 
EDIT: Joskus otan aiheeni mistä vain, olen esimerkiksi yhdet uudet lyriikat tehnyt sammakon leikkelemisestä ja palasiksi repimisestä, jonka sitten viimeisessä säkeistössä ja välikohdassa rinnastin ihmisen elämään. Lyriikat saa mistä vain, siihen tarvitaan vain oikea tunne(lma).
 
myös elämänkokemus ja kokemus lyriikoiden teosta auttavat paljon.

Mä en pysty ainakaan kirjoittamaan mitään jos mulla on hyvä olla! Kuulostaa tosi hönöltä varmaan, mutta näin on. Välillä pitää oikein väkisin raapia ahdistusta ja pettymystä jostain kun pitäisi saada bändille biisiä ja kynä ei kulje. Ahdistus on kaiken taiteen avain.
 
P.S. Ei ole mitään bläkkis-murderhevijuttua mitä soitetaan.

P.S. Ei ole mitään bläkkis-murderhevijuttua mitä soitetaan.

 
Mutta minä kirjoitan ...Minun ei tule olla vihainen tai muuta . Monesti tulee järjetöntä tekstiä. Parhaillaan teksti tulee mukavasti teekupin kanssa konee ääreen istutaessa. Pystyy tutkimaan tunteita sopivan matkan päästä. Eikä huku niihin.
 
On hermoja pohtia eri koukeroita rauhassa, kun ei ole hirveä vihan puuska päällä. Pitää kyvetä kylläkin jälleen elämään moisia tuntemuksia ,jotta voisi ne kiteyttää jotenkin ruudulle(tai paperille)
 
Hei jos sopii tässä samalla kysyä niin kumalla tuotatte tekstinne koneelle vai paperille?

Paperille tulee väsättyä, ja sit saattaa loppujenlopuks olla niin että mulla on samasta biisistä kolme eri versioo...
 
Jos on tosi epätoivonen kirjottamisen suhteen, ni mä sain inspiksen puolivahingossa ku selasin kerran enkuntunnilla kirjan takana ollutta sanastoa ja sit sieltä löyty joku hemmetin hieno sana, ja sit kirjotin siitä biisin... En oo sittemmin kokeillu että toimiiko toi muutenkin ku tosi kyllästyneessä ja muutenkin vähän väsähtäneessä olotilassa... Että eikun kokeilemaan, selatkaa sanakirjoja...

Kyllähän tylsä elämäkin on mielenkiintoista,hyvänä esim.tuo S.Putro.
 
Kyllähän noita aiheita on vaikka kuinka paljon jos omaa vähänkin tunteita,näkee yhteiskunnassa vikoja,jne.jne.Sen kun rupeaa rustaamaan,ei se aiheellisesti tarvitse olla aina niin korkeakulttuuria.