Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ihsahnin sooloalbumi The Adversary on parhaimmillaan ensimmäistä kertaa kuuntelun alla ja vielä on ihan mahdotonta sanoa, millaista materiaali on kokonaisuudessaan tyyliltään tai tasoltan. Selvästi black-metallisempaa, tai ainakin Emperorin tyylillä sitä ihanan sinfonista black-metallista, suuntaa on albumille haettu, mutta ennen kaikkea levy vaikuttaisi olevan melkoisen monitasoinen. Metallisissa puolissa on ainakin alkuun hämännyt tuo hieman muovinen soundimaailma, mutta itse sävellykset vaikuttavat aika kovilta. Löytyy black-metallista mätketta blastbeateihin saakka, mutta välillä taas lähdetään matkaamaan hyvinkin fiilisteleviin tunnelmointeihin, joissa kuullaan yhä enemmän noita mainittuja sinfonisia ja puhtaampia puolia lauluista lähtien. Vaikuttaa kyllä kiintoisalta levyltä ja tulee olemaan taatusti paljon kuuntelussa lähiaikoina, joten vielä on ihan turhaa sanoa mitään varmaa minkään suhteen. Tähän mennessä tosiaan tuo tuotanto on tuntunut ainoalta totuttelemista vaativalta asialta, kun taas nämä itse sävellykset istuvat mieleen paljon Emperoria ja Peccatumia kuunnelleena nopeastikin.
 
Veikkaan että albumi tulee olemaan hyvinkin mieleinen tai vähintään erittäin kiinnostava kaikille tätä odottaneille, joten odottakaahan vain kun pääsette tutustumaan.
 
PS. Ihsahn vetelee moniin väleihin MF coverin tavoin jopa niin korkeita King Diamond tyylisiä vokalisointeja taustoilla, että voisi luulla lähes King Diamondin vierailevan levyllä.

Ihsahnin sooloalbumi The Adversary on parhaimmillaan ensimmäistä kertaa kuuntelun alla ja vielä on ihan mahdotonta sanoa, millaista materiaali on kokonaisuudessaan tyyliltään tai tasoltan. Selvästi black-metallisempaa, tai ainakin Emperorin tyylillä sitä ihanan sinfonista black-metallista, suuntaa on albumille haettu, mutta ennen kaikkea levy vaikuttaisi olevan melkoisen monitasoinen. Metallisissa puolissa on ainakin alkuun hämännyt tuo hieman muovinen soundimaailma, mutta itse sävellykset vaikuttavat aika kovilta. Löytyy black-metallista mätketta blastbeateihin saakka, mutta välillä taas lähdetään matkaamaan hyvinkin fiilisteleviin tunnelmointeihin, joissa kuullaan yhä enemmän noita mainittuja sinfonisia ja puhtaampia puolia lauluista lähtien. Vaikuttaa kyllä kiintoisalta levyltä ja tulee olemaan taatusti paljon kuuntelussa lähiaikoina, joten vielä on ihan turhaa sanoa mitään varmaa minkään suhteen. Tähän mennessä tosiaan tuo tuotanto on tuntunut ainoalta totuttelemista vaativalta asialta, kun taas nämä itse sävellykset istuvat mieleen paljon Emperoria ja Peccatumia kuunnelleena nopeastikin.
 
Veikkaan että albumi tulee olemaan hyvinkin mieleinen tai vähintään erittäin kiinnostava kaikille tätä odottaneille, joten odottakaahan vain kun pääsette tutustumaan.
 
PS. Ihsahn vetelee moniin väleihin MF coverin tavoin jopa niin korkeita King Diamond tyylisiä vokalisointeja taustoilla, että voisi luulla lähes King Diamondin vierailevan levyllä.
 
Millos tuo nyt sitten ilmestyy? Vissiin pian?

Millos tuo nyt sitten ilmestyy? Vissiin pian?
 
Näkyy olevan 10.4.2006. Eli hyvin pian.

Jees elikä nyt näyttäisi olevan tuolla Ihsahnin sivuilla musavideo ladattavissa. Varsin hienolta kuullostaa ja kyllähän toi levy menee hankintaan heti kun ilmestyy.

Onhan tuo levy ihan kohtuullinen, kovasti erottuu materiaalista varsinkin Peccatumin debyyttilevy, Strangling from Within, hiukan paremmilla soundeilla.