Aloittelijat ›

Eli mistä alkoi teidän sukeltaminen soittamisen ihmeelliseen maailmaan? En tarkoita esim. musiikin kuunteluun vaan soittamiseen yleensä.. Minulla se alkoi reilu kuukausi sitten kun akustinen kitara tipahti taivaasta näppeihini..

No olin jotain 6-7 vuotta vanha kun mun ''paraskaveri'' sai minisähkiksen joululahjaks ja jonku paskan vahvarin. Sillon alko muaki kiinnostaa kitaran soitto mut äiti ei suostunu ostaa minkäänlaista kitaraa. (en sitä kyllä hirveesti himonnukkaa). Siihen aikaa tuli kumminki ravattua musiikkikullaksessa aika tiheään tahtiin. No sit 2001 vuojen jouluna sain ukilta puoliakustista romua lainan. Ostimpa tuon kaverin yamahan 20€. Hyvät kaupat. Siinä sit jotain Judas Priestiä tuli vähän opeteltua ja smoukkia väännettyä. No sit 2002 vuojen synttäreillä ostin jacksonin (js-30).
 
Ja siitä se sitlähti.

Musiikin harrastaminen alkoi tavallaan reilu kymmenen vuotta sitten kun sain Amigalle tracker-ohjelman. Ennen sitä olin vain soittanut ala-asteen pakolliset nokkahuilujutut ja tunsin nuotit jotenkuten. Pari vuotta sen jälkeen hain mummolasta vanhan Landolan paskan jolla pystyi hädin tuskin soittamaan mutta kyllä sillä säetyksen opetteli. Seuraavana jouluna pukki toikin sitten jo sähkökitaran ja konetouhut ovat saaneet lähestulkoon kokonaan väistyä bändien tieltä.

Mulle yläasteella näytti yksi kaveri, miten kitaralla soitetaan Onen intro. Olin sitä ennen opetellut jotain sointuja, ja kitaran virityksen, mutta ei ruvennut kulkemaan. Sitten kun vielä sain opetuksen kaveriltani, että miten ne tablatuurit toimii, niin olin mennyttä miestä.

Mutsihan tuo ensimmäisen kerran yritti saada innostumaan "laittamalla" painotunneille kun olin ekalla. Se ei vielä tuottanut pidempiaikaista tulosta, mutta ala-asteen loppupuolella alkoi varsinainen rokin/hevin kuuntelu ja yläasteelle päästyä mutsi sitten intoutui ostamaan akustisen eräänä päivänä ja eikun kansalaisopistolle kitaran alkeistunneille soittamaan Beatlesiä, Abbaa yms.

Mulla kitaransoitto lähti liikkeelle siten, että mulla oli käsi paketissa (kaaduin luistimilla jäällä ja yks tyyppi hyppäs vielä päälle) ja "jouduin" olemaan pois koulun liikuntatunneilta. Olin tuolloin 10v. Sitten kun luokan perällä sattui roikkumaan muutama nylonkielinen landola, niin tietenkin sellaista piti heti päästä kokeilemaan.
No, sitten huomasin, että perkele, tämähän on hauskaa, vaikka tuolloin en todellakaan osannut soittaa yhtään mitään. Sitten säästin rahat ekaan kitaraan, joka oli aika paska nylonkielinen ja maksoikin vielä jotain 600 mk reilusti tingittynä. Parin vuoden päästä ostin ekan sähkökitaran. Ja sen jälkeen olen kitaraa melko aktiivisesti soitellut.

Kai se siitä lähti kun kokeilin tuttavan luona kitaraa ja innostuin siitä sitten. Koulussa oli kanssa kitaran alkeet opetus, sekin vaikutti vähän.

No olin jotain 6-7 vuotta vanha
 
Jos olisit saanu sillon kitaran, oliskohan sulle käyny niin ku siinä mainoksessa?

Musiikkia olen kuunnellut koko elämäni ja pakolliset pikkumiehen pianotunnit tuli käytyä, mutta puolitoista vuotta sitten,WTC-iskujen jälkeen, televisiosta tuli muistokonsertti, jossa Durst ja Goo Goo dollsien väkeä vetivät Pink Floydin Wish you were heren. Se alkuriffi taisi olla viimeinen potku persiille painua kauppaan. En tosin ostanut kaksitoistakielistä,mutta nyt menee ko. kappale ja hyvin monta muuta. Päivääkään en ole katunut.Lähinnä ihmetellyt,kuinka olen voinut tulla toimeen 23 vuotta ilman kitaraa.:)

8 vuotta sitten paikalliselta nuokkarilta (tosin soittoa ei otettu kovinkaan vakavasti ensimmäiseen 3 vuoteen)

Taisi olla ala-asteen ensimmäisiä musiikintunteja, kun opettaja kummasteli, kun osasin soittaa rummuilla ensikoskemalta muitakin komppeja kuin peruskompin. Sitten oltiinkin koukussa... ; )

Onhan tästä ennenkin juttua ollut, mutta pistetään nyt vielä: Homma lähti käyntiin vuoden 1999 kesällä, kun isosisko opetti minut soittamaan kitaralla Ukko-Nooan.

1999 syksyllä, kaverin kanssa soitettiin kitaraa ja sain karmivan ähinän päätteeksi kitarasta tunnistettavasti "whoŽll stop the rainin" intron :) 1999 jouluna 1. oma kitara.

Itse väärinkäsityksen vuoksi kuvittelin, että minun olisi pakko ruveta soittamaan. Siinä sitten oikeastaan innostuin asiasta. Finalistiehdokkaiksi pääsivät saksofoni ja piano, joista päädyin pianoon. Tämä viidennellä luokalla. Sen jälkeen soittointo vaihdellut teinixangstinxin mukaan. Nyt voisi sen foninkin aloittaa ;)
 
Sanottakoon, että omat mahdolliset lapseni tulen tutustuttamaan soittamiseen jo pienestä pitäen. Lienee helpompaa, kun isillä on talo täynnä soittimia.
 
Tuo Vedderin kaltainen "myöhäisheränneisyys", kuten äidillänikin tapahtui, kyllä vaikuttaa. Ihan liikuttuu.

Mun piti alunperin ruveta soitteleen rumpuja mut ku ei oo rytmi tajuu nii ei oo rytmitajuu. Joku kaunis kesäpäivä kaveri porukassa rupateltiin et jos perustettas bändi. Mut jostain syystä päässä naksahti ja ostinkin sähkökitaran. Tuolloin en tiennyt kitaroista tuon taivaallista. Enkä muuten tiedä vieläkään. Joskus mietiskelen vieläkin et mitä varten tuli ostettua kitara mut selkeetä vastausta en osaa antaa vieläkään. Hauskaa.

Nyt olisi muutakin tekemistä, mutta soitan kitaraa.
 
Mun pitäisi alkaa taas soittaa kitaraa, mutta soitan jo kitaraa. Hups, tämä on muuten "aloittelija" -osasto...eiks "soittaminen" -osasto olisi parempi?

Joskus kuusivuotiaan vuonna 1993 menin kitaratunneille , mutta eipä sieltä mitään päähän jäänyt. . Vuonna 1996 tai 97 (samapa tuo) sitten halusin pakolla päästä pianotunneille ja musiikkiopistossa olen tämän jälkeen pianoa soittanut ja peruskurssit suorittanut.. ja kitara tuli käteen takasin tossa viime vuonna ja pitihän sitten keväällä sähkökitarakin akustisen kaveriksi ostaa..

Sain joskus joulu lahjaks Samickin akustisen ja iskä opetti ensiks vähän. Sit tossa kolme vuotta sit menin opistoon soittamaan ja niin ostin viime vuonna sähkiksen ja nyt tuli viime viikolla tai joskus uus vahvistin thomannilta.

mulla on aika omituinen tarina. tosi, itsestäni. jo 4. luokalla aloin unelmoimaan, että osaispa soittaa kitaraa, pääsis vetää jonku bändin kaa kaikki lempibiisit koulun edessä jne.. 4 vuotta jumalauta unelmoituani, kuulin Metallican Enter Sandmanin ja ajattelin päässäni "ei juma, nyt kitara tänne" tämä tapahtui viime joulun aikoihin. siitä myös alkoi armoton Metallica-fanitus.
 
ja tänään 18.7., aamulla sain sitten synttärilahjaksi sen toivomani, Ibanez RG:n. ;)