Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Jumalauta.
 
Paras keikka ikinä.

Aika tajunnanräjäyttävä kokemus. Mulla oli aika hatarat tiedot Sonic Youthista, lähinnä tunsin muutaman tunnetuimman ynnä Screaming fields of sonic love plätyn kokoomat. Odotin siis mielenkiinnolla mitä tuleman piti ja voi jeesus millainen esitys se oli! Se kitarointi oli jotain aivan tajutonta, selittämättömän hallittua ja täysin kahlitsematonta samaan aikaan. Olen nähnyt valon.

Jumalauta.
Paras keikka ikinä.
 
p-r-k-l. jäin sitten kotiin viettämään viikonloppua. tuntuu pahalta.

tuntuu pahemmalta

Jatkan hetkisen.
 
Minullakaan ei siis ole juuri minkäännäköistä Sonic Youth -tuntemusta. Se rajoittuu hyvin pitkälti ainoastaan Murray Streetiin. Nyt on kyllä semmoinen fiilis, että voisi ostaa vaikka kaikki niiden levyt. Dirty on varmaankin sitten se seuraava hankinta.
 
Keikalla meinasi koko ajan tulla semmoisia hallitsemattomia itkuun purskahtamisia, mikä on sinänsä hullua, koska biisejä en tiennyt kuin ehkä puolet (sitä Murray Streetiähän ne aika paljon soitteli). Jotenkin vain oli semmoinen fiilis, kuin olisi nähnyt Doorsin 60-luvulla tms. Olin todellakin aivan hirmuisassa hurmiossa.
 
Minä olen oikeastaan jokaisella näkemälläni keikalla ollut encoren kohdalla sen verran "täynnä", ettei ole ollut niin väliä, vaikka bändi lopettaakin. Sonic Youthin kohdalla taas olisin jaksanut vielä ihan hyvin vaikka toisen samanlaisen.
 
Niin, ja miksaajalle plussana täytyy sanoa, että keikan volume oli juuri täydellinen, ilman korvatulppiakin oli ihan miellyttävää olla edessä.
 
Kyllä se vinkuva kitarakaappi kuuluu tämän maailman kauniimpiin ääniin. Oli ne perkele hyviä.

Oli ne perkele hyviä.
 
juu.

Dirty on varmaankin sitten se seuraava hankinta.
 
joo se on oikea päätös. samaan ostoskoriin vielä Goo, joka kieltämättä jää Dirtysta askeleen verran. aijai kuinka lähtee Dirty soimaan kunhan pääsen töistä kotiin.

joo se on oikea päätös. samaan ostoskoriin vielä Goo, joka kieltämättä jää Dirtysta askeleen verran. aijai kuinka lähtee Dirty soimaan kunhan pääsen töistä kotiin.
 
Siihen vielä sitten ainakin nämä: 'Sister', 'Washing Machine', 'Daydream Nation' ja 'EVOL'
 
Helmiä kerrakseen!

Eturivistä todistin tätä maailman hienointa musiikkielämystä. Siinä mielessä oli huono keikka että se ei yllättänyt yhtään - oli niin helvetin hyvä kuin olinkin odottanut. Suosikkilevyni murray street tuli miltei kokonaan ja lisäksi vielä nippu muita kovia kuten Skip-tracer, 100% ja TEEN AGE RIOT We will fall-intron kanssa.
 

 
biisilistaa:
 
She Is Not Alone (Sonic Youth, 1982)
Catholic Block (Sister, 1987)
Empty Page (Murray Street, 2002)
Plastic Sun (Murray Street, 2002)
-järjestys epävarma-
Shadow Of A Doubt (EVOL, 1986)
Karenology (Murray Street, 2002)
Skip-Tracer (Washing Machine, 1995)
Radical Adults Lick Godhead Style (Murray Street, 2002)
Teen Age Riot (Daydream Nation, 1988)
Rain On Tin (Murray Street, 2002)
Mariah Carey & the Arthur Doyle Hand Cream (Erase Erratan kanssa tehty splitti, 2003)
Sympathy For The Strawberry (Murray Street, 2002)
**Encore**
Kool Thing (Goo, 1990)
100% (Dirty, 1992)
 
lisätään vielä että aamulla soundtsekissä soittivat Death Valley '69:ia muttei se sitten lopulliseen settiin mahtunut :/

Siihen vielä sitten ainakin nämä: 'Sister', 'Washing Machine', 'Daydream Nation' ja 'EVOL'
 
Ja A Thousand Leaves, Bad Moon Rising ja SYR ep:t.

She Is Not Alone (Sonic Youth, 1982)
 
On/oli muuten komia aloitusbiisi. Hassua sinänsä, että ajattelin koko ajan, että hittolainen kun on innovatiivista, jännittävää ja rohkeaa meininkiä. Ja sitten tämä biisi on yhtä vanha kuin minä. Hullumaista. Ei oikeastaan, mutta olen yllättynyt.

Jumalauta.
 
Paras keikka ikinä.
 
Oot kyllä oikeassa. Pirun hyvä meininki oli keikalla, ja pääsi vielä pogoamaankin encorebiiseissä, heh. Vitsi et tuli kivoja kitaran hyväksikäyttökuvia ;)

Kiitos biisilistasta, tästä on kovasti iloa. Taitaa Murray Streetin, Goon ja Dirtyn osto houkutella tämän jälkeen aika lailla.
 
Just hetki sitten loppui Radio Helsingin taajuudella Thurstonin haastis, samalla kuului aikas monta keikalla vedettyä biisiä. Haastiksessa ei sinänsä ollut minusta mitään ihmeellistä, kerrattiin sitä kuinka kaikki sai alkunsa ja miltä tuntuu kypsänä immeisenä remasteroida Dirtyä jne.
"This is Thurston Moore and you're listenning to Radio Free Helsinki", heh :)