Lyriikka ›

Eli siis, kuinka paljon sanoitukset merkitsevät teille musiikista? Ovatko ne vain luonnollinen jatkumo muillekin instrumenteille, vai jotain paljon enemmän? Itselle lyriikat muodostavat jopa puolet musiikin kuuntelunautinnosta, joka sinänsä on mielenkiintoista, koska nehän ovat vain yksi tapa esittää kappaletta. Jotenkin kuitenkin tuntuu että niillä päästään usein pintaa syvemmälle, kuin esim. tavallisilla soittimilla. Toisaalta tämä on hyvin luonnollista, sillä lyriikoilla saadaan sanoma julki. Kuitenkaan hyvä kappale ei kaipaa lostavia sanoja toimiakseen, ja taas huonoa biisiä ei hyvätkään lyrikat pelasta. Kuitenkin esim. Sigur Rós ei järjellistä kaunokirjallisuutta kaipaa, sillä musiikki luo kaiken tunnelman. Mielenkiintoista..
 
En muista paljonko tätä on pohdittu näillä palstoilla, mutta menköön nyt jokin uudempikin topicci aiheesta.

Eli siis, kuinka paljon sanoitukset merkitsevät teille musiikista?
 
Kyllähän nuo jonkin verran, oikeastaan melko paljon merkitsevät. Esimerkkibändeinä otettakoon vaikkapa Guns N` Roses. Sanoitukset ovat minusta melkoista "tusinaa" lukuunottamatta joitain hyvin onnistuineita rakkausrunoja, kuten esim. Sweet Child O` Mine. Pidän bändistä erittäin paljon, mutta siitä ei koskaan ole tullut ns. "uskontoa", koska lyriikat eivät säväytä.
 
Toisena esimerkkinä Tool, ja vaikkapa Aenima levy. Levy on niin uskomattoman täydellinen paketti niin musiikin kuin sanoitusten ja teeman puolesta että levy on yksinkertaisesti, no...täydellinen. Varsinkin tässä tapauksessa tuntuu että sanoitukset merkitsevät erityisen paljon.
 
Jossain tapauksissa sanoitukset vain kuulostavat hyviltä, iskevät lauseet tms. oikeissa paikoissa toimivat tappavan hyvin. Esimerkkinä voisin ehkäpä käyttää Stam1naa.

Osbournen aikaisessa Sabbathissa on loistavia sanoituksia!

Osbournen aikaisessa Sabbathissa on loistavia sanoituksia!
 
Niin paljon minullekin lyriikat merkitsevät

Lyriikat merkitsevät paljon, mutteivät kaikkea.

Tärkeät tai vähemmän tärkeät, vähän musiikkityylistä riippuen. Vaikuttaa kuitenkin olennaisesti tunnelmaan mikä musiikista syntyy.

Biisin luonne ratkaisee, ja myös tyylin/artistin luonne. Parhaimmillaan ne merkitsevät aivan vitusti, joskus taas eivät juuri mitään.

Itsekin sanoisin että riippuu hieman musiikkityylistä, mutta useimmiten kiinnitän lyriikoihi paljon huomiota musiikkia kuunnellessa. Lyriikat eivät missään nimessä ole kappaleen tärkein osa, mutta huonot lyriikat voivat kyllä pilata muutoin hyvän kappaleen ja toisaalta hyvät lyriikat voivat pelastaa paljon. Esimerkiksi Apulannasta, jonka musiikki on todella yksinkertaista joskaan ei huonoa, pidän paljon juurikin lyriikoiden vuoksi. Toisaalta Nightwish on musiikillisesti loistavaa, mutta itse en ole Tuomaksen lyriikoista juuri koskaan erityisemmin pitänyt. Lopputuloksena voisin kuitenkin sanoa pitäväni molemmista yhtä paljon. Lyriikoita tärkeämpänä pitäisin laulumelodiaa ja laulajan tulkintaa.

Aika vähän. Se on kuitenkin Musiikki, mikä siinä musiikissä viehättää. Sanat vain tekevät siitä laulun, muutenhan se olisi instrumentaali, eikä kukaan voiz niiq oikeezt raxuu s1t!

Lyriikat ovat tärkeä biisiä sen takia koska ne kertovat yhtä musiikillista tarinaa musiikin kanssa. Siis omasta mielestäni. Biisi kuulostaa hassulta jos sanat ja musiikki eivät kävele käsi kädessä. Kuvitelkaapa goregrind-bändi laulamassa rauhasta, rakkaudesta ja kukkasista.

Lyriikat merkitsevät todella, todella paljon. En tarkoita silti, että lyriikan on ehdottomasti oltava syvällistä ja punnitsevaa tms. Parhaimmillaan hieno lyriikka on todellista sielun hoitoa.

Itseä ei oikeastaan lyriikat merkitse mitään. Laulu on tasavertainen muiden soittimien kanssa ja sanat on sitä varten ettei ihan laalaalaaksi tarvi heittää.

Hyvät lyriikat ovat iso osa biisiä. Biisi tosin voi toimia ilman lyriikkaakin.
 
Joka tapauksessa paljon merkitsee lyyrinen puolikin.

Englanninkielistä musiikkia kuunnellessani sanat menee 99,99 prosenttisesti ohi, mutta suomenkielisen musiikin sanat ovat tärkeät. Ne jää helpohkosti mieleen ja niitä on mukava kuunnella, mutta joskus voi mennä pitkään ennenkuin alkaa miettiä sanoja ja sisäistää ne.

Eli siis, kuinka paljon sanoitukset merkitsevät teille musiikista?
 
Kyllä ne aika paljon merkitsevät. Toki on älyttömän hienoja instrumentaalejakin, eikä musiikki sinällään välttämättä vaadi lyriikkaa, mutta jos biisissä on sanat, niin kyllä niillä silloin pitää olla merkitystä.
 
Tästä oli tuolla heviosastolla jossain ketjussa juttua, kun pisti silmään jonkun käyttäjän toteamus, joka oli suunnilleen, että "ei niistä lyriikoista kannata välittää" ja samoin ihmeteltiin sitä, jos ei halua kuunnella jotain bändiä, jonka musiikista muuten pitää, mutta lyriikat eivät miellytä. Ja itse olen kyllä tämän suhteen sellainen, että jos ne lyriikat ovat jotain sellaista, mitä en halua kuunnella, niin ei siinä sitten auta, vaikka olisi muuten miten hyvä biisi tahansa. Ne ovat kuitenkin niin kiinteä osa kappaletta.

Se vähän riippuu. Hyvät lyriikat nostavat aina biisin viehätyksen uudelle tasolle, mutta joskus (nykyään useimmiten, valitettavasti) tulee kuunneltua musiikkia ihan vain rytmin ja melodian yhteensulautumana. Itse kyllä yritän panostaa teksteihin, en edes oikeastaan pysty treenivaiheessa laulamaan biisiä, jossa ei ole valmista tekstiä vaikka melodia olisikin valmis. Eli Remuenglanti ei taitu.
 
Ja olenpa tainnut joskus jättää levyjä kuuntelematta tekstien takia, ainakin Lynch Mobin Wicked sensation lähti divariin erehdyttyäni perehtymään "lyriikoihin", vaikka Georgen kitaroinnista kovasti pidänkin.

Minä ajattelen niin että sanat tekevät laulun.
 
Musiikkia voi olla ilman sanoja mutta ilman sanoja laulusta ei ole kyse.
 
Ilman sanoja myöskään solistilla ei ole mitään mitä voisi tulkita joko hyvin taikka huonosti eli periaatteessa lauluääni instrumenttina on melko turha ilman hyvää tekstiä, sillä jos teksti on sisällöllisesti yhdentekevä jää solistin laulu samanarvoiseksi kuin muidenkin instrumenttien ääni, kun taas hyvän tekstin kanssa solisti onkin yhtäkkiä bändin tärkein jäsen, tunteiden tulkki ja se joka jättää syvimmän muistijäljen yleisöön.
 
Melko ohueksi jää myös sanojen merkitys silloin kun lauletaan kielellä jota kuulija ei ymmärrä. Tämän vuoksi suomeksi suomalaisille esiintyvät (ESIM. Apulanta, Irwin, Vilkkumaa, Klamydia) pärjäävät heikommilla laulutaidoilla mutta eivät kelpaa ulkomaalaisille.
 
Kuulija siis kuuntelee sanoja jos ymmärtää ne ja muussa tapauksessa pelkkää ääntä muiden joukossa. Tämä on luontainen rektio emmekä voi sille mitään ja johtuu siihen että arkielämässä on järkevämpää keskittyä asiaan mitä kerrotaan eikä siihen millä äänellä se kerrotaan.
 
Mummoakin tulee kuunneltua vaikka hänen äänensä on jo varsin kulunut ja se johtuu siitä että sanoilla on arvoa.
 

 
Ääni on kuitenkin vain instrumentti jolla sanat esitetään. Jos on huono laulaja, ääni on epävireistä ja tilanne on sama kuin epävireisellä kitaralla soittaessa. Jos ääniala loppuu kesken on tilanne sama kuin jos soittaisi kannelta jossa on biisiin nähden liian vähän kieliä.
 
Sävellys siis kärsii huonosta laulajasta tai soittajasta, mutta hyvät sanat pysyvät hyvinä vaikka kaikki soittaisivat huonosti ja ääni muistuttaisi kiljuvaa sikaa niinkuin Irwinillä ;)
 
Sanat kärsivät vasta kun ne sanotaan väärin tai niitä muutetaan. Ne ovat siis muusta musiikista irrallinen asia ja niiden merkitys on moninkertaisesti suurempi kuin mitä muusikkopiireissä keskimäärin uskalletaan kuvitellakaan.
 
Se taas johtuu siitä että bändin sanoittajana toimii usein joku joka ei tiedä asiasta hevon kukkua tai sitten sanoittajana toimii solisti jonka osaaminen perustuu ainoastaan tekstin foneettiseen puoleen, jolloin kaikki se mitä biisi voisi olla hyvällä sanoituksella jää usein kokonaan tavoittamatta.
 
Ei ole totta että huonoa biisiä ei hyväkään sanoitus pelasta. KYLLÄ PELASTAA! myöskin hyvän sanoituksen pilaaminen huonolla sävellyksellä on todella vaikeaa jos tietää säveltämisestä yhtään mitään.
 
Huono sanoitus taas on pelkkä solistin työllistäjä ja sen voisi mainiosti korvata vaikkapa saksofoni melodialla. Huono sanoitus ei siis tuo kappaleeseen lisäarvoa, mutta hyvä teksti takaa biisin arvon silloinkin kun sävellyksen arvo on vähäinen.
 
Rock, pop ja iskelmä ovat genrejä joiden hengissä säilyminen on ainoastaan hyvien sanoitusten ansiota. Ilman sanoituksia saman tyylisen musiikin toistaminen ja uudelleen tekeminen ei olisi järkevää.
 
Ilman hyviä sanoituksia kuuntelisimme huomattavasti monimutkaisempaa musiikkia ja kappaleiden logikassa olisi huomattavasti enemmän vaihtelua. Kuten ehkä olette huomanneetkin. Muusikot edellyttävät nytkin kappaleilta moniutkaisempaa rakennetta kuin maallikot. Rumpali hauaa kuulla rumpusooloja, solisti laulua, kitaristi kitaraa, mutta maallikko ei muista kuin sanat ja vokaalimelodian tai mahdollisesti intron. Ja sitä melodiaa hän ei välttämälttä muista ellei muista sanoja.

Muusikot edellyttävät nytkin kappaleilta moniutkaisempaa rakennetta kuin maallikot.
 
En allekirjoita tuota. Ramones on mielestäni edelleen ruumiillistuma käsitteelle "hyvä musiikki".

Kyllä mitäänsanomattomat lyriikat pilaavat helposti biisin joka muuten olisi hyvä, tai erinomaiset lyriikat voivat pelastaa keskinkertaisen biisin. Erityisesti sanoittajien soisi miettivän, että onko asia jota he nyt ovat sanomassa sanottu aiemmin jo tuhanteen kertaan ja kenties paremmin. Maailmassa on liian monta biisiä, joiden sanoitukset ovat luokkaa "oi beibi jee jee jee".
 
Vaikka sanoitusten aiheena olisi se perinteinen rakkaus tai kuolema, se on jotenkin saatava sellaiseen muotoon että se kuulostaa uudelta ja omaperäiseltä... Tai sitten piilotettava niin hyvin että jokainen kuulija pystyy tulkitsemaan sen omalla tavallaan. CMX onnistuu tässä mielestäni oikein hyvin, ja Absoluuttinen Nollapistekin alkaa pikkuhiljaa avautumaan :)