Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei se huonokaan ole, en minä sillä...
 
On se.
 
Paitti jos soittaa kuumaakin kuumempaa kasariglamrokkia.

Öö... Kyllä muuten voi. Samanlaista leipää nuo levy-yhtiöiden edustajat syövät, kuin muutkin ja leivänsyönnin myötä virhelyöntien ja -ajattelun määrä kasvaa huimasti. =)
 
Mutta noiden työnä on firman julkinen tiedotus, ei anna kovin ammattimaista kuvaa moinen. Ammattilaiselta voi vaatia jotakin tasoa.

Mutta noiden työnä on firman julkinen tiedotus, ei anna kovin ammattimaista kuvaa moinen. Ammattilaiselta voi vaatia jotakin tasoa.
 
Ei kai sähköpostiin vastaaminen kuitenkaan mitään julkista tiedottamista ole? Ihan asiallinen vastaus toi on mun mielestä. Vois kuvitella, että levy-yhtiöt saa jonkin verran sähköpostia bändeiltä, eikä vastaaja varmasti aina ole mikään julkisen tiedotuksen ammattilainen. Eikä kahdenkeskisiä sähköposteja ole edes tarkoitettu julkaistavaksi missään foorumissa.

Ei kai sähköpostiin vastaaminen kuitenkaan mitään julkista tiedottamista ole? Ihan asiallinen vastaus toi on mun mielestä. Vois kuvitella, että levy-yhtiöt saa jonkin verran sähköpostia bändeiltä, eikä vastaaja varmasti aina ole mikään julkisen tiedotuksen ammattilainen. Eikä kahdenkeskisiä sähköposteja ole edes tarkoitettu julkaistavaksi missään foorumissa.
 
Taas katseltu jenkkileffoja? Oikeussalidraamaa selvästi. Hauska juttu että nuoret on paremmin selvillä amerikkalaisesta laista ja oikeussysteemistä kuin tästä kotimaisesta.

Taas katseltu jenkkileffoja? Oikeussalidraamaa selvästi. Hauska juttu että nuoret on paremmin selvillä amerikkalaisesta laista ja oikeussysteemistä kuin tästä kotimaisesta.
 
Siis mitä sä selität, eikö kirjesalaisuus päde myös sähköiseen viestintään?

Siis mitä sä selität, eikö kirjesalaisuus päde myös sähköiseen viestintään?
 
Jenkkidraamaa katsellaan siis teilläkin.
 
Mutta eikö kirjesalaisuus kiellä yksityisen meilin julkistamisen?
Ei. Ilmeisesti sana "kirjesalaisuus" johtaa ihmisiä harhaan. Sen tulkitaan tarkoittavan jonkinlaista yleistä salaisuutta eikä sitä, mistä asiassa oikeudellisesti on kyse.
Kirjesalaisuus suojaa suljetun kirjeen lähettäjän ja vastaanottajan välistä viestintää kolmansilta osapuolilta. Kirjesalaisuus kieltää muita kuin vastaanottajaa avaamasta kirjettä ilman vastaanottajan lupaa. (Kirjesalaisuus saattaa rikkoutua vahingossa. Minulle saattaa tulla kirje tai meili, joka näyttää olevan osoitettu minulle mutta onkin tarkoitettu esim. toiselle samannimiselle henkilölle. Tällöin olen tietysti velvollinen lopettamaan lukemisen heti, kun oivallan asian, enkä saa antaa kirjeen sisällöstä tietoa muille.)
 
Kirjesalaisuus suojaa myös kirjeen asiasisältöä. Kirjesalaisuuden, toisin kuin tekijänoikeuden, kannalta olennaisinta on sisältö, ei sen ilmaisumuoto.
 
Kirjesalaisuus ei siis estä lähettäjää tai vastaanottajaa julkaisemasta kirjettä. Tekijänoikeudesta taas seuraa, että jos kirje muodostaa teoksen, vastaanottaja saa julkaista kirjeen vain kirjoittajan luvalla, mutta tämä ei estä asiasisällön julkistamista. Edellä on tarkasteltu painovapauslain säädöstä, joka rajoittaa kirjeen julkistamista.
 
Julkaiseminen voi tietysti olla laitonta jostain aivan muusta syystä, esimerkiksi jos kirje sisältää asian, joka on lain mukaan pidettävä salassa. Kyseessähän voi olla esimerkiksi lääkärin vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluva asia tai valtiosalaisuus. Tällöin itse asian laatu ja sitä koskeva lainsäädäntö ratkaisee, ei se seikka, että asia on satuttu ilmaisemaan kirjeessä.
 
Kokonaan eri asia on, pidetäänkö kirjeen tai sen sisällön julkistamista ilman lähettäjän lupaa moraalisesti oikeana. Tapauksia varmaan on monenlaisia. Moraalisen paheksunnan verhoaminen syytöksiin kirjesalaisuuden rikkomisesta ei kuitenkaan ole asiallista. Myös tekijänoikeuteen vetoaminen tuntuu usein keinotekoiselta, koska tuskinpa kirjeen kirjoittajalla yleensä on mielessään mahdollisuus ansaita kirjeen julkaisemisella teoksena taikka teoksen kirjallisen tai taiteellisen arvon suojaaminen - pikemminkin halu estää kirjeen asiasisällön tulo julkisuuteen.
 
Lähde: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/tekoik.html#meilinjulk 25.11.2005
 
Ps. Niin tuota kyseessä olevaa kirjettä tuskin voi pitää teoksena. Tästä samasta on hassua vääntöä kun jenkkifirmat on lähettäneet mm. uhkailukirjeitä Eurooppaan tajuamatta että sikäläinen laki ei pädekään täällä. "Jos julkaisette kirjeen nostamme syytteen"...

-------

Jenkkidraamaa katsellaan siis teilläkin.
 
No tokkiinsa, kiitos korjauksesta.

Taas katseltu jenkkileffoja? Oikeussalidraamaa selvästi. Hauska juttu että nuoret on paremmin selvillä amerikkalaisesta laista ja oikeussysteemistä kuin tästä kotimaisesta.
 
Jahas. Tiedän kyllä ettei sähköpostin julkaiseminen ole laitonta, mutta siitä ei nyt ollut kyse. Sitä ajoin takaa, että levy-yhtiöiden työntekijät varmaan kiinnittää kirjoitusasuun enemmän huomiota virallisissa tiedotteissa, kuin bändien sähköpostin vastineissa.

Jahas. Tiedän kyllä ettei sähköpostin julkaiseminen ole laitonta, mutta siitä ei nyt ollut kyse. Sitä ajoin takaa, että levy-yhtiöiden työntekijät varmaan kiinnittää kirjoitusasuun enemmän huomiota virallisissa tiedotteissa, kuin bändien sähköpostin vastineissa.
 
Aika paska asenne olisi, jos noin on. Noh, kukin tyylillään.

Kirjesalaisuus ei siis estä lähettäjää tai vastaanottajaa julkaisemasta kirjettä.
 
Tuo on yksinkertaistettu näkemys. Merkittävää on se, onko sähköposti luonteeltaan julkinen, vai onko sen sisältämät tiedot lähtökohtaisesti tarkoitettu vain ja ainoastaan vastaanottajan luettavaksi. Kirjesalaisuudella sinänsä ei ole tässä merkitystä, sen suojatessa vain 1. ja 2. osapuolen välisen osuuden. Viestin vastaanottaja ei voi julkaista viestiä, jos sen lähettäjä nimenomaisesti niin toivoo tai viestin sisältö niin edellyttää. Mitään arkaluontoista tai yksityisyyden suojaan kuuluvaa ei luonnollisesti saa julkaista ilman lähettäjän antamaa lupaa. Näin on, vaikkei sisältö olisikaan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa.
Jo hyvä käyttäytyminen edellyttää sitä, että kirjeitä ei sellaisenaan laiteta näkyville muiden luettavaksi ilman lähettäjän suostumusta. Viestin sisällön referoiminen on hyvä tapa, muttei koko viestin suora lainaus, vaikka teksti olisikin luonteeltaan julkista. Hyvien tapojen mukaista on myös sisältöä julkaistessaan pyyhkiä siitä pois kaikki nimet, paikat yms.
Tosin tässä nimenomaisessa tapauksessa, teksti oli luonteeltaan niin yleisluontoista eikä sisältänyt mitään arkaluonteisia tai muita osapuolia haittaavia tietoja tms. joten sen julkaisu nyt tuskin mikään kamala asia on, tai edes ketään haittaa millään tavoin.

Viestin vastaanottaja ei voi julkaista viestiä, jos sen lähettäjä nimenomaisesti niin toivoo
 
Tämä ei pidä paikkaansa, moraali erikseen mutta mikään laki ei määrää tuollaista muualla kuin ameriikassa.

Esimerkiksi Ruotsista, Suomesta, Saksasta ja muistaakseni Brasiliasta löytyy PEST-nimiset bändit. ...
 
Ette siis tee mitään... pitäkää Fahrenheit. Jos jotain kovempia toimia meinaavat heittää niskaan niin sit vaihdatte nimeksi "fahrenheit" ja ehdottomasti pienellä kirjoitettuna :) Tai vaikka Fahrenheitt... onhan noit.
 
Niin, tai vaikka (The True) Fahrenheit, vrt. http://www.rockdetector.com/artist, … DDD7D2CD75DE4D237AE5D8FADE52080.rd1
 
Tosin Fahrenheit on niin mitäänsanomaton ja huono nimi, että kaikkein järkevintä olisi vaihtaa se parempaan.

Tämä ei pidä paikkaansa, moraali erikseen mutta mikään laki ei määrää tuollaista muualla kuin ameriikassa.
 
Olet siinä oikeassa, ettei mikään lainkohta kirjaimellisesti kiellä kirjeen tms. julkaisemista jos lähettäjä ei sitä halua. Mutta tämä julkaisemisen kieltävä toivomus/vaatimus jo sinällään sisältää sen "viestin", että vastaanottajan julkaistessa kirjeen tms. tiedon (jos se on laadultaan sellainen, joka haittaa lähettäjää olennaisesti ja/tai loukkaa yksityisyydensuojaa) tapahtuu toimenpide, mikä voidaan tulkita toisen kunniaa loukkaavana. Mutta lakia tulkittaessa pitää päästä lopputulokseen, mikä sitten on henkilön yksityiselämään niin tiiviisti liittyvä tieto, ettei sitä saa julkaista. Kaikki riippuu tästä sisällöstä. Ja sitten pitää ottaa huomioon se, onko lähettäjä yksityishenkilö vai yritys ja mitä viestin sisältö kummassakin tapauksessa koskee.
-----------
"rl 24 luku 8 § Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
 
Joka oikeudettomasti
 
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
 
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
 
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
 
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi."
------------
Kuten edellä huomataan, on julkisissa tehtävissä toimivan yksityisyydensuoja monin tavoin pienempi kuin tavallisen yksityishenkilön. Näissä laintulkinnoissa voi sitten upota jos suohon, jos aletaan miettimään kuka on missäkin suhteessa julkisessa virassa ja kuinka paljon se nimenomaan vaikuttaa ko. henkilön yksityisyydensuojan "rajoihin".