Aloittelijat ›

Mielestäni melko tärkeä aihe, joka ilmeisesti on jäänyt vähemmälle analyysille.
 
Aiheena tinkiminen. Miten tingitään? Kuinka paljon on varaa tinkiä? Milloin kannattaa tinkiä?
 
Aiheesta on täällä taitettu peistä lähinnä sivumennen. Joidenkin mielestä tinkiminen kuuluu kaupankäyntiin olennaisena osana, toisten mielestä se on nöyryyttävää ruikuttamista ja kuuluu lähinnä arabien basaareissa käytävään inttämiskilpailuun. Kuitenkin suomalaisten musiikkiliikkeiden hintapolitiikkaan useimmiten kuuluu, että hinnoissa on ns. ilmaa, toisin sanoen tinkivaraa. Tästä pääsee jyvälle vertaamalle suomalaisliikkeiden hintoja ulkomaisten (esim. www.thomann.fi ) liikkeiden hintoihin. Toki kannattaa verrata myös suomalaisia liikkeitä keskenään.
 
Kuinka paljon sitä tinkivaraa sitten yleensä on? No, mikään ei estä tinkimästä jo valmiiksi erittäin edullisen tuotteen hinnasta, mutta tinkimistulokset saattavat olla kehnoja. Yleisesti ottaen tinkivara vaihtelee paljonkin; sitä saattaa parhaimmillaan (pahimmillaan) olla satoja euroja. Hard-core tinkijä tinkii salin puolella kitarasta kuin kitarasta löysät pois ja vielä kassalla saa kielisetistä tai piuhasta muutaman euron pois.

Miten tingitään? Tämä onkin sitten enemmän tyyli- ja/tai taitokysymys. Jotkut omaksuvat tinkimisen jalon taidon jo polvenkorkuisina kotoaan. Mutta tinkimistä voi myös opetella ja harjoitella. Ensimmäinen asia on ymmärtää, ettei tinkimistä tarvitse hävetä tai tuntea siitä alemmuudentuntoa. Kauppiaat ovat yleensä tottuneet tinkimiseen ja ottavat tinkimisen tosissaan. Liikkeestä, jossa kauppias laittaa ns. vittuiluvaihteen päälle asiakkaan tinkiessä, kannattaa talsia pois. Tällaisia liikkeitä onneksi tuskin lienee kovin monta pystyssä.
Itse tinkimistapahtuma voi mennä vaikka seuraavan kaavan mukaan:
 
Herra X on saanut kokeiltavakseen toisen sähkökitaran. Tykästyy kitaraan sillä vähän soiteltuaan. Kysyy varovaisesti myyjältä hintaa. Myyjä sanoo hinnan olevan 689 mutta myyvänsä sen Herra X:lle 670:llä.
Herra X: Laitetaan kuutensataan.
Myyjä: mmm.. Ei pysty kyllä kuuteensataan.. Ootas nyt mä katon..
Myyjä: 640, se on tiukka hinta.
Herra X: 620, saadaan kaupat.
Myyjä: Ei pysty
Herra X: En mä kyllä enempää tästä..620
Myyjä: No pannaan 620.
 
Täytyy myös muistaa, että ympäri lääniä kohtuuhintaista soitinta etsiessä palaa sekä aikaa että rahaa (kaikki eivät asu 100 metrin säteellä kahdesta soitinliikkeestä). Tarjouspyyntö vaikka sähköpostitse useampaan liikkeeseen saattaa auttaa karsimaan ne myyntihaluttomimmat firmat.
 
Lisäyksiä, omia tinkimismuistoja, huomioita yms. olisi kiva saada tämän aiheen alle.

Ihan kaikesta voi ja pitää tinkiä. Sen kyllä huomaa mikä on hinta jota kannattaa lähtee hakemaan. Ja siinä vaiheessa kun huomaa olevansa pussissa eikä tinkiminen enää auta, mutta on valmis ostamaan tuotteen, kannattaa alkaa vinkua plekuja ja tarroja :) Tinkiminen kuuluu minusta ostoon kiinteästi. Se on sitä kaupantekoa.
 
DT: Jos vielä kehaisen, niin vuosien vuosien kokemuksella minä oon siinä jo aika hyvä :P

Mmjuu..
Ja jos ollaan vähän tutun tuttuja tai oikeita kavereita saadaan musakaupasta kaikki puoli-ilmaiseksi. Voi heitä onnekkaita jotka ovat töissä kaupassa tai omaavat ystäviä sieltä. Eli tinkiminen on niin paljon helpompaa. 'Melkein-pimeää-kauppaa'.
 
Tuntuvat aina antavan alennusta kaikesta ilman tinkimistä. Ja kyseessähän on pelkkä mainoskikka. "joo sielä ja sielä musakaupassa myyvät tosi halvalla, kannattaa mennä sinne."
Hoh.. Tosiasiassa myyvät tavaraa melkein suositushintaan, ja lapussa lukee vähän liian iso hinta jolla kukaan ei oikeasti ostaisi.

Semmosen vihjeen annan, että kun kysäset hintaa, niin elä kerro millä hinnalla sen saa jostain muualta. Jos kertoo, niin myyjä todennäköisesti lätkäisee 5-10 € halvemmaksi kuin "siinä toisessa kaupassa". Käytä muihin kauppoihin vertailua vasta viimeisenä.

Ja pitää pitää jonkunlainen tolkku siinä, mistä tinkii. Ei kannata ärsyttää myyjää ihan miten sattuu. Jossain vintage - skebassa saattaa olla reilustikin pelivaraa, kun taas aloittelijan joulutarjous-pakettiratkaisuissa myyjä hädintuskin saa ovh-hinnalla kulunsa katettua.

Semmosen vihjeen annan, että kun kysäset hintaa, niin elä kerro millä hinnalla sen saa jostain muualta. Jos kertoo, niin myyjä todennäköisesti lätkäisee 5-10 € halvemmaksi kuin "siinä toisessa kaupassa". Käytä muihin kauppoihin vertailua vasta viimeisenä.
 
Tai sitten kannattaa olla hieman epärehellinen ja kertoa toisen kaupan uskomattomattoman halvasta hinnasta.

Kannattaa tsekata netistä mikä on alin hinta tuotteelle suomalaisissa kaupoissa ja laskea keskihinnan perusteella summittainen suositushinta ja sitten härskisti mennä kauppaan kokeilemaan tuotetta ja kysymään millä hinnalla kauppias pystyy myymään. Sitten vaan laskee netistä katsottuun alimpaan hintaan pikkusen lisää ja sanoo että "eräs toinen kauppa" myy kyseistä tuotetta siihen hintaan. Yleensä kauppias ottaa taskulaskimen käteen ja myy tuotteen ainakin samaan, yleensä vielä vähän alempaan hintaan. Ei vaan kannata katsoa mitään überalhaisia tarjoushintoja ja käyttää niitä alimpana hintana, koska ne saattavat olla jo parhaassa tapauksessa jotain persnettohintoja kaupalle - ovat ostaneet halvalla ison läjän jotain tuotetta ja yrittävät vaan houkutella asiakkaita. Mutta kun vähän käyttää järkeä niin saa roimasti halvemmalla. Toimii.

Viimeeksi kun mä ostin kiipparit, mä sanoin, että haluaisin vain nähdä ja vähän kokeilla.
 
Kun sain luvan ja kokeillut, sanoin, että näähän on mukavat, taidan ostaa, mutta toisesta lafkasta, joka on kaukana, teille mä tulin vain kokeilemaan.
 
Myyjä ei oikein tykännyt, että olin tullut heille vain testailemaan ja antoi samaan hintaan kun se toinen lafkakin.
 
Tää kaikki oli tietenkin vain hatusta vedettyä, sitä toista lafkaa ei ollut olemassakaan ja olin päättänyt ostaa soittimen joka tapauksessa hinnasta riippumatta.

Tingin melkeinpä ruokakaupassakin :)

Tuotakaan ei tietenkään olisi voinut hoitaa mitenkään tyylikkäämmin? Taidatpa olla melekonen mulkku. No, onnea lopputuloksen johdosta.
 
äh, samanlaisia *ulkkuja ne kauppiaat ovat, kuten kotikaupunkini pikku musakaupan omistajat. Kaikki on niin hiton kallista että jotenkin sieltä on kiristettävä alennusta jotta saisi edes jonkinlaiseen suositushinnan tapaiseen ostettua.
Ilmeisesti tuon takia puljun näyteikkunasta on tiiliskiven avulla hävinnyt jos jonkinlaista soitinta..

Viimeks kun kaupoliia kävin ja basson ostin niin olin ihan tyytyväinen. Ibanezin gio-basso oli hintaan abaut 260. No sanoin myyjlle, että laita sille semmonen sopiva hinta. Noh hinta tippu 230. Pyysin vielä laukun siihen päälle, joka irtosi kylikiäiseks. Hihnasta jouduin velottamaan kympin, mutta 240 euroo ei minusta ollu paha hinta bassoll+laukulle ja hihnalle. Thomannilla hinta näky olevan bassolle abaut 210 euroo, mutta 240 euroon ei olis sieltäkään saanu noiden muiden roippeitten kanssa.

Tuotakaan ei tietenkään olisi voinut hoitaa mitenkään tyylikkäämmin? Taidatpa olla melekonen mulkku. No, onnea lopputuloksen johdosta.
 
Se on vähän niin, että kun on tuttu myyjä/tuttu kauppa, niin voidaan keskustella sivistyneesti, mutta kun menee ventovieraiseen liikkeeseen ekaa kertaa, niin ei aina toimi.

Tuotakaan ei tietenkään olisi voinut hoitaa mitenkään tyylikkäämmin? Taidatpa olla melekonen mulkku. No, onnea lopputuloksen johdosta.
 
Itse kaupan alalla työskentelevänä (vieläpä tinkimisen korpimaista viimeisessä, eli rautakaupassa), voin sanoa lohdutukseksi ettei se kauppias tappiota tee vaikka sille mitä valehtelisit.
Vaikka palveluammatissa ollaankin ei se tarkoita että koska asiakas on Aina oikeassa, pitää myyjän mennä hintaneuvottelussa perässä kuin pässi narussa.
Kauppa syntyy Aina loppujen lopuksi myyjäliikkeen ehdoilla tai sitten ei ollenkaan.
 
Kokeilkaapa huviksenne autokaupassa: vaikka kuinka tingit ja luulet saaneesi hinnan kohdalleen, myyjä jaksaa silti vilkuttaa hymyillen ja toivottaa tervetulleeksi uudestaan. Asiakaspalvelua vai vilpitöntä tyytyväisyyttä hyvistä provikoista? =)

Mä en ala väkisin tinkaamaan jos ei eka tarjous miellytä. Tilaan sitten Saksasta niin molemmat voittaa, myyjän ei tartte ottaa mun haisevia rahoja eikä mun tartte niitä antaa.

Itse katselen mikä on yleensä ko.tuotteen hinta muissa liikkeissä ja Thommann on erittäin hyvä tarkistaa myös.
Sitten kotikaupungin liikkeessä olen kysynyt hintaa suoralle käteiskaupalle ja yleensä hinta on ollut heti kohdillaan, tosin bassoa ostaessa mainitsin Thommanin hinnan ko.bassosta ekan tarjouksen jälkeen ja myyjä tarkisti ja hinta tippui edelleen Thommannin hinnan alle.
 
eli kyllä tinkiminen kannattaa kalliimmissa tuotteissa

eli kyllä tinkiminen kannattaa kalliimmissa tuotteissa
 
Tää on vähän niin, että jotkut lafkat hinnoittelee "todellisen" hinnan mukaan ja toiset tekee listahintansa tyhmille/tietämättömille varautuen lähes automaattisesti ainakin jonkin verran pudottamaan, jos vain älyää pyytää.
 
Aina ei etukäteen voi tietää, kummasta kysymys.

Vertikaalissa ei sitten kannata asioida omistajan kanssa. Kusettaa minkä ehtii. Antoi mulle perkele 1719€ kitarasta 19€ alennusta, kaveri sai samasta paikasta eri myyjältä pari sataa euroa alennusta.
Enpä itse pahemmin ole tinkinyt, mutta tuossa kohtaa yritin tinkiä, kun kuitenkin kaverikin oli saanut tingittyä paljon pois. En saanut alennusta, ostin ylihinnalla.

Tää on aika hyvä nyrkkisääntö, että kun pyydät alennusta ja myyjä ei reagoi mitenkään, mutta kun esität oman tarjouksesi ja sen jälkeen myyjä liikahtaa, niin näitten kahden puolivälissä kohtaatte kun aikanne jaksatte "kinata".

Mä en ala väkisin tinkaamaan jos ei eka tarjous miellytä. Tilaan sitten Saksasta niin molemmat voittaa, myyjän ei tartte ottaa mun haisevia rahoja eikä mun tartte niitä antaa.
 
Sama. Mun mielestä lähtökohta pitäisi aina olla se että lapussa lukee hinta ja se on lopullinen. Aina kun pitäisi alkaa tinkiä tulee asiakkaalle (mulle) vähän samanlainen fiilis kuin olisi käsi ojossa kerjuulla. Tässä on jotain pahasti vialla. Asiakasta palvelllaan, ei sen pitäisi joutua nöyristelemään ja anelemaan. Tämän takia tilaan aika usein nettikaupoista ja vieläpä hitto ulkomailta. Hinta on ilmoitettu webbisivulla ja siitä ei vikistä. Suomalaiset kauppiaat voisivat siis hieman miettiä toimintatapojaan uusiksi, nyt ollaan kuitenkin jo hieman päästy eteenpäin oravannahka-ajoista.