Keskustelua raskaammasta musiikista ›

1. Toxicity, Mezmerize/Hypnotize, System of a Down
2. Steal This Album
 
Vaikka turhaan STA:ta tuohon listaan on laittaa, koska sehän on pelkästään faneille tehty kokonaisuus. Muuten levyt ovat kaikki omalla tavallaan niin hyviä ja ennen kaikkea niin erilaisia, että niitä on mahdoton verrata.

1. System of a Down
2. Toxicity
3. Hypnotize
4. Mezmerize
5. Steal This Album
 
Näin, tosin Mez ja Hyp sijat saattavat kääntyä toisinkinpäin vielä. SOAD ja Toxicity olivat ne selvästi hyvän puolella liikkuvat, STA oli puolestaan selvästi ailahtelevainen ja jopa keskinkertainen albumi ymmärrettävistä syistä johtuen. Sen sijaan uuden kaksikon täyttä hehkutusta en ole ymmärtänyt oikein mitenkään, lähinnä vuoden 2005 selviin pettymyksiin kuuluvat, vaikka sillä "ihan jees" linjalla liikkuvatkin. Ovat kuitenkin aika kaukana siitä aidosti sykähdyttävästä intensiivisyydestä ja kaoottisuudesta, joka vallitsi kokeilevalla ensimmäisellä ja hullulla toisella albumilla.

Mielenkiintoista. Kyllä vanhemmassa tuotannossa on minusta paljon enemmän suoraa kritiikkiä länsimaista yhteiskuntaa vastaan. Ehkä ei Bushia vastaan, mutta kuitenkin.
 
Kill Rock'n'rollin kertosäe on aivan perseestä.
 
Kyllä. Kritiikkiä. Niin se onkin ihan hyvää tykitystä ekalla levyllä. Mutta kaikki Bushin hallinnon kritiikki on kuultu jo moneen kertaan. Nyt.
 
Eli.. EI LIITY!

Hoo.
1. Debyytti/Toxicity - ei näitä pysty kumpaakaan nostamaan toisensa yläpuolelle. Liian hyviä biisejä kaikki. Ei yhtään turhaa täytebiisiä kummallakaan levyllä. Ehkä maailman täydellisimmät levyt.
 
2. Steal this Album/Hypnotize - Molemmilla on muutama kehnompi biisi, StA:lla ehkä muutama enemmän niitä heikkoja mutta vastapainona kunnon pommeja (Innervision, Bubbles, Highway song, Mr. Jack..). Hypno taas on vahva kokonaisuus jossa on hyviä biisejä mutta ei samanlaisia tipauttajia kuin StA:lla. Tasavahvoja.
 
3. Mezmerize - Aluksi jaksoi innostaa mutta ei kestänyt kuuntelua paljoakaan. Ei missään tapauksessa huono mutta vaisuin SOADin levyistä kylläkin.

Kyllä. Kritiikkiä. Niin se onkin ihan hyvää tykitystä ekalla levyllä. Mutta kaikki Bushin hallinnon kritiikki on kuultu jo moneen kertaan. Nyt.
 
Bushan kuitenkin on suht monsteri, tai ainakin hänen hallintonsa. Kyllä sellasista täytyy jatkuvasti muistutella ja kritisoida, se on suorastaan kansalaisvelvollisuus (jopa maailmankansalaisen). Ei se totuus muuten perille mene. Vastahan amerikoissakin nyt aletaan tajuta Bushin päälle, viiden vuoden kritisoinnin jälkeen.
 
Olen ilmeisesti suht väärä ihminen kuuntelemaan SOADia. En osaa arvostaa debyyttiä siinä määrin, missä sitä ilmeisesti pitäisi arvostaa. Kyllähän niissä biiseissä on tiukkaa vääntöä ja ne ovat hauskojakin, mutta samalla jotenkin "lapsellista". Ei tarpeeksi tarttumakohtia tällaiselle popparille kuin minä. Sanoisin Mezmerize/Hypnotizen olevan juurikin kuin debyytti, mutta popeimmilla ja osin helpommilla biiseillä ja mielenkiintoisemmalla sanomalla varustettuna.

Haha, She's Like Heroin ei kyllä ollut se kappale, jonka sanoituksesta erityisesti pidin. Olen sekoittanut jotain lauluja keskenään, enkä kyllä nyt enää muista mitä laulua olen luullut She's Like Heroiniksi. Anywho. Hypnotize on kyllä hyvä levy, mutta ei ehkä sittenkään huippuhetkistä huolimatta ansaitse arvonimeä "loistava". Tentative on paras kappale, muita hyviä ovat esmes Dreaming, Kill Rock'n'Roll ja edelleen se Soldier Side. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla Hypnotize oli joka toisella kerralla huono, joka toisella kerralla hyvä. Välillä tulee kyllä sellainenkin olo, että koko System Of A Down on rasittava.
 
Daron sanoi jossain haastattelussa, että halusi itse laulaa enemmän, koska piti saada välitettyä laulun tunne tietyllä lailla, mutta jos bändissä on niin mahtava laulaja kuin Serj, väitettä on vaikea uskoa. Ehkä se laulaisi ne sitten liian hyvin. Eipä siinä, ei se Daronin laulu nyt mitenkään varsinaisesti silti häiritse, kun se tavallaan jo kuuluu niihin kappaleisiin.

Daron sanoi jossain haastattelussa, että halusi itse laulaa enemmän, koska piti saada välitettyä laulun tunne tietyllä lailla, mutta jos bändissä on niin mahtava laulaja kuin Serj, väitettä on vaikea uskoa. Ehkä se laulaisi ne sitten liian hyvin.
 
Muistan Daronin perusteleen suurempaa laulurooliaan myös sillä, että nyt kun hän on entistä enemmän ollut tekemässä sanoituksia on hänestä myös luontevampaa laulaa niitä enemmän itse, sen sijaan että antaisi jonkun muun tulkita sielunsa tuntoja.
 
Minuakaan Daronin laulu ei häiritse, vaikka Serj siinä hommassa teknisesti selvästi parempi onkin. Oikeastaan koko Mezmerize/Hypnotizen merkittävimpiä ja hienoimpia ominaisuuksia on juurikin Serjin ja Daronin lauluosuuksien välinen jännite.

Bushan kuitenkin on suht monsteri, tai ainakin hänen hallintonsa. Kyllä sellasista täytyy jatkuvasti muistutella ja kritisoida, se on suorastaan kansalaisvelvollisuus (jopa maailmankansalaisen). Ei se totuus muuten perille mene. Vastahan amerikoissakin nyt aletaan tajuta Bushin päälle, viiden vuoden kritisoinnin jälkeen.
 
No älä nyt jaksa jauhaa sitä Bush-kritiikkiä! Eksä ymmärrä, se on kuultu jo! Siirry eteenpäin äläkä toista itseäsi!
 
...
 
(hymiö)
 
1. Debyytti/Toxicity - ei näitä pysty kumpaakaan nostamaan toisensa yläpuolelle. Liian hyviä biisejä kaikki. Ei yhtään turhaa täytebiisiä kummallakaan levyllä. Ehkä maailman täydellisimmät levyt.
 
Aamen.

On tämä Hypnotize loistava levy vaikka jotkut muuta väittävätkin. Ei yhtään keskinkertaista biisiä, toisin kuin Mezmerizella. She's like heroin ärsytti ensimmäisillä kuuntelukerroilla, mutta sekin sisältää hienoja kohtia. Pysäyttävin hetki on Tentativen "Where do you expect us to go when the bombs fall down." Uskomattoman hieno kohta tunnelmaltaan, kylmät väreet kulkevat selkäpiissä varsinkin jos kuuntelee levyä pimeässä silmät kiinni. Oikeastaan jokaisesta biisistä löytyy samanlaisia hienoja hetkiä. Vicinity of Obscenity yllätti kestämällä kuuntelua vaikka yleensä nämä SOADIN "sekoilubiisit" ovat muutaman kuuntelukerran jälkeen aiheuttaneet lähinnä ärsyyntymistä. Kokonaisuutena levy on niin hieno että tuntuu jotenkin väärältä nostaa yksittäisiä biisejä muiden yläpuolelle, mutta nuo biisit tulivat mieleen tätä kirjoitettaessa.
 
Niin, levyt paremmuusjärjestykseen(En laske Steal This Albumia)
 
1. Hypnotize
 
En perustele uudestaan.
 
2. Toxicity
 
Loistava levy tämäkin mutta pari mitäänsanomatonta biisiä eksynyt levylle.
 
3. Mezmerize
 
Hienoja biisejä on tälläkin levyllä, mutta aiheuttaa jo lievää kyllästymistä. Lisäksi sisältää pari keskinkertaisempaa raitaa.
 
4. System of a Down
 
Yksinkertaisesti puuduttava levy. Eksyy todella harvoin soittimeeni nykyään

Vicinity of Obscenity yllätti kestämällä kuuntelua vaikka yleensä nämä SOADIN "sekoilubiisit" ovat muutaman kuuntelukerran jälkeen aiheuttaneet lähinnä ärsyyntymistä.
 
Se vaan on niin seksikäs biisi. Tai ehkä se alkaa hipomaan jo jotain minun seksitottumusteni ulkopuolisia alueita. Uaah, se kertosäekin on on rauhallisuudestaan huolimatta niin viriili. Väkivaltaista pornografiaa. Vicinity of Obscenity tihkuu mahlaista nestettä ja tuntuu hyvältä.

Ihan paksa levy tuo uus.
 

 

 

 

 
:-----------------------------------------------------------------D

Jaha rupeaa aukeamaan tuo Hypnorize. Hyvältä vaikuttaa!

Porukka tuntuu täällä arvostavan vanhoja SOADin levyjä vaan siksi, että ne ovat vanhoja. Ja sehän on hevipalstalla niin arvostettava asia, jos osoittaa tykkäävänsä pelkästään bändin vanhasta materiaalista.
 
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka Toxicity ja debyytti ovatkin hyviä albumeita, niin ne ovat todellakin enemmän vain rankkoja soundeja, kuin itse musiikkia varten. Mezmerize/Hypnotize-kokonaisuudella ilmaisuun tuodaan jotain muutakin kuin se pelkkä raskas tahkoaminen. Pääpaino on musiikillisilla ideoilla ja koukuilla, ja se on mielestäni HEMMETIN hienoa edistystä!
 
No, mutta eiväthän hevimiehet normaalisti arvostakaan mitään muuta kuin tahkoamista. Ja tietenkin sitä, että diggaillaan niitä bändin kaikista vanhimpia levyjä vain siksi, että "oli niin uskottavaa diggailla bändistä silloin kun kukaan muu ei digannut". Ni.

Mezmerize/Hypnotize-kokonaisuudella ilmaisuun tuodaan jotain muutakin kuin se pelkkä raskas tahkoaminen. Pääpaino on musiikillisilla ideoilla ja koukuilla, ja se on mielestäni HEMMETIN hienoa edistystä!
 
Samaa mieltä, vaikka itse kuitenkin rankkaan debyytin ykköseksi Systeemin levyistä. Nostalgiasyistä :D

Porukka tuntuu täällä arvostavan vanhoja SOADin levyjä vaan siksi, että ne ovat vanhoja. Ja sehän on hevipalstalla niin arvostettava asia, jos osoittaa tykkäävänsä pelkästään bändin vanhasta materiaalista.
 
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että vaikka Toxicity ja debyytti ovatkin hyviä albumeita, niin ne ovat todellakin enemmän vain rankkoja soundeja, kuin itse musiikkia varten. Mezmerize/Hypnotize-kokonaisuudella ilmaisuun tuodaan jotain muutakin kuin se pelkkä raskas tahkoaminen. Pääpaino on musiikillisilla ideoilla ja koukuilla, ja se on mielestäni HEMMETIN hienoa edistystä!
 
No, mutta eiväthän hevimiehet normaalisti arvostakaan mitään muuta kuin tahkoamista. Ja tietenkin sitä, että diggaillaan niitä bändin kaikista vanhimpia levyjä vain siksi, että "oli niin uskottavaa diggailla bändistä silloin kun kukaan muu ei digannut". Ni.
 
Päivän yritys osoittaa jonkin ihmisryhmän olevan stereotyyppisen kapeakatseinen, mutta tosi asiassa itse syytös on harvinaisen kapeakatseisen stereotyyppinen. Hauskaa miten usein tällaisia tulee vastaan. Syytetään ihmisiä jostain ja pyritään luomaan sääntöjä tyhjästä, mutta sitten samalla syyllistytään itse siihen, mistä toisessa muodossa toisia syytetään. No, minähän olenkin ensiämmäistä SOAD levyä yhtyeen parhaana pitävä ja tämä johtuu luonnollisesti siitä, että pidän vain mätöstä enkä ymmärrä uudempien albumien musiikillista ja monipuolista nerokkuutta, kun haluan kuunnella vain bändin yksipuolisia demoja, kuten kaikkien bändien kohdalla.
 
Se oli kuulkaas väärä ovi, terrrve!

Miksi helvetissä jotain levyjä edes pitää ruveta listaamaan paremmuusjärjestyksessä?
"Minulla on 1 IQ-piste enemmän kuin sulla, koska tykkään Mezmerizestä enempi! NII!!!"
 
Kuulostaa lähinnä kakaroiden touhulta hiekkalaatikolla. Kohta tulee Rane ja potkii teidän suolet pellolle.

Päivän yritys osoittaa jonkin ihmisryhmän olevan stereotyyppisen kapeakatseinen, mutta tosi asiassa itse syytös on harvinaisen kapeakatseisen stereotyyppinen.
 
Se kyllä taisi olla päivän provosointiyritys. Näytti onnistuvan :)

Porukka tuntuu täällä arvostavan vanhoja SOADin levyjä vaan siksi, että ne ovat vanhoja. Ja sehän on hevipalstalla niin arvostettava asia, jos osoittaa tykkäävänsä pelkästään bändin vanhasta materiaalista.
 
No eipäs. Toxicitylla nyt on yksinkertaisesti vain niin järkyttävän hienoja kappaleita.

Lähettivät, perrrhana, DualDiscin Jenkeistä vaikka kuinka tilasin nimenomaan normi-CD:n. Reklamointia peliin!
 
Onneksi levy sentään toimii kotistereoissa. Yhden kuuntelun perusteella en aio tuomita, mutta ensivaikutelma ei ole yhtä positiivinen kuin Mezmerizen kohdalla oli; vähän turhan vahvasti tuli tunne välityöstä, ylijäämän kierrätyksestä ja vanhan lämmityksestä. Mutta ei hutkita, tutkitaan lisää.