Etno, proge, latin ›

Mitä/Millaista teidän mielestänne on progressiivinen musiikki? Laittakaa vaikka esimerkki yhtyeestä ja perustelkaa miksi se on mielestänne progea. Tai miksi yhtye, jonka musiikkia yleisesti pidetään progena ei mielestänne kuitenkaan sitä ole.

Progressiivinen musiikki on sellaista ettei kangistuta vanhoihin samoihin kaavoihin, vaan rikotaan niitä.
 
Hyvänä esimerkkinä Arcturus - Ad Astra, For to End Yet Again (ihana synatilu lopussa!!!! NJAM :) ja monni muu niiden biisi, vaikka kovasti bläkiksi väitetäänkin.

Muistetaanpas nyt se että näillä "proge"metalliorkestereilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, minkä valtaosa tuntee progena.

Juu, ja kaikkihan tuntee maailman parhaan progeyhtyeen Dream Theaterin? Kertokaapa mielipiteenne siitä (olosuhteiden pakosta laitan tähän hymiön, että kaikki ymmärtävät ylläolevan sarkasmiksi) :) .
 
Käytäppäs hakua, tästä on ollut "muutaman kerran" keskustelua aiemminkin.

Minusta proge on 70-luvun (ja 60-luvun lopun) ns. taide-rockia. Uusioproge voisi olla parempi kuvaamaan nykyisiä taiderock bändejä ja nopea tilutushan ei progea tee. Nopealla tilutuksella saadaan aikaan sankariheviä (esim. Manowar, Iron Maiden, Dream Theater).

progressive = edistyksellistä
Kyllä se silloin 60-luvulla, kun tälläinen kategorisointi kun proge alettiin käyttää, aina tarkoitti uutta musiikka joka vei askeleen eteenpäin.

Tätä mieltä on Maudlin of the Wellin (nykyisen Kayo Dotin) eräs johtohahmo Toby Driver:
"Progressive music is music that takes existing idioms and advances them. It also should act as a springboard for other artists who will take your advancement of music and advance it even further."

Kuuntele Ozric Tentaclesia...

Jaa mitäs tähän sanois... Ei kannata sitä luokittelua ottaa niin tosissaan. Itse jaan musiikin tällä hetkellä kahteen kategoriaan: Pidän ja En pidä. Siinä on jo luokitusta ihan tarpeeksi.
 
Ja mitä DT:n tulee niin kyllä pidän. Kyllähän ne toivat uusia ideoita musiikkiin, ainakin hieman. Vaikkakin ovatkin jääneet siihen yhteen ideaan. No eipä oikeastaan yksikään "oikeista" 70-luvun proge yhtyeistä loppuaikoinaan soudejaan uudistaneet (Crimson pois lukien).
 
Jep jep.
 
Avointa mieltä ja hyvää kesää!

Ei ole edes olemassa sellaista musiikkia kuin proge. Se on vain myytti josta samat jannut jauhavat ja kiistelevät täällä päivät pitkät.

Proge-sanalla tarkoitetaan yleensä "Klassista Progea", joka oli tyylisuuntaus 1960-luvun lopulta - 1970-luvun puolenväliin. Valtaosa klassisesta progesta käytti hyväkseen länsimaisen taidemusiikin muotorakenteita ja elementtejä. Useilla muusikoilla, etenkin keyboardisteilla, oli klassisen musiikin koulutus, mutta rumpaleissa ja kitaristeissa oli enemmän R&B- ja jazzmuusikoita. 1970-luvulla painopiste siirtyi klassisesta progesta proge-fuusioon, esim. Mahavishnu, Bruford, ja Gong, missä länsimaisten elementtien korvaajaksi alkoi tulla maailmanmusiikkien ja afroamerikkalaisen jazzin piirteitä. Mielestäni kaikki musiikki, joka luovalla ja ennakkoluulottomalla tavalla yhdistää ja hyödyntää eri musiikkeja, on progea. Dream Theatheriakin voidaan luonnehtia progeksi, koska siinäkin yhdistellään ennnakkoluulotomasti ja luovasti eri musiikkeja, tyylejä ja soundimaailmoja. 30 vuoden takaisia aikoja haikailevat hämyt: olkaa tekin ennakkoluulottomia ja luovia ja tutustukaa musiikkiin ennenkuin dumaatta kaiken ennakkoluulottoman ja luovan!

Itse käsitän progella sen 60-70 vaihteen monimutkaisemman, kokeilevamman ja taiteellista tasoa hakevan kevyen musiikin lähtökohdista tehdyn tyylisuuntauksen ja nykyajalta kaiken uutta kokeilevan ja yhdistelevän taiteellisesti korkeaa tasoa hakevan, mutta edelleen "kevyen musiikin" lähtökohdista tehdyn. Eli suuntaus, joka syntyi tuolloin, mutta mitään teknistä näyttöä ja monimutkaisuutta itsetarkoituksena en vaadi. Ainoastaan kehitellä kaikkea edistyksellistä.

Ekana tosta sanasta tulee aina mieleen Wigwam, ja etenkin Pohjolan ja Gustavsonin Wigwam, sekä molempien miesten soolotuotanto. Ehkä myös Beatlesin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band. On syytä ehkä tässä keskustelussa erottaa toisistaan termit
 
1)"progressiivinen musiikki", jolla voidaan pilkunviilaajien mielestä tarkoittaa mitä tahansa "edistyksellistä" musiikkia (tällöin mukaan voitaneen pitkin hampain laskea jopa paljon kiistelty Dream Theater sekä monet muut tilutusmetallimukaprogebändit, anteeksi)
sekä
2)"proge", eli progressiivinen rock, joka valtaosan mielestä tarkoittaa juuri tuota musaa, jota tehtiin, soitettiin ja levytettiin 60-luvun lopusta jonnekin 70-luvun puoleenväliin.
 
Inhoan termien määrittelyä, mutta toisaalta en siedä visiota siitä, että ainut asia, mikä nykyteineille tulee mieleen proge-sanasta olisi Portnoy, Petrucci and The Boys -pumppu.

Tapauksesta DT ei tarvitse edes kiistellä, kyllä se on uusprogea. Kyseinen bändi ei perustu kikkailulle, vaan vahvoille melodioille. Usein näitä melodioita tukevat vielä ehkä vähän eksoottisemmat tahtilajit, joskus polyrytmisetkin (painotan sanaa tukevat).
 
Kyllä tuon kaltainen rytmiikka on 50 prosenttia useimpien progebändien "progeudesta". Siis DT on progea, tai uusprogea.

Tapauksesta DT ei tarvitse edes kiistellä, kyllä se on uusprogea. Kyseinen bändi ei perustu kikkailulle, vaan vahvoille melodioille.
 
Saanhan tähän väliin nauraa omin lupineni?

Saanhan tähän väliin nauraa omin lupineni?
 
Joo minäkin voisin nauraa :)
 
hmm...mitä ne DT vahvat melodiat on?

Mitä/Millaista teidän mielestänne on progressiivinen musiikki? Laittakaa vaikka esimerkki yhtyeestä ja perustelkaa miksi se on mielestänne progea. Tai miksi yhtye, jonka musiikkia yleisesti pidetään progena ei mielestänne kuitenkaan sitä ole.
 
Rajojen rikkomisestahan siinä on kyse. esim rytmit eivät aina mene 4/4 vaan voivat mennä esim. 13/8 jne. Progeksi voi sanoa myös jazzahtavia juttuja... Itse soittelen progehenkistä musiikkia Cipher's Fantasy -nimisessä kahden hengen orkesterissa ja vaikuttajiini kuuluu isona osana (minun mielestä paras) progebändi Dream Theater. Kannattaa kuunnella :)

progressive = edistyksellistä
Kyllä se silloin 60-luvulla, kun tälläinen kategorisointi kun proge alettiin käyttää, aina tarkoitti uutta musiikka joka vei askeleen eteenpäin.
 
Progressive = edistyvää, eli ei "ajastansa edellä" tai mitään siihen viittaavaakaan vaan että biisien kierrot ovat vähän kuin olemattomia, että periaatteessa sama idea jatkuu koko biisin läpi, vaikea selittää mutta se improvisointi on siinä erittäin oleellista.
 
Siinä mielessä nykyproge tai uusproge tai progemetalli - ihan miten vaan - ei ole enää progea sanan varsinaisessa merkityksissä. Nykyään se tarkoittaa enemmän sellaista tahtilaji kikkailua tai muuta vaikea selkoista, mutta tietty tunnelma on mielestäni aina mukana (tai ainakin pitäisi olla).
 
King Crimsonin "One Time" on mielestäni ihan helvetin hyvä esimerkki siitä mitä progessiivisella aluperin tarkoitettiin vaikka biisi onkin jo 80-luvulta (vai 90? en muista enää, älkää naurako...).
 
Ehkä se tyylilaijen sotkeminen, tahtilajien vaihteleminen, polyrytmiikan kylväminen ja tekniikka taitelu on nykyään sitä progea, mutta mun mielestäni tunnelman luominen on kaikkein tärkeintä.
 
No se oli mun näkemykseni progen tarkoituksesta...

Proge on adjektiivi vitun älykääpiöt!