Rock, pop, alternative ›

Ilokseni huomaan, et tää kyselyni on saanut keskustelua aikaan nykymusan tilasta.
 
On ollu lukuisia topiceja nykymusiikin tilasta jotka ovat saaneet punaista lukkoa. Jos rytmikästä tasaista jumputusta haet, niin eikö kannattaisi turvautua perinteiseen discoon tai konemusiikkiin? mm. Solid basehan sopii vaikka mihin tarkotukseen, moni hevariki kuuntelee sitä ihan vapaaehtoisesti. Ne jotka eivät sitä ole vielä kuulleet, olkaa hyvä kuunnelkaa.
 
Mitä tuohon koneistumiseen tulee, suurin osa nykymusiikista jota ratiosta kuuluu on tehty koneilla. Ja harmittavan moni soittaa playbackina esim. TV esiintymiset.

Näin o. Mä oon kyllä vähän sitä mieltä, että ennen oli kaikki paremmin.
 
Hevon paskat. 80-luku oli musiikillisesti vuosisadan surkein ja kammottavin. Joku valopikku oli, Smiths esim. mutta muuten, voi jessus mikä tuubaa.l

80-luku oli musiikillisesti vuosisadan surkein ja kammottavin. Joku valopikku oli, Smiths esim. mutta muuten, voi jessus mikä tuubaa.l
 
Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Useimmat kasarihitit ja sukkahousuhevi järkyttävät, mutta kun vuosikymmenellä kuitenkin ilmestyi Smithsien, Pixiesin, R.E.M:n, Kate Bushin, The Curen, Violent Femmesin, Echo And The Bunnymenin, Dinosaur Jr:n, Tom Waitsin, Sonic Youthin ja U2:n kaltaisten aktien huippulevyjä, niin ei 80-lukua voi missään nimessä kutsua kammottavaksi. Minä pidän 80-lukua ehdottomasti jenkki-indien valovoimaisimpana vuosikymmenenä.

Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Useimmat kasarihitit ja sukkahousuhevi järkyttävät, mutta kun vuosikymmenellä kuitenkin ilmestyi Smithsien, Pixiesin, R.E.M:n, Kate Bushin, The Curen, Violent Femmesin, Echo And The Bunnymenin, Dinosaur Jr:n, Tom Waitsin, Sonic Youthin ja U2:n kaltaisten aktien huippulevyjä, niin ei 80-lukua voi missään nimessä kutsua kammottavaksi. Minä pidän 80-lukua ehdottomasti jenkki-indien valovoimaisimpana vuosikymmenenä.
 
Joo, kyllähän se niin on, että ei hirveästi musiikista tiedä jos väittää, että 80-luku oli joku tosi huono vuosikymmen musiikissa. Se oli ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa vuosikymmen. Tästä on ennenkin puhuttu ja samaa täytyy toistaa, että jokaisella vuosikymmenellä on ne omat hienot ja huonot asiat. Eikä mikään mene toisen yli. Kuulijan korvassa on sitten se, että jos joku vuosikymmen tuntuu itselle kaikkein rakkaimmalta.

Joo, kyllähän se niin on, että ei hirveästi musiikista tiedä jos väittää, että 80-luku oli joku tosi huono vuosikymmen musiikissa.
 
Tieto on tietoa, fiilis on fiilistä, minulla on molempia tässäkin asiassa. Yhdistän 80-luvun aina sellaisiin hirveyksiin kuin Duran Duran, Gary Glitter, Boy George...
80-luvulla suuresti rakastamani Genesis taantui discohumpaksi Collinsin johdolla, Pink Floydinkin tekoset olivat hyvin keskinkertaisia, Bowie alitti itsensä, Zappa oli eksyksissä, Lennon tapettu... Voi olla että puhun enemmän fiilis- kuin tietopohjalta joten tältä osin Cathi ei ole ihanväärässä :=)

Kyllä kasari oli musiikillisesti tuhat kertaa tasokkaampaa kuin nykypäivä.
 
Paljon oli hyvää silloin, parhaimpana mainittakoon The Sisters of Mercy. Mut nykypoppi, se on kaikki täyttä paskaa, tuotettua, kierrätettyä, kuorrotettua. Mikään ei iske, kasaripoppia sentää pystyy kuuntelemaan ja sieltä löytyy helmiä.

Mut nykypoppi, se on kaikki täyttä paskaa, tuotettua, kierrätettyä, kuorrotettua.
 
"Joo, oonhan mä vähä radiota kuunnellu..."

Hmm.. pistää mietteliääksi. Mikä nyt sitten luokitellaan kertakäyttömusiikiksi? Oliko 70-luvulla Smurfien, Crazy Frogin tai Schnapin kaltaisia ilmiöitä? En muista.
 
Oooli oli. Ekana mulle tuli mieleen joku Bay City Rollers, joka nyt kauniisti sanoen oli purkkaa mutta sai yhden hetken nuorison pukeutumaan skottiruutuun.
Nyt ko. pumpun nimen tunnistaminen vaatii jo vähän harrastuneisuutta.
Tai joku Monkees 60-luvulla -- ei kauhean vakavasti otettavaa ja mahtoivatko pojat itse edes soitella mitään. TV-sarjastahan heitit paremmin kai muistetaan.
 
Se on sitten toinen juttu, että mm. kotimaiset muilla kuin musiikillisilla arvoilla siunatut musiikkiteokset kuten vaikkapa jotkut MA Nummisen puuhat olivat enempi pienen porukan ilo, kun taas tänä päivänä nuo vitosenvitsit ovat hyvinkin suosittuja, vaikka nuorisosta voi erottaa enemmän erilaisia "alalajeja" kuin aiemmin.

Nuoriakin on monenlaisia. Uskallan veikata nuorten nykyisin jakaantuvan näin:
 
a) Teinigootit/teinirokkarit, joiden repertuaariin kuuluvat mm. Uniklubi, Negative, 69Eyes, HIM. Kaikki tekorankka.
 
b) R'n'b/rap-teinit, jotka diggailevat pyllynkeikutusmussiikkia
 
c) Teinipoppisihmiset, joille uppoaa mm. Antti Tuisku, Indica, PMMP.

Nuoriakin on monenlaisia. Uskallan veikata nuorten nykyisin jakaantuvan näin:
--
 
d) Hyvää musiikkia kuuntelevat nuoret

Nuoriakin on monenlaisia. Uskallan veikata nuorten nykyisin jakaantuvan näin:
 
a) Teinigootit/teinirokkarit, joiden repertuaariin kuuluvat mm. Uniklubi, Negative, 69Eyes, HIM. Kaikki tekorankka.
 
b) R'n'b/rap-teinit, jotka diggailevat pyllynkeikutusmussiikkia
 
c) Teinipoppisihmiset, joille uppoaa mm. Antti Tuisku, Indica, PMMP.
 
Heh.. jostain syystä pisti hymyilyttämään tuo jaottelu. Hyvä.
 
Mielelläni näkisin vielä ryhmän d) Perinnetietoiset elävän rytmimusiikin diggarit - saattaapi olla melko harvassa nämä nuoret :)

d) ns. "Hyvää" musiikkia kuuntelevat ylimieliset nuoret, jotka kuvittelevat ihmisarvonsa kohoavan silmissä.
 
e) Nuoret, jotka leimaavat elitistiksi jokaisen henkilön, joka mainitsee heille tuntemattoman yhtyeen nimen.
 
Nälviminen sikseen. Väsyttää vain yleistäminen kaikissa muodoissaan. Nykypoppi on paskaa, hiphop on paskaa, nuoriso kuuntelee paskaa jne. Tunnen kyllä henkilökohtaisesti nuorisoa, jotka kuuntelevat paljon tasokasta pop-musiikkia sekä vanhempia klassikoita ja joiden musiikkitietämys on huomattavasti parempi kuin paatuneilla Uriah Heep -miehillä. Ei ikä aina ratkaise.

Onhan noita purkkapop-akteja aina ollut niin kauan kun joku keksi että laulamalla voi tienata rahaa. Ehkä smurffien ja Crazy Frogin tasoisia ideoita ei aiemmin ollut, ja muutenkin kaikki musiikki piti tehdä oikeilla soittimilla niin purkkapoppikin tuntui ehkä jotenkin kunnianhimoisemmalta. Periaate on kyllä ollut varmaankin sama. Kuten sanottua, niin näitä yhden hitin ihmeitä vaan kukaan ei enää muista näin pitkän ajan päästä. Kuten toivottavasti ei muista kukaan Crazy Frogia 30 vuoden päästä.
 
Il Divon taannoisessa listaohjelmassa olleessa haastattelussa pojat sanoivat että tämmöisiä samanlaisia yhtyeitä on tullut lähestulkoon joka puolella maailmaa, mm. Suomessahan on nyt tämä Virtuoso. Itselläni ainakin tuli heti semmoinen kauhukuva että jossain Englannin tai USA:n albumilistalla 10 ensimmäistä sijaa hallitsevat Il Divo ja sen johdannaiset. Pelottavaa.

Smurffithan on kaukana kertakäyttömusiikista. Lasten kestosuosikit, niillähän on joku 14. osa meneillään.. No okei, ehkä toi tekee siitä vielä enemmän kertakäyttömusiikkia..
Menkää tarhaan töihin. Smurffit siellä soi päivästä toiseen. Ja se on aina yhtä hyvä.
Siellä meinaa tulla mielisairaaksi.

grazy frog
...
bussycat dolls
 
Tässä teille bobmusiiggia.

b) R'n'b/rap-teinit, jotka diggailevat pyllynkeikutusmussiikkia
Musiikista en tiedä mutta se pyllynkeikutus ei ole pahemman näköstä....

Mä jatkan kasarista oikeilla mielipiteilläni:
 
80-luku oli muusikillisesti ehkä parasta. Paljon tuli hyviä imeliä herkkiä piisejä ja melodioita. Hirveästi hyviä meneviä hittejä. Kaikkee Cyndi Lauperia, Madonnaa, Princeä, Nik Kershawii, Stevie Wonderii, Boris Gardinerii, F.R. Davidii, Men At Workii, Bee Geessii, Marvin Gayii, Totoo, Kate Bushii, Sabrinaa, Cyndi Lauperii. Ja miljoona tuhat muuta. Ihan kamalasti kovia hittejä. Hittejä. Ihanaa. Minä pidän. Jos joku antaa mulle huonon levyn 80-luvulta niin väitän kaikkia todisteita vastaan että se on äänitetty 79 ja julkastu vasta 80-luvulla koska sillon tuli niin paljon hyvää musiikkia että oli varaa julkasta jotakin seiskari paskaa.
 
Tu!!!!!!!!!!!!!

Mä jatkan kasarista oikeilla mielipiteilläni:
 
Vääriä mielipiteitä. Koska ennen oli kaikki paremmin, 70-luvulla tehtiin parempaa musiikkia kuin 80-luvulla. Toisaalta 60-luvulla tehtiin vielä parempaa.

d) ns. "Hyvää" musiikkia kuuntelevat ylimieliset , jotka kuvittelevat ihmisarvonsa kohoavan silmissä.
 
Hei! Toihan oon mä.