Etno, proge, latin ›

Olisin erittäin kiinnostunut tuosta bändistä. Ainoa vaan, etten ole koskaan kuullut yhtäkään heidän kappaleistaan. Olen jazz-ihminen, joten todennäköisesti tykkään siitä, oli miten oli. On sellainen kutina takamuksessa. Mikä levy olisi paras ostos? Aion ehkä ostaa niitä enemmänkin, mutta jostain pitää aloittaa. :)

Minkä perusteella olet kiinnostunut, jos et ole ikinä yhtään kappaletta kuullut...?

Minkä perusteella olet kiinnostunut, jos et ole ikinä yhtään kappaletta kuullut...?
 
Sama kävi mullakin mielessä...
"Jazzlantis" on musta aika jeppis ja mun kuulemista levyistä koknaisuutena paras". "Kudos" on myös hieno levy, hiukan raskaampaa jaskaa kuin edellä mainittu. Sitten on kokemusta "High Standards" -levystä joka on pianojazzin ystäville varmasti mannaa mutta mulle se menee vähän leipomisen puolelle, siis kun biisit on staankkuja ja kaikki on toteutettu tosi iirosti niin mulle siitä jäi vähän tasapaksu maku. Loisto bändi ja ehdotonta eliittiä suomijazzissa ja miksi ei euroopassakin. Livenä toimii ainakin triplasti paremmin.

Minkä perusteella olet kiinnostunut, jos et ole ikinä yhtään kappaletta kuullut...?
 
Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta itse ainakin olen monesta bändistä kiinnostunut luettuani tai kuultuani juttuja. Useat olen myöhemmin todennut mainioiksi.

Mikä levy olisi paras ostos?
 
Päivää-levyllä mukana syntikoita ja foni, todella hyvä levy fuusiodiggarille (vrt. esim. Chick Corea 80-luvun lopulla). Kudos on perinteisempää pianojazzia, ei kovinkaan "helppoa" kuunneltavaa. High Standards on jazz-stankkuja ja covereita, ei ehkä sinäänsä hyvä levy aloittaa. Sisu-albumi on kokonaisuutena aika mukava, siitä suosittelisin aloittamaan.

todella hyvä levy fuusiodiggarille (vrt. esim. Chick Corea 80-luvun lopulla)
 
Heh, mä en tunne montakaan fuusiodiggaria jotka tykkäis Corean kasarimatskusta :)

Sisu, Kudos ja tämä uusin Wake, kannattaa ainakin hommata.

Päivää-levyllä mukana syntikoita ja foni, todella hyvä levy fuusiodiggarille.
 
Mutta tuota ei taida löytää enää mistään. Kaikki muut levyt minultakin hyllystä löytyvät, mutta näin myöhään heränneenä Päivää / G'day puuttuu, koska se antaa levykaupoissa aina eioo:n vastaukseksi.
 
Uusimman Wake-levyn voi koekuunnella osittain osoitteessa http://www.triotoykeat.fi/ , eikä ole mitenkään erityisen vaikeaa kuunneltavaakaan. CDONista taasen saa High Standards-levyn hintaan 8.95 € + postikulut, Kudos ja Jazzlantis ovat euron kalliimpia, joten ainakaan noiden kanssa ei rahaa mene "hukkaan", jos ei pidäkään. Töykeistä on myös täällä jo ollut keskustelu, joten siellä kannattanee poiketa myös: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=5&t=42746
 
Mutta mikäs tämä CDONissa myytävänä oleva Rappiolla on? Ei ole ainakaan Töykeiden kotisivujen listauksessa.

Sisu, muuta et tarvitse. Kudoskin ok, vähän klasari vaikutteita.
 
Sisun avaus raita "karate" on legendaarinen.

Ehkä vika on minussa, mutta mun korvaani Töykeät on aina kuulostanu liian "huumorimusiikilta" (ei löydy parempaakaan termiä tähän hätään) Kukaan ei kait kiellä etteikö soittajat olisi kaikki alansa huippuja ja biisien soittaminen ei ihan joka jampalta onnistukaan, mutta mua häiritsee se, että jotenkin jää sellainen vakavuus puuttumaan. Ymmärtääköhän kukaan mitä tässä tarkoitan?
 
Vertauskuvallisesti vähän kuin suomalainen blues... Siinä aidossa vanhassa bluesissa kuulee sen "tuskan" mikä siihen bluesiin liittyy, mutta jotenkin se koko homma leviää käsistä kun saman soittaakin suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ikänsä toimeen tullut artisti jolla ei ole oikeasti mitään hätää.

Ehkä vika on minussa, mutta mun korvaani Töykeät on aina kuulostanu liian "huumorimusiikilta" -- jotenkin jää sellainen vakavuus puuttumaan.
 
Kyllä tossa tottakin on, tonhan huomaa jo biisien nimistä, esim. Töttöröö, Music For Elevators, Together We Are Stroganoff. Mua toi ei ole häirinnyt, päinvastoin. Mulle välittyvä kuva ei ole ollut se, etteikö hommaa tehtäisi tosissaan vaan se että soittajat myös nauttivat soittamisesta ja soittamastaan musiikista.

Ehkä vika on minussa, mutta mun korvaani Töykeät on aina kuulostanu liian "huumorimusiikilta" (ei löydy parempaakaan termiä tähän hätään) Kukaan ei kait kiellä etteikö soittajat olisi kaikki alansa huippuja ja biisien soittaminen ei ihan joka jampalta onnistukaan, mutta mua häiritsee se, että jotenkin jää sellainen vakavuus puuttumaan. Ymmärtääköhän kukaan mitä tässä tarkoitan?
 
Vertauskuvallisesti vähän kuin suomalainen blues... Siinä aidossa vanhassa bluesissa kuulee sen "tuskan" mikä siihen bluesiin liittyy, mutta jotenkin se koko homma leviää käsistä kun saman soittaakin suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ikänsä toimeen tullut artisti jolla ei ole oikeasti mitään hätää.
 
Mä ymmärän ton "huumorimusja" -jutun mutten silti allekirjoita sitä huonoksi puoleksi, perhana, soittaminen on kivaa. Töykeitten kohdalla minusta vastuu siirtyy kuulijalle sillä heidän musa sisältää tajuttavaa aika monella tasolla. minusta heidän musiikkinsa leimaaminen humoristiseksi on itsessään jo naurettava asia.
 
Toi sun vertauskuvasi suomibluesista on minusta aivan terveisiä perseestä, sori vaan.

Sisu, Kudos ja tämä uusin Wake, kannattaa ainakin hommata.
 
Näin.

Toi sun vertauskuvasi suomibluesista on minusta aivan terveisiä perseestä, sori vaan.
 
Vertauskuvana tuo voi olla persiistä, mutta on siinä kuitenkin eroa jos vertaa vaikka vanhoihin äänityksiin jossa artisteina mustat amerikkalaiset miehet. Silloin musiikki on ollut jazzia siinä missä nykyäänkin, mutta se "vakavuus" ei voi olla kuulumatta koko jutussa. Heillä oli silloin aikanaan yhteiskunnallisesti aika kovat jutut meneillään ja se selvästi kuuluu siinä musiikissa... Tämä onkin vain mun mielipide, mutta pidän nyt vaan tuollaisesta vakavemmasta jutusta ja mulle se on jonkinlainen fiiliksen tappaja jos biisin nimi on esim. "together we are stroganoff". Sori kun kerroin mielipiteeni.
 
EDIT: Niin, siis tuo "huumorimusa" oli terminä tosi paska - sori. Kun pääasiallisesti se huumorijuttu tulee niistä biisien nimistä yms. Ei niinkään itse musiikista.
 
Mutta ideana - joululahjaksi Töykeiden levy ei ole ollenkaan paha. Jopa itsekin olisin ihan tyytyväinen.

Mä pidän kuulemistani Töykeät-levyistä kevyesti eniten Sisusta. Viulut antavat todella paljon musiikille ja esim. tähän uutukaiseen verrattuna (olen kuullut vain Sisun, Jazzlantiksen ja Waken) se on huomattavasti enemmän "biisimusiikkia". Tarkoitan tällä, että kappaleet kulkevat osasesta toiseen ennemmin perinteisen biisikaavan mukaan sen sijaan, että kipale ajautuu moniminuuttiseksi pianopimputteluimprovisaatioksi. Oikeastaan osa biiseistä olisi ennemmin progressiivista rokkia kuin jazzia, jos vain pianon muuttaisi kitaraksi. Välillä mennään melkeinpä hevin puolellekin.
 
Ja se minulle ehdottomasti tärkein TT-raita löytyy juuri tältä levyltä. Iiromaisen humoristisesta nimestään huolimatta Pizzitaxi saa melkein jokaisella kuuntelukerralla tipan linssiin. "Kertosäe" kuulostaa kuin jokin pitkään vankeudessa ollut sielu olisi juuri pääsemässä lentämään vapauteen, mutta siivet pettävät kuitenkin jokaisella yrittämällä. Aivan mahtava sävellys.

Kun olette "vakavien" jazzareitten seurassa, ja haluatte saada heidät kiemurtelemaan tuskissaan niin kysykää: "Mitäs pidätte trio töykeistä"?
 
Toinen seikka mitä "vakavat" muusikot vihaavat, on tuo nimi. Trio sana ei saa olla nimen edessä.
 
Jotenkin kielletty hedelmä tuo Töykeät. Itse arvostan, koska sisu oli ensimäinen jazz levy, mihin tutustuin.

Sisu on ainakin tarpeeksi huippu, mutta sen jälkeen "laimeammat" levyt saattavat ehkä tuntua hieman laimeammilta. Tai no enpäs tiedä.. Jokatapauksessa Sisu on ainakin miusta ehdottomasti huipuimpia levyjä

Kun olette "vakavien" jazzareitten seurassa, ja haluatte saada heidät kiemurtelemaan tuskissaan niin kysykää: "Mitäs pidätte trio töykeistä"?
 
Toinen seikka mitä "vakavat" muusikot vihaavat, on tuo nimi. Trio sana ei saa olla nimen edessä.
 
Jotenkin kielletty hedelmä tuo Töykeät. Itse arvostan, koska sisu oli ensimäinen jazz levy, mihin tutustuin.
 
EDIT: en viitsikään haukkua "vakavia" """muusikkoja""" tässä. KYRÄILY POIS! :)

EDIT: en viitsikään haukkua "vakavia" """muusikkoja""" tässä. KYRÄILY POIS! :)
 
Anna palaa vaan!