Kitarat: soittaminen ›

Mäkin oon tehnyt tota Stratolla. Kaulamikin tone nollaan, keskimikin tone puoleen ja sitten mikkiswitchiä edes takas.
 
Joo, voi sitä noinkin tehdä. Toi tekniikka löytyy esim. Hendrixin Voodoo Chile (Slight Return) alkupuolelta. Gatton taas käänti pikkusormella telen tonepotikkaa samalla kun pikkas plekulla kieliä.

mulla oli vanhassa lespakopiossa tone, täysillä aina
 
nyt on ESP kirves, vola ja mikkivalitsin, en oo kyllä tonea kaivannu, jos haluun nuhasta soundia, etsin vahvarista treblen

Tone- ja Volume- potikat kitaroissa on jäänne siltä ajalta, kun vahvistimissa ei vielä ollut mitään säätöjä. Kaikki soundin säätämiset tehtiin skebasta käsin. Toimii kylläkin myös tänä päivänä!

Tone- ja Volume- potikat kitaroissa on jäänne siltä ajalta, kun vahvistimissa ei vielä ollut mitään säätöjä. Kaikki soundin säätämiset tehtiin skebasta käsin. Toimii kylläkin myös tänä päivänä!
 
Just. Ja nykyisin mennään sitten ruuvailemaan vahvistimesta säätöjä kesken biisin, jos halutaan hiukan erilaista soundia, vai? Kyllä ne kitaran säädöt on aika eri juttu, kuin vahvistimen säädöt.

Gatton taas käänti pikkusormella telen tonepotikkaa samalla kun pikkas plekulla kieliä.
 
Tästä tuli mieleen, että kokeilepa joskus kääntä tone nollille, soittaa kahden kielen bendi ja sitten veivata mikkivalitsinta edes takasin. Tule sellainen vahimainen soundi.
 
Tonen käyttö on erittäin suotavaa. Esim. kompatessa, varsinkin avosoinnuilla tulee usein sähkikiksiin aika raaka fiilis. Tone vähän hillitsee. Lisäksi jonkun mainitsemaa pehmeetä blues-soundia on hyvä hakea tone-potikalla.
Itse kun soitan, niin tone on melkein aina *lähes* täysillä, jossain ehkä kasin kieppeillä, paha sanoa kun nappulassa ei ole numerointia. Hyvin harvoin ihan täysillä.

Just. Ja nykyisin mennään sitten ruuvailemaan vahvistimesta säätöjä kesken biisin, jos halutaan hiukan erilaista soundia, vai? Kyllä ne kitaran säädöt on aika eri juttu, kuin vahvistimen säädöt.
 
Et varmaan ymmärtänyt mun pointtia? Tää oli enemmän tällainen informatiivinen pläjäys tarkoituksenaan valottaa asian historiaa, ettei tarvitse ihmetellä että miksi joku tonenappula on olemassa ylipäätään.
 
40- ja 50- luvuilla styrkkareissa ei välttämättä ollut edes volume-nappulaa, tonesta puhumattakaan. Ja siihen aikaan soundia oikeasti säädettiin kesken soiton. Mä teen sitä nykyäänkin, ja vääntelen myös styrkkarin nappuloita kesken keikan. Tottakai nykypäivänä kitaran säädöt on eri asia kuin vahvistimen säädöt, mutta joskus tulee parempi lopputulos, kun säätää soundia signaalitien lähtöpäässä. Ennen vanhaan ei kuitenkaan ollut muita säätöjä - kitaran säädöt oli yhtä kuin vahvistimen säädöt. Toisaalta, kitaran elektroniikka on edelleenkin tavallaan osa vahvistimen elektroniikkaa. Samaa virtapiiriä, you know:)
 
Sille on siis tietyt perusteet, että miksi tone on kitaroissa nykypäivänäkin. Jos ajatellaan että Fender Stratocaster tuli markkinoille 1954, ja on siitä lähtien ollut muuttumaton mutta kuitenkin eräänlainen sähkökitaranrakennuksen normi, niin on helppo ymmärtää tone -potikan merkitys myös uudemmissa kitaroissa. Hendrix käytti kitaran namikoita jatkuvasti tilanteen mukaan, hänellä oli Marshall koko ajan täysillä, ja soundit otettiin kitarasta ja näpeistä. Soisin, että tuo taito säilyisi myös nykyisellä sukupolvella.
 
Tämä on tietysti myös musiikkityylikysymys. Hevissä vedetään koko ajan täysillä, kaikki biisit käytännössä samalla soundilla. Esim. r&B:ssä taas eloisuus ja spontaani reagointi soundilla on tärkeä osa sitä juttua.
 
En himmaile tonea hevikeikalla.

Strato, iso Särö, kaulamikki ja tone 0 -> fiiwistely.

Et varmaan ymmärtänyt mun pointtia?
 
No meni vähän ohi, sori. Kiitos selvennyksestä.
 
40- ja 50- luvuilla styrkkareissa ei välttämättä ollut edes volume-nappulaa, tonesta puhumattakaan. Ja siihen aikaan soundia oikeasti säädettiin kesken soiton.
 
Niin, kyllä asiaan perehtyneet kitaristit sitä säätävät kesken biisin nykyäänkin. Hevissä ei välttämättä paljoa tarvitse nappuloita säädellä, mutta jammaillessa tai muuten fiilistelypohjalta etenevissä biiseissä noille tone- ja volapotikoille on kyllä käyttöä, ainakin minulla. Se avaa aivan uusia soundimaailmoja, joita ei saa vahvarista ruuvattua mitenkään muuten irti.
 
...oli Marshall koko ajan täysillä, ja soundit otettiin kitarasta ja näpeistä. Soisin, että tuo taito säilyisi myös nykyisellä sukupolvella.
 
Nimenomaan, fiilispohjalta haetaan sopivaa soundia. Siksi sama biisi kuulosti esim. Jimin soittamana eri keikkanauhoituksissa aivan erilaiselta (livenä en nähnyt koskaan, sattuneesta syystä). Nykyisin muutenkin biisit on ihan liian valmiiksi sovitettuja ja ne vedetään keikalla 1:1 kuin se on soitettu levylle.

Mä ainaki käytän tonea silloon kun soitan palikkaäänillä, väännän tonet nollille ja etumikki käyttöön nii tuloo komia palikkaääni. Ja kyllä kitara soikin paremmin jos on tonet käytös

Mä ainaki käytän tonea silloon kun soitan palikkaäänillä, väännän tonet nollille ja etumikki käyttöön nii tuloo komia palikkaääni. Ja kyllä kitara soikin paremmin jos on tonet käytös
 
??
 
Mikä on palikkaääni?

Kuka myöntää käyttävänsä ja millaiseen tarkotukseen kitaran Tone-napikkaa? Meikäläinen ei ole koskaan sitä käyttänyt yli 7 vuoden kitaroinnilla ja ei mitään hajua mihin sitä voisi käyttää. Ihan turha osa ainaki vaikuttaa olevan meikäläiselle..
 
Mulle tonella on käyttöä. Yleensä kaulamikin tone nollassa ja tallamikin jossain 8-9 tienoilla. Tästä sitten säädetään tarpeen mukaan, esim. säröltä kliineihin vaihtaessa, tai muuten vaan erilaista soundia hakiessa.
 
Myös kitaran volumepotikka on paljolti käytössä. Vahvistimesta en taas säädä yleensä kuin volumea, tarpeen vaatiessa.

Tonenappuloita on kiva väännellä.

Käytän tonea todella usein soundin ja etenkin yläpään muokkailuun.
Paitsi yhden Ibanezin V1 ja V2 mikkien kanssa sitä ei kannata enään käyttää koska soundi menee ihan liian tummaksi muuten.

Revin tonepotikan helevettiin kitarastani joskus pari vuotta sitten, kun en ole ikinä tarvinnut. Muokkailen saundia vaihtelemalla pikkauskohtaa ja käyttämällä plektran pyöreää syrjää tai sormia pikkaukseen.

Tonenappuloita on kiva väännellä.
Tonenappulat tykkää kun niitä käännellään;)
Strato, Lepa tahi 335, iso Särö, kaulamikki ja tone 0 -> fiiwistely.

Itselläni vähän kumma juttu kun tämä halpiskitara on (Eko S-300). Stratomallinen siis ja siinä nuo kaksi tone-nuppia on, mutta kumma kyllä vaikka niitä mihin asentoon vääntelisi niin ääni ei muutu miksikään. Onkohan jätetty kytkemättä vai onko se äänen muutos muka niin olematon noita väännellessä?
 
Uus kitara onneksi tulossa.

Stratossa tonepotikat toimivat vain tietyillä mikeillä eli kokeileppa mikkivalitsimella eri asentoja tonepotikoita säätäessä.

Tässä on kyllä jo moni kertonut ihan saman, mutta lisätään listaan ;)
Eli itsellä tulee käytettyä aina tone potikkaa. Käyttötapa riippuu hieman kitarasta ja sen äänimaailmasta. Pääinstrumentilla, ES335:lla on tone 80% ajasta siinä 6-8 hujakoilla biisistä riippuen josta on hyvä lähteä tilanteen mukaan molempiin suuntiin. Mutta pääasiassa aina on pelivaraa. Tokain Lepakoissa ei voi mennä alle 5:n kun menee soundi tukkoon (huonot potikat?). Kyllä se niin menee, että suurin osa soittajista kyllä löytää sen tone-potikan siinä vaiheessa kun nyanssit ja dynamiikat ymsyms alkaa kiinnostaa. Itsellä meni hivenen alle 10 vuotta :) mutta onneksi löytyi.
Gibbons (ZZtop) taitaa olla yks joka myös käytteli ennenvanhaan aika paljon tuota tone kikkailua. Hyvällä vahvistimella säätyy jopa särön määrä tonen mukana -> tone pienemmälle - lisää pehmyttä säröä jne.
Mutta käyttö mun mielestä vaatii sen ettei mitään hirmu säröjä saa olla pelissä.
Vähän menee ohi, mutta yks joka saa kitarasta monia soundeja on Blackmore. Kaveri vaihtaa mikkiä ja säätää nuppeja ihan joka välissä erityisesti vanhemmissa live-vedoissa. Muita on juuri Gallagher, Peter Green, Clapton jne.
BB:llä taitaa olla aina siellä jossain puolivälissä tone, vai?

Stratossa tonepotikat toimivat vain tietyillä mikeillä eli kokeileppa mikkivalitsimella eri asentoja tonepotikoita säätäessä.
 
Ei mitään muutosta millään mikkikombinaatiolla.