Bänditoiminta ›

Se muuten ketuttaa jos lavalle on suunnattuna kauheat valonheittimet ja naama on aivan punaisena jännityksestä, se sitten näkyy keikkavalokuvissa. :p

Ja kohta se käsi alkaakin jo toimimaan lähes normaalilla tavalla. Kyllä se siitä aika äkkiä (15sek) laukeaa ja sitten mennäänkin meidän ehdoilla.
 
Aika nopee laukeeminen. Kyllä mulla menee muutama minuutti.

Riippuu niin keikasta. Yleensä bilekeikoilla ei enää hirveesti jännitä. Biisit ja soittoporukka on tuttuja ja homma alkaa olla aika hyvin kasassa kaikinpuolin. Hääkeikoilla vaan tuppaa yleensä aina jännittämään se häävalssin soittaminen, kun sen täytyy mennä aika nappiin. Varsinkin jos on jotain kiikkeriä introja tai välisoittoja siinä. :) Pienempänä jännitti kovastikin aina musiikkiopiston oppilaskonserteissa ku piti yksin mennä vetään klassista juhlasalin eteen. Muuten nautin soittamisesta täysillä ja yleensä jännitys katoaa aina ekan biisin jälkeen ja sitten loppu menee rennommin.

Aika nopee laukeeminen. Kyllä mulla menee muutama minuutti.
 
No riippuu tietysti, mutta toi on se tilanne kun ei ole "vetänyt" niin usein tai on pitänyt taukoa niistä hommista. Kyllä se rentous tulee sen jälkeen aika nopeasti. Tärkeintä on varmaan säilyttää maltti ja hoitaa homma rutiinilla, välttäen oksentamista.

Jännittihän se eka kauheesti, vaikka olikin muita aloittelioita kanssa. Nyt on kaks keikkaa ollu. ei toisel niin paljoo jännittäny, vaikka jännitti tietysti sillonki.

Riippuu vähän tilanteesta ja keikan luonteesta tämä jännitys. Viime perjantaina en pahemmin älynnyt jännittää, kun kaljat korkattiin jo kotoa lähtiessä ja esiintymisen aikaan rytmiryhmä oli jo ehtinyt jonkin verran päihtyä.

No riippuu tietysti, mutta toi on se tilanne kun ei ole "vetänyt" niin usein tai on pitänyt taukoa niistä hommista. Kyllä se rentous tulee sen jälkeen aika nopeasti. Tärkeintä on varmaan säilyttää maltti ja hoitaa homma rutiinilla, välttäen oksentamista.
 
Oksentaminen siinä kesken kaiken varmaan kyllä pilaisi tunnelman.

Jännittää. Muistan elävästi ekan keikan, juuri samalla tavalla jännitti kuten kaikissa sen jälkeisissäkin keikoissa.
 
Terve jännitys on hyvästä, paremmin toimii soittokin eikä tuu ylilyöntejä niinku treenikämpillä:)

Eka keikkakin jännitti vain vähän. Eilen jännitti taas vähän, kun piti olla keikka, mutta rumpalin lento takas Suomeen peruuntui, ja tuumattiin vetää kahestaan laulajan kans akustinen setti, eikä oo semmosta ikinä ees treenattu. Ei muuta kuin kahtena päivänä jauhamaan akustisella sormenpäät verille ja keikalle. Musatyyli on kuitenkin aika räimettä, joten vähän jänskätti, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jos lasketaan kaikenlaiset musakeikat yhteen, mulla on niitä ehkä sellaset 300-400 takana, mutta aina jännittää edes jonkun verran. Huomenna laulan yhdessä bändissä ekan keikan ja bärgeles alkaa jo vähän tuntuu tuolla vatsanpohjassa...

Olisko jotain +50 keikkaa takana ja kyllä edelleen jännittää vähän aina ennen keikkaa. Mutta se on sellainen mukava kutina persiissä.

Muistan kanssa ensi keikan, jännitti niin ettei meinannut mistään tulla mitään. Nykyisinkin joka keikkaa ennen jännittää jonkun verran mut sehän pitää hereillä. Mutta ens kuun alussa vedän uuden bändin kanssa ekan keikan hevii jota en oo ennen soittanu ja nyt on jo kakkaa puntissa pikkusen.. =)

DODI. ELI JOO. TÄSSÄ MUN EKA KEIKKA.
 

 
Yleisöä: Ehkä jopa huikeat 30 henkee
Biisi: Guns and Roses - KnockinŽ on heavens door (Bob Dylan)
Soitin: kitara (säröt + solo 1.)
 
Ennen keikkaa:
vittu pakko saada viinaa pakko saada viinaa jätkät hei täst ei tuu yhtää mitää, muo ja rumpalii jänitti vaa nii vitusti! paskamaiseks koko jutun teki sen et mun ja rumpalin "hoidoille" oli valunu tieto siitä, että me soitetaan siel ja siel, sillon ja sillon.
Se oli kauheet ne hetket, minuutit, itseasias koko vitun päivä ennen sitä keikkaa. Täs koko setissähän soitti muitaki bändei ja kokoonpanoi et sen puolee.
Mut iha sama. se oli kyl iha perseest ku sit piti viel olla jotai fuckin soundchekkei ku emmä sitä pedaalii osaa muutenkaa käyttää, nii iha turhaa. Mä oisin voinu mennä ostaa kaljaa koko porukalle mut ei, piti olla paikalla. Sound chekissä mä vedin jo nii iha päin vittuu et tiesin jo miten se itse esitys tulee menee.
 
HooHetki:
Biisi lähti käyntii nii että toinen kitaristi alko soittaa näppäilen sitä introo ja mä aloin tamppaa jalkaa tahdissa, sillä mull oli vaa säröosuudet plus eka soolo soitettavana.
Käsi lepäs jäykkänä ku eskon kyrpä keilien päällä dempattuna, jalka yritti tosiaan lyödä tahdissa mut ei siitäkää tullu lasta eikä paskaa ku koko jalka tärisi. Sit mä aloin kelaa et vittu ois noloo jos nyt kusis housuihin, ja sit mul tuliki hirvee kusihätä. Jess. No sit tuli eka kertsi ja mä lyön g power soinnun kitarani kolmelle ylimmälle kielelle - ja ei jumalauta se koko paska on ihan täysillä ja yleisö varmaa luuli et joku pommi räjähti. Dodi, sitte mä alan jalalla sitä pedaalii säheltää. Vissiin just samal ku miksaaja heittää mun volat hiljasemmalle. Siinä meni sit oma aikansa ennenku mä sain "soundin kohalleen ""beibi"". Sit oliki kertsi jo loppu ja mä taas seison tyhmän näkösenä lavalla yrittäen hymyillä sillee et "ei täs mitää, tällast sattuu kaikille..."
Toinen kertsi: Iha pusikkoo meni seki, nii paskan kuulostaa et päivänki soittanu kitaroitsia ois pistäny paremmaks. Mut ei se mitää hei beibet, kertsi on lopuillaan. Iha just alkaa mun soolo. Mä olin päättäny et pleku osuu kiellelle G, 12. nauhalle, ku bändi alkaa soittaa instrumentaavisesti kertsii uudestaa. ja niin mä tunsin sen ku se kohta lähesty, ku sudet ois jahdannu tätä pient taapertaajaa, viimenen tahti meneillää, kaks, kolme, neljä ja YKS mä isken jalan maahan ja 1/8 tahtii myöhemmin plekun kielelle G, vasemman käden etusormeni pitäessä samaa kieltä alhaalla kahdennentoista nauhan kohdalla!!!!!!!!!!!!!!!
 
Dodi.
 
Nyt jengi tietenki kelaa et hei, sä vedit varmaa iha vitun huippu slash vingutus megabeibe soolon ja kaikki vaa huus ja alko heittää rintsikoit ja pilluu tuli keikan jälkee enemmän ku ehti panee! Happy ending.
Mut ei!
Tää ei oo mikää vitun leffa. Mä vaan yksinkertasisesti soitin nii päin helvettii et ei oo tosi!!!
Mul oli jonkunlainen melodia mitä oli tarkotus seuraa. Mä tiesin jo alust asti et improvisointi E pentatoonisella skaalal ei siin tilanteest ois tullu yhtää mitää.
Any way, mä tosiaan vaa rämpytin niit kielii ja vaik mun kitara ei oo mulle koskaa mitää sanonu tai osottanu tunteen purkauksii. Mä tiedän et se itki, ei ittensä puolesta vaa mun puolesta. No mä en itkeny, oonhan mä kuitenkin luonteeltani nii vitun rokk. Mä tsiigasin rumpaliii ja me nauretttii, sit mä poimin katseellani yleisöstä muutaman kaverin ja naureskeli. Loppujen lopuks ei se nii kauheet oo nolaa ittensä iha totaallisesti... Ainii ja btw minä sekä rumpali saimme kummatki ne gimmamme sitte myöhemmin :)

DODI. ELI JOO. TÄSSÄ MUN EKA KEIKKA...
...
... Ainii ja btw minä sekä rumpali saimme kummatki ne gimmamme sitte myöhemmin :)
 
Muistuta, etten ota sua ja/tai bändiäsi ikinä keikalle.

DODI. ELI JOO. TÄSSÄ MUN EKA KEIKKA.
 
Ainii ja btw minä sekä rumpali saimme kummatki ne gimmamme sitte myöhemmin :)
 
No tuosta nyt ei enää pysty kuin parantamaan, jos jotain positiivista pitäis hakea:)

Ei oikeen jännittänyt eka keikka. No olihan sellanen pieni "lataus" ilmassa, mutta ei sen kummempaa.
 
Hirveästi en ole keikkaa tehnyt mutta eipä ole ikinä jännittänytkään.
 
Eikös niin sanota että pieni jännittäminen lisää suorituskykyä? No siinä tapauksessa pitää ruveta jännittämään. Viimeisin keikka meni täysin vituiksi. En tiedä huomasiko yleisö mitään, mutta minua vitutti suuresti.
 
Rumpali heitteli vääriä tempoja. Ensimmäisen biisin piti olla "räväkkä alku keikalle" mutta ei; rumpali veteli jotain saatanan laahausta sinne. Kaiken kukkuraksi meitä ennen esiintyneen bändin basisti eksyi lavalle ja alkoi rääkymään biisin kertsissä kakkos mikkiin.
 
Ekan biisin jälkeen otin sitä basistia niskasta kiinni ja tönäisin hänet lavan taakse (posiitivista kyllä; yleisö alkoi nauramaan ja taputtamaan).
Sitten näytin rumpalille keskisormea ja irvistin rumasti. Rumpali huusi että hän petraa seuraavassa biisissä.
 
Seuraava biisi:
EI JUMALAUTA! Nyt se vetää liian lujaa! Me mikään shäättänän speedmetalbändi olla...
 
Siinä vaiheessa minua alkoi vituttamaan.
 
Loppu keikka meni teknisesti ottaen hyvin. Ainoa vaan ettei lavalle kuulunut oma soitto. Sellaista epämääräistä mössöä. Miksaaja sai palautteen.
 
Viimeisessä biisissä vitutus oli niin suuri että päätin antaa meidän bändin basistin laulaa biisi. Hän rääkyi sen läpi, jonka jälkeen kävelin mitään sanomatta pois lavalta.

Jos ennen keikkaa ei tuu hätäkakka/pissa ni asenteessa on vikaa, sama pätee myös urheiluun.

Enne keikkaa on oikeestaan vaan semmonen ihmeellinen levoton olo. Ei niinkun jännitä vaan on semmonen innostunu ja ylienerginen olo. Sitten kun alottaa niin ekan biisin alussa on vähän sellanen jännittyny olo, mutta sekin sitten menee hetimmiten ohitte. Enpä mie oikeestaan ees osaa jännittää kunnolla. Kaikki esiintymiset veetään läpi vaikka röytämällä, kuhan on hyvä meininki.

Nyt ainakin jännittää. Olivat sitten bändin muut jäsenet sopineet meille keikan (koulussamme) minulle kertomatta, jättäen täten mulle peräti 2 ja puoli viikkoa aikaa treenata. Kypsyttää tommonen! Ja vielä pitäisi saada laittaa settiin semmosia biisejä, joita meidän bändin ei kannata edes yrittää soittaa. Helppoja taas "ei voi soittaa, koska ne kuulostaa poikkeuksetta paskalta". Lamettaa tollanen.