Kitarat: soittaminen ›

Tämän asia voi minun puolestani jättää jo menneisyyten, siirtykäämme eteenpäin.

uskotaan. ja pieni omakehu on tervettä. on sitä paljon pahempaakin prassailua kuultu. taas ihmiset tekee kärpäsestä härkäsen vai miten se vanhankansan sanonta meneekään.
 
Mutta kaikki varmaan muistavat sen tyypin ku kerto soittavansa kaikki bodomin soolot, mutta kuinkas sitten kävikään? Herra Tosimaailma iski selän takaa ja pani kaiken lisäksi perseeseen. Joo, kuvittelin minäkin olevani maailman paras kitaristi sillon ku alotin ja maidenin soolot lähti siitä vaan, mut sit tuli mieleen että "entä jos kuulostan paskalta?". Nauhotin soittoani ja päätin ruveta harjottelemaan helpoimpia riffejä ja biisejä. Niin siinnä vaan kävi. Nyt komppikitaristina, vaikka alussa pidin itseäni maailman parhaana tiluttajana.

En ole tunneilla ikinä ollut, mikä hivenen harmittaa, koska olisin varmaankin nykyään parempi soittaja, jos siinä olisi ollut joku potkimassa persuksille reenaamisen suhteen ja toisaalta myöskään useita asioita ei olisi tarvinnut oppia kantapään kautta.

alotan käymään.. kun saan nyt viel basso kamat myytyy ja ostettuu kitaran ni sit. ei oo hajuakaan minne menisin. varmaan turun kaupungille.

~Kolmisen vuotta sitten kävin tunneilla musiikki-instituutissa. Reilut puoli vuotta kävin, sitten finanssi asiat alkoi sanomaan vastaan. No kai siitä jotakin hyötyä oli.
Ehkä. Opettaja oli kyllä pirun hyvä ja mukava. No, ehkä olisi voinut olla vähän ankarampi :)

Käyn Oulussa yksityisellä opissa. Kertakäynnin hinta 24e/45min
mutta yleensä tunti venähtää täyteen tuntiin.
 
Kokemukset.(Soitan elektroakustista)
Otteiden vaihtoon tullut tarkkuutta ja järkevyyttä.
Näppäilyä pyritty muuttamaan enemmän puristavammaksi.
Luettu jonkun verran nuottimerkintöjä.
Sävellajit palauteltu mieleen.
Duuri asteikkoja eri rytmeillä.
Blues asteikkoja eri rytmeillä.
Helpohkoja biisejä laulun kanssa.
Blues riffejä viime aikoina.
 
Parasta hommassa on se, että se pakottaa treenaamaan. Vaikka soittaminen
on kuinka mukavaa, niin kunnon duunipäivän jälkeen tarvitaan lisämotivaattoria
aika useesti.
 
Lisäksi opettajalle esiintyminen harjaannuttaa ainakin jonkun verran esiintymistä. Ja mikä parasta toinen antaa heti palautteen mikä meni hyvin tai huonosti.

Uran alussa tuli käytyä tunneilla. Hyvä että sai perusteet oikeille raiteilleen.
Lopuksi kuitenkin huomasin että itseopiskelu ja rämpyttely sopi itselleni paremmin.

Koskaan en ole ollut tunneilla.. on se sitten hyvä tai paha. Ainoa mitä joku muu on opettanut mulle on se kun olin ihan nappula,siitä on joku kymmenisen vuotta olin silloin joku 10-11 vuotias ja kummisetäni näytti hieman miten sen soiton kuuluu mennä. Siinä sitten soiteltiin "Itketkö nyt Tom Dooley, kadutko jälkeen työs.." G7 ja olisko ollut C
Sitten alkoi loputon tahkoaminen ja luulempa että olen vuosien varrella kehittänyt itselleni sellaisen oman tavan oppia uusia asioita että tunneilla käynnit voisivat tässä vaiheessa hankaloittaa opettelua....
 
Itse olen tällä hetkellä kitaransoitonopettajan ja kyllä sitä ihmettelee että miten sitä on jaksanut vain jatkaa ja jatkaa sormet verillä, ranne nyrjähtäneenä eteenpäin.. kyllä sitä jaksaa jos tahtoa löytyy!