Ekaksi puille hyvät pohjat.
Itse käytin kuvan autolakkaa, pehmeämpää kuin tehtaiden kivikovat lakat ja helpompi altistumaan 'closet classic' -halkeamille, mutta kumpikaan ei mua haittaa, pehmeämpi lakka _ehkä_ ei tapa puuta niin paljon ja mun kepeissä käytöstä tulleet naarmut kolot jne. saa näkyä. Ja ei tua lakka niin pehmeää ole, että tuo kovin ihmeellinen ongelma on. Myös puu vaikuttaa, vaahteran päällä lohkeilee helpommin, saarnin päällä taas ei ollenkaan.
Aluksi tein monia kerroksia päällekkein, ja kevyet hionnat 320:lla. Siirryin "roikotuslakkauksesta" lakkaamaan rungon vaaktasossa, jolloin sain pinnoille enemmän lakkaa vailla pelkoa valumisista. Ja sitten vain tuota 2-3 lakkakerrosta ja hionta -sarjaa niin kauan, että olin lakannut arviolta 30-40 kerrosta tuohon kitaraan (kerrokset oli aika ohuita, ja niitä hiottiin samalla). Tämän jälkeen vielä pari kolme _tarkasti_ lakattua ohutta kerrosta, vimosen päälle, ja näiden päälle armoton kiillotus tuolla kuvan autonkiillotustahnalla. Toimi yllättävän hyvin, tuli hämmentävän hyvä pinta, joka ei kyllä tuossa kuvassa valitettavasti näy, syystä tai toisesta. Joka tapauksessa itse olin tyytyväinen, vaikka tosin oikein tarkkaan peilatessa toki näki kiillotyspyörteitä. Vaan enpä viitsinyt enää hienompaa tahnaa ostaa.
Puupinta kuntoon ennen lakkausta ja välihionnoissa "maalaisjärkeä" hiomapaperin valintaan - jos pinta on hyvä niin ei sitä kannata hio pois 80:llä, vain kevyt silaus 400:lla tms. ja taas lakkaa päälle.
Tuossa kuva noista aineista ja kuin rohkaisuksi kitaran kansi ei tuossa kuvassa liiemmin kiillä, hoho :o)
http://www.cc.jyu.fi/~maaijane/kuvat/jussin/pinnoitevermeet.jpg EDIT: ja meneehän se pinta välihionnoissa 'harmaaksi', mutta heitäppä taas seuraava kerros lakkaa päälle ja ihmettele entistä parempaa pintaa.
Muista hengityssuojaus, noiden aineiden haittavaikutuksia ei kannata aliarvioida.