Bassot ›

Ei se siitä säröstä ole kiinni, et vaan osaa.
 
Mitä? Minähän kirjoitin ettei muut osaa. No OK, on olemassa hyvää livesärösaundia. Esim. Geddy Leen ja Lemmyn särösaundi on OK livenäkin. Siihen ne sitten minun kohta 30 vuoden kokemuksellä jääkin.

Pojat, älkääpä unohtako, että on säröä ja on säröä...esim. Mitjan mieltäis helposti semmoseks soittajaks, jolla ei sitä säröä soitossa ole, mutta niin vaan on Sound City harmonista säröä pullollaan, ja sit ku se on sotkettu kliiniin linjasoundiin, niin taivas on auki.
 
Kaikkihan on kiinni siitä, miten hyvin bändissä soittavat ihmiset tajuaa sen, mikä on kokonaissoundi ja mistä siinä äänikuvassa on kyse.
 
Hyvä bändi on helposti sellaisen kuuloinen, että yksinään kuunneltuna ne soittimet voi kuulostaa aika kirpeiltäkin, mutta kun se bändi lyödään kimppaan, niin jo vain käy ja kukkuu.
 
Dream Thaterissahan on kyse vähän pänvastaisesta ilmiöstä; kaikki katsovat omaan napaansa, kitristillaon soundissaan kaikkea niin, että kiippareille ja bassolee ei jää yhtään tilaa. Siksipä se Myungin soundi ei yksistään kuunneltuna ole ollenkaan huono, vaan jopa ihan miellyttävä, mutta bändin seassa ihan katastrofi.
 
Victor Wootenin tai Pupen soundi ei ole varsinainen bändisoittosoundi, kun sohlaavat niitä omia juttujaan, mutta kun basso on soitossaan solistisessa roolissa, niin asia on ihan o.k.

Säröbasso on livenä hanurista ja ihan hemmetin syvältä. Mikä ihme näitä basisteja vaivaa kun sitä säröä pitää tunkea mukaan. Voihan se olla että muuten kuuluisi se ettei taimi ja tatsi pelaa...
 
No tuo em. kommenttihan on ihan täysin sontaa.
 
Säröhän on hyvällä maulla käytettynä juuri se elementti, joka tuo nimenomaan erottuvuutta ja mukavaa murinaa bassosaundiin. Livenäkin. Siis toki niitä säröjä täytyy osata käyttää oikein, tilanteeseen ja kokonaissaundiin sopivasti. Niitä yybersirkkeleitä ja alapäätuhnuja pitää toki käyttää harkiten.
 
Em. säröbasistien lisäksi kannattaa tsekata kotimaisista ainakin Absoluuttisen nollapisteen Aaken saundia. Kaverillahan on livenäkin melkeen koko ajan jotain säröllä maustettua härösaundia päällä ja toimii todellakin loistavasti. Ja kliinimmän kuulosessa basic-saundissakin on kokoajan Fender Bassmanin harmoonista putkisäröä ja -kompressiota.
 
Itelläkin oli viime keikalla linjasaundi vedettynä putkimarsuni DI-ulostulosta. Signaali ulostautuu tuossa koneessa vasta putkipääteasteen jälkeen. Näin sain PA-saundiin tuota lievää putkimurinaa, jota voi myös säröksikin tulkita, vaikkei se varsinaisesti bändin seassa säröltä kuulostakaan. Kyllähän tuo bassosaundi sitten kuulosti yllättävän hyvältä ja erottuvalta jopa videokameramikin äänenlaadulla kun keikkanauhaa kattelin. Ja soitamma hyvinkin äänekästä rokkia kera kovatatsisen rumpalin ja kahden marsustäkkikitaran.

No tuo em. kommenttihan on ihan täysin sontaa.
 
Säröhän on hyvällä maulla käytettynä juuri se elementti, joka tuo nimenomaan erottuvuutta ja mukavaa murinaa bassosaundiin.
 
On hyvä tehdä ero harmoonisen putkisärön ja efektipedaalilla tuotetun fuzzin / OD:n välillä. Putkisärö on jees, mutta siitä ei tässä keskustelussa ollut kysymys. Et tainnut lukea koko ketjua ?

särö lähtee sormista

särö lähtee sormista
 
Totta.

On hyvä tehdä ero harmoonisen putkisärön ja efektipedaalilla tuotetun fuzzin / OD:n välillä. Putkisärö on jees, mutta siitä ei tässä keskustelussa ollut kysymys. Et tainnut lukea koko ketjua ?
 
Mutta ei se harmoninen putkisärökään mitään pelasta, jos siinä soundissa ei ole mitään muuta ku sitä harmonista putkisäröä. Sulla, Hollstro, on se stydi Marshalli, mistä lähtee kaikkea lääkärin määräyksen mukaisesti ja ylikin. Sen sijaan jollain Bassmanilla tai JCM 800:lla vetäessä on turha toivoa stydiä botnea. Jos ei sitä haetakkaan, niin hienoa, mutta silloin voidaan aloittaa tämä särökeskustelu taas kerran alusta.
 
Teen oman kantani siis mahdollisimman lyhyesti selväksi; HYVÄSSÄ BASSOSOUNDISSA ON KAIKKEA HYVÄSSÄ SUHTEESSA!.
 
Itse en vaan osaa, joten olen tyytynyt siihen, että mun soundissa on alakertaa tarpeeks. Ei kovin pyöreää sekään, mut en osaa ruuvata. Bändisoittoon kelpaa hyvin ja lahkeet lepattaa.

Teen oman kantani siis mahdollisimman lyhyesti selväksi; HYVÄSSÄ BASSOSOUNDISSA ON KAIKKEA HYVÄSSÄ SUHTEESSA!.
 
Olen samaa mieltä tästä, ja lisäksi -se hyvä suhde on kiinni muista soittimista ja genrestä. Noin kärjistetysti.

Sen sijaan jollain Bassmanilla tai JCM 800:lla vetäessä on turha toivoa stydiä botnea.
 
Olen jälleen eri mieltä tästä sikäli että kaikkeen tarpeelliseen noiden botne riittää. Toki nuo vielä häviää reilusti luksusluokan SVT-, VBA400- ym. massatehoputkihirmuille, mutta vähintäänkin riittävästi löytyy sitä kivijalaksi tarvittavaa botnea kokonaissaundiin ainakin tuosta omasta koneestani. Ja päälle vielä sitä harmoonista putkimurinasäröäkin. Sit kun on vähänkin suurempi paikka ja PA, basson botne tulee toki sieltä PA:sta, eikä silloin vaaditakaan superstydiä botnea basistin omista kamoista. Silloin on siis mukava antaa sitä jo edellä mainittua putkimurinamaustetta PA-signaaliin vaffarini DI-ulostulosta tai jopa mikittämällä.
 
Teen oman kantani siis mahdollisimman lyhyesti selväksi; HYVÄSSÄ BASSOSOUNDISSA ON KAIKKEA HYVÄSSÄ SUHTEESSA!
 
Tämä on täysin totta ja hyvä, yksinkertainen yleistys.
 
Säröistä vielä, jotta ei niitä futseja ja ouverdraivejakaan saa tuomita suoralta kädeltä. Voi niitäkin käyttää hyödyllisenä mausteena kokonaisuutta palvellen.

absqua: Olen aivan samaa mieltä kanssasi miksaajista. Ei ymmärretä sitä tosiasiaa, että soittimet operoivat eri taajuusalueilla. Erään kerra joku sopraanolaulaja halusi lauluunsa miksattavan enemmän bassoa. Sanoin, että ei onnistu! Tällasta.

Sitten muiden mielipiteisiin. Tarvitseeko bassosta saada keikoilla selvää?
 
Tähän nyt ainakin sanoisin että ehdottomasti. Itseasiassa ärsyttäviä keikoista tekee usein juuri sen kun puuroa tulee nenästä ja korvista ja kovaa mutta selvää ei saa.
Ehkä kaikki eivät hae sitä mutta itselle tuo valtaisa ärsytys.
 
Usein jopati soundi saanee kärsiä sitten jos ei saa muuten tarpeeksi laskettua.

Sen sijaan jollain Bassmanilla tai JCM 800:lla vetäessä on turha toivoa stydiä botnea.
 
Olen jälleen eri mieltä tästä sikäli että kaikkeen tarpeelliseen noiden botne riittää.
 
Mitä enempi kaiutinpinta-alaa niin sen paremmin riittää kunhan ohmit pysyvät kuosissa. Bassosta häviää ensin botne kun särö astuu peliin. Basso on bändin munat ja eihän se sovi että sitä pienennetään tai kuohitaan. Basson pitää kuulua ja sen pitää myös tuntua. Säröytyvä putkistyrkkari saundaa kyllä hyvältä kun se on vähän säröllä eikä kuolemaisillaan jolloin ääni on yhtä kompressoitua jöötiä. Joskus tosin sekin toimii (esim. Lemmyn saundi) vaikkei enää oikein bassolta kuulostakaan.

Sen sijaan jollain Bassmanilla tai JCM 800:lla vetäessä on turha toivoa stydiä botnea.
 

 
Mitä enempi kaiutinpinta-alaa niin sen paremmin riittää kunhan ohmit pysyvät kuosissa. Bassosta häviää ensin botne kun särö astuu peliin. Basso on bändin munat ja eihän se sovi että sitä pienennetään tai kuohitaan. Basson pitää kuulua ja sen pitää myös tuntua. Säröytyvä putkistyrkkari saundaa kyllä hyvältä kun se on vähän säröllä eikä kuolemaisillaan jolloin ääni on yhtä kompressoitua jöötiä. Joskus tosin sekin toimii (esim. Lemmyn saundi) vaikkei enää oikein bassolta kuulostakaan.
 
Mie en näitä julistavia ja itsetyytyväisiä "basso on bändin sitä sun tätä" tyyppisiä juttuja kumarra yhtään. Se mitä basso bändille on, riippuu 100% soitettavasta musiikista ja siinä mukana kelluvista muista soittimista.

Mie en näitä julistavia ja itsetyytyväisiä "basso on bändin sitä sun tätä" tyyppisiä juttuja kumarra yhtään. Se mitä basso bändille on, riippuu 100% soitettavasta musiikista ja siinä mukana kelluvista muista soittimista.
 
Niin, tuyo Hollstro varmaan jätti tarkoituksella lisäämättä, että hänen mielestään on noin, kun ainahan täällä ollaan subjektiivisia. Mäkin oon hänen linjoillaan, mutta puhun vain omista mieltymyksistäni.

Se mitä basso on bändille riippuu 100% siinä mukana kelluvasta basistista.
 
Aikalailla totta.
 
Mutta se mitä basson pitäisi olla bändille, riippuu täysin musatyylistä ja niistä muista soittimista. Ainahan se mukana kelluja ei välttämättä soita bändinsä kokonaissaundiin parhaiten sopivalla tyylillä ja saundilla. Ja näkemyksiä oikeasta tyylistä ja saundista kyllä riittää. Painavin sanahan on kyllä sillä soittajalla itse.

- Osaava basisti. Monesti basisti on vaan niin paska, ettei sitä kehtaa ajaa yleisön kuultavaksi.
 
Tästä on aika usein kyse. Kuinka usein hyvän basistin soitosta ei saa selvää? Tuon aiemmin mainitun vilkkumaan kohdalla ei kyllä pitäisi olla pasistista kiinni... jolloin nousee esiin vaihtoehto b), eli miksaaja on ollut ihan ulalla.

Tuossa työmatkalla kuuntelin radiosta jotakin Vilkkumaan biisiä ja eipä siitäkään levyversiosta bassot juurikaan esille tunkeneet.
 
Ennen kuin miksaaja kovinkaan syvälle maanrakoon haukutaan, niin ainakin itse aloittaessani jonkun esiintyjän keikkarupeamat pidin pitkiäkin palavereja soittajien ja jopa levyn tuottajien kanssa siitä millainen livesoundi olisi suotavaa ja myöskin volumet ja balanssit käytiin aika tarkkaan läpi.

Mie en taas perusta näistä filosofisista pohdinnoista pätkääkään, soitto ratkasee. Se mitä basso on bändille riippuu 100% siinä mukana kelluvasta basistista.
 
Whoa, tämähän oli selvä filosofinen pohdinta! Hyvä Juki!
 
Juu, meillä on koulukuntaero. Mie olen sitä koulukuntaa jonka mielestä pitäisi jokaisen soittajan mukauttaa itseään vähän muiden tyylin mukaiseksi. Basistin eniten rumpalin mukaan, mutta muut myös huomioiden. Sie ilmeisesti kannatat sitä koulukuntaa, että omasta soundista tehdään sellainen että se olisi hyvä kaikkeen, ihan jees systeemi sekin tietty.

Juu, meillä on koulukuntaero. Mie olen sitä koulukuntaa jonka mielestä pitäisi jokaisen soittajan mukauttaa itseään vähän muiden tyylin mukaiseksi. Basistin eniten rumpalin mukaan, mutta muut myös huomioiden. Sie ilmeisesti kannatat sitä koulukuntaa, että omasta soundista tehdään sellainen että se olisi hyvä kaikkeen, ihan jees systeemi sekin tietty.
 
En ole bassonsoitossa vielä niin pitkällä, että voisin mukauttaa omaa soittoani bändikavereitteni mukaan. Pyrin soittamaan siten, että biisit toimii. Soundi on yleensä sellainen, mitä vehkeistä ja miehestä sattuu sinä hetkenä irtoomaan. Tällä tyylillä olen tähän asti (sen kummempia filosofoimatta ja muiden tyylejä analysoimatta) vedellyt ja yleensä on kelvannut.
 
Muutenkin parhaat bändini ovat olleet semmosia, missä kemiat natsaa (soitto- ja ajatustasolla) ja jossa kaikki vetää omalla stylellään. Itsekin pidän eniten muusikoista, joilla on oma, tunnistettava tyyli.
 
Ja mieluiten semmoinen, josta saa keikoillakin selvää (johdatus takaisin aiheeseen...).