Etno, proge, latin ›

Eli haussa olisi kitarapainotteista espanja/latino tyylistä musiikkia, jossa kitara pääosassa. Al Di Meolan akustisemmat kappaleet ovat esim. tätä mitä haen. Ko musiikintyyli on minulle suuri tuntematon, ja haluaisin laajentaa musiikkimaailmaani siitä ainaisesta rockin maailmasta vähän kauemmas. Kävin juuri musiikkikirjastossakin metsästelemässä tuttavuuksia, mutta enpä oikein osannut sieltä mitään poimia.
 
Niin, käytin kyllä hakua, mutta en löytänyt oikein mitään.

Oon tätä m.netissä kyllä ennenkin huudellu, mutta ei se mitään, en aio lopettaa.
Eli dudella nimeltä Robin Nolan on repertuaarissa paljon latin tyyppistä jazz kitarointia. Sillä on sen sivuilla pari klippiä http://robinnolan.com sielt sitten music ja yläkulmasta mp3. Ainaki "Mediterranean Blues" menee etsimääsi kategoriaan. Sillä on myöski sitten yks ihan koko levyki tota latin juttua, joka tais olla nimeltään "Latin affair"...tai jotain.

Menee kyllä ihan flamenco-linjalle mutta esim. Vicente Amigo, Paco De Lucia tai Tomatito on lajissaan suuria staroja. Kannattaa myös tutustua John Mc Laughlinin tuotantoon tosin sitä kahlatessa tulet törmänneeksi helkkarin moneen muuhunkin hienosti toteutettuun tyylilajiin. Legendaarinen "Friday Night in San Francisco" -levy on mahtava, kolmen suuren (Paco de Lucia, McLaughlin, Di Meola), live pläjäys joka ei taatusti jätä kylmäksi. Sitten herroilta löytyy ainakin "Passion, Grace and Fire" ja käsittääkseni yhteistyötä on lisäksi ainakin yhden levyn verran.

Siis, kyllä!

"Menee kyllä ihan flamenco-linjalle mutta esim. Vicente Amigo, Paco De Lucia tai Tomatito on lajissaan suuria staroja. Kannattaa myös tutustua John Mc Laughlinin tuotantoon tosin sitä kahlatessa tulet törmänneeksi helkkarin moneen muuhunkin hienosti toteutettuun tyylilajiin. Legendaarinen "Friday Night in San Francisco" -levy on mahtava, kolmen suuren (Paco de Lucia, McLaughlin, Di Meola), live pläjäys joka ei taatusti jätä kylmäksi. Sitten herroilta löytyy ainakin "Passion, Grace and Fire" ja käsittääkseni yhteistyötä on lisäksi ainakin yhden levyn verran."
 
Siis, kyllä! tätä siis

"Friday Night in San Francisco"
 
Kyllä akustisella saa tiluttaa, ei sähkökitaralla. (Hymiö)
 
Välillä menee ehkä vähän yli toi lätty, mutta sisältää pari ihan helmeilevää vetoa.

Flamenco kunkku on kyllä Armik! Loistava kitaristi..

Semmonen kitaratrio kun The Rosenberg Trio on aika tiukka. Mutta ehkä vähän erilaista kamaa mitä tässä haetaan.

Semmonen kitaratrio kun The Rosenberg Trio on aika tiukka. Mutta ehkä vähän erilaista kamaa mitä tässä haetaan.
 
Joo, se menee enämpi Django-puolelle vaikka on niillä aika paljon lattarimatskuakin.

Mainitsematta on ainakin brasilialainen choro-musiikki, joka etäisesti saattaisi sopia tähän kategoriaan vaikka ainakin itselleni on tutumpi klasaripiireistä. Heitor Villa-Lobos on sovittanut choroja soolokitaralle ja niitä löytynee kirjastosta kuin kirjastosta. Esim. Timo Korhosen levytyksistä on hyvä aloittaa.

"Passion, Grace and Fire" ja käsittääkseni yhteistyötä on lisäksi ainakin yhden levyn verran."
 
The Verve on trion kolmannen levyn nimi. Vähän vähemmän tilutusta, joka on itse asiassa ihan hyvä asia.

Menee kyllä ihan flamenco-linjalle mutta esim. Vicente Amigo, Paco De Lucia tai Tomatito on lajissaan suuria staroja.
 
No nuo ovat kyllä puhtaita flamencoja joka jannu vaikkakin etenkin Pacolla on soolomateriaalissaan paljon jatsahtavaa ainesta ja valitettavasti Vicentekin on ollut menossa sinne päin. Parhaimmillaan nämä kaikki kaverit ovat kuitenkin hyvän laulajan kanssa ja säestämisessä. Legendaarisin esimerkki varmaan on Camaron de la Isla ja Paco de Lucia.

No nuo ovat kyllä puhtaita flamencoja joka jannu vaikkakin etenkin Pacolla on soolomateriaalissaan paljon jatsahtavaa ainesta ja valitettavasti Vicentekin on ollut menossa sinne päin.
 
Miksi valitettavasti?

Miksi valitettavasti?
 
Ainakaan Paco ei ole mikään jazzin kuningas kuulemani perusteella. Minustakin on harmi kuunnella osaavaa soittajaa joka väkisellä koettaa rikkoa rajojaan. Mielummin kuuntelisin Pacoa soittamassa hyvin flamencoa kuin huonosti jazzia. Vicenten jazz-kokeiluja en ole kuullutkaan.

Ainakaan Paco ei ole mikään jazzin kuningas kuulemani perusteella. Minustakin on harmi kuunnella osaavaa soittajaa joka väkisellä koettaa rikkoa rajojaan. Mielummin kuuntelisin Pacoa soittamassa hyvin flamencoa kuin huonosti jazzia. Vicenten jazz-kokeiluja en ole kuullutkaan.
 
Joo, tätä mä hain. Se jatsiin kenottaminen vie siitä flamencosta sitä duendea pois. Alkaa kuulostaa muniinpuhaltelulta.
 
Vicente ei varsinaisesti ole tehnyt jazz-kokeiluita, mutta se musiikin poljento alkaa kenottaa siihen suuntaan soololevyillä ja keikoilla. Vrt. vaikka nykymiehistä Jeronimo Maya.

Rebecca Mauleonin kirjasta Salsa guide for piano and ensemble löytyy
älyttömästi asiaa.
 
Suosittelen varauksetta kaikkien instrumenttien soittajille.
 
En ole nimestä aivan varma mutta etsivä löytää.

Ainakaan Paco ei ole mikään jazzin kuningas kuulemani perusteella. Minustakin on harmi kuunnella osaavaa soittajaa joka väkisellä koettaa rikkoa rajojaan. Mielummin kuuntelisin Pacoa soittamassa hyvin flamencoa kuin huonosti jazzia. Vicenten jazz-kokeiluja en ole kuullutkaan.
 
Aika rohkeeta tekstiä... Paco ja Vicente on sen luokan soittajia ettei kukaan itseään musiikki-ihmisenä pitävä voi mennä sanomaan että ne vetää huonosti, häpeä. Toivottavasti kumpikaan kitaristivirtuoosineroista ei lue tätä threadia;-)
Mun mielestä noi rajojen rikkomisten dumaamiset on puritanistien höpötyksiä enkä pidä niitä minään. Mitä ideaa on vetää samaa huttua koko ikänsä ja olla vaan jonkin yhden tyylinen soittaja, aidat kumoon vaan ja kaikkkea mahdollista sekaisin. Ilman Charlie Parkereita ja Miles Daviseja jengi soittelis vieläkin jäykkinä swingiä.

Aika rohkeeta tekstiä... Paco ja Vicente on sen luokan soittajia ettei kukaan itseään musiikki-ihmisenä pitävä voi mennä sanomaan että ne vetää huonosti, häpeä. Toivottavasti kumpikaan kitaristivirtuoosineroista ei lue tätä threadia;-)
Mun mielestä noi rajojen rikkomisten dumaamiset on puritanistien höpötyksiä enkä pidä niitä minään. Mitä ideaa on vetää samaa huttua koko ikänsä ja olla vaan jonkin yhden tyylinen soittaja, aidat kumoon vaan ja kaikkkea mahdollista sekaisin. Ilman Charlie Parkereita ja Miles Daviseja jengi soittelis vieläkin jäykkinä swingiä.
 
Rohkeeta tekstiä on kirjoittaa Pohjois-Koreassa, että valtionpäämies on homo. Kyllähän kaikki tietää, että kun puhutaan noista kahdesta, niin puhutaan ehkä kahdesta kovimmasta flamencosta koskaan. Ainakin ihan teknisesti tarkastellen. Se ei kuitenkaan takaa heille mitään erityistä jazzin alueella. Jazzista en paljoa tiedä.
 
Kuulemani perusteella tässä vaan toteamme mielipiteitämme, jotka ovat omasta mielestämme oikeita. Olen edelleen sitä mieltä, että Vicente, Fransisco ja PikkuTomaatti ovat parhaimmillaan säestyshommissa. Laulu on kuitenkin se, mistä flamenco lähtee. Nää touhut sitten, joissa on otettu mukaan synat ja sähköbassot, kuulostaa mun korvaan hissimusalta. Vaikkakin hyvin soitetulta sellaiselta
 
Vedit tuon puristikortin ehkä turhan aikaisin, kun et tainnut itsekään tietää mistä puhut.

tupla