Kitarat: soittaminen ›

Tuli mieleen kysyä, että miten te lähestytte tilannetta, jossa tulee soittaa soolo? Käytättekö jotain hyväksi havaittuja lickejä, vai improvisoitteko? Sävellättekö soolot jopa kokonaan etukäteen? Vai opettelettoko toisten soolot cover-biisejä soitellessanne? Improvisoidessa ajatteletteko skaaloja vai melodiaa vai molempia?
 
Tuon suuntaista kommenttia haluaisin tästä aiheesta. Seuraavassa omaa näkökulmaani:
 
Rokkia soittaessani soitan yleensä biisin tahtiin nuotteja, ja improvisoin (yleensä pentatonisesta mollista) jonkun valmiiksi miettimäni kehysidean ympärillä. Yleensä nämä ovat kuitenkin aika vapaata päästelyä sen kummemmin ajattelematta. Tämä johtaakin suureen toiston määrään.
 
Metallia en oikein osaa soittaa, mutta siinä käytän yleensä molliskaalaa, ja yritän löytää jotain melodioita joita voisi käyttää. Nämä soolot yleensä haluan suunnitella täysin etukäteen.
 
Vähän jazzahtavammissa tai muuten sointukulultaan mielenkiintoisemmissa biiseissä käytän yleensä dorian-, mixolydian-, duuri- ja pentatonisen duuriskaalan nuotteja. Yritän improvisoida, mutta tämä johtaa yleensä jonkun skaalan kohdan soitteluun ylös alas. Tässä ei ole tullut rutiinia vielä ollenkaan.
 
Blues, jota pidän jonkinlaisena leipälajinani kitaroinnissa, on asia erikseen. Tässä musiikissa pyrin aina ilmaisemaan tuntemuksiani, kuuntelemalla itseäni ja yrittämällä "laulaa kitaralla" sen soolon. Käytän yleensä paljon enemmän dynamiikkaa niin temmossa kuin volyymissakin soittaessani bluesia. Monesti käy niinkin että isken vaan jotain nuottia ja kitara alkaa puhua itse(hirveä klisee, mutta totta se vain on). Nuotit tuntuvat putoavan dorian-, mixolydian-, sekä pentatonisille skaaloille. Käytän myös jonkin verran sointujuttuja sooloissa. Blues on kyllä inspiroivimpaa musiikkia mitä olen soittanut.

Improvisoidessa ajatteletteko skaaloja vai melodiaa vai molempia?
 
Kyllä, yleensä sen skaalan osaa aika hyvin, että näkee sielussaan mitkä on ne oikeat sävelet, joten yritän tehdä melodiaa.
 
Improvisoin omat sooloni. Teen aina ensin backing trackin (eli sen tausta nauhan) johon sitten saatan pariin kertaan kokeilla jotain juttuja ennenkuin nauhoitan. Useiten mietin tarkkaan ensimmäisen sävelen millä soolo kitara alkaa, koska siitä on "helppo" lähteä jatkamaan.

Mulla se on ihan tapauskohtaista. Käytän melodiaa, asteikkoja ja sointujakin. Asteikkoo vaan lähinnä sillain, ett se tavallaan helpottaa, ett löydän sen melodian sävelet, mitä haen. Onhan noita lickejäkin tullu opeteltua/keksittyä, mutt parhaimmillaan olen kai just siinä, ett löydän hyviä melodioita ihan "lennosta" ja se on musta kaikkein palkitsevinta. Sointujen hyödyksikäytöllä saa kans tosi hyviä juttuja.
 
Olen improvisoivaa tyyppiä. En oikeestaan ikinä opettele kappaleiden sooloja tarkasti. En ole elämäni aikana opetellut kovin montaa sooloa kokonaan ulkoa. Joskus löytyy joku hyvä licki johonkin kappaleeseen, ni sitä tietysti saattaa tulla käytettyä aina tossa biisissä, mutt muuten menen soolotilanteeseen...aika lailla "puskasta". Tietysti, jos on joku soolo, mikä menee vaikka laulu-melodian mukaan, ni sen kyllä opettelen, mutt jos sitt tipunkin kärryiltä, ni mulla on aina B-suunnitelma(improvisointia vaan);) Se on jotenkin hauskempaa, nopeempaa ja mielenkiintoisempaa...ainakin omasta mielestä. Jännä nähdä aina myös, miten mieliala ja se millanen päivä sattuu olemaan...vaikuttaa lopputulokseen.
En mä tiedä onks musta enää sellaseks...soolon opettelijaks. Se on tietysti toisaalta huono asia. Varsinkin äänitystilanteessa tulee aina kutina, ett vetäisköhän vielä yhden version, jos vaikka vielä paranis?!?:)

Varsinkin äänitystilanteessa tulee aina kutina, ett vetäisköhän vielä yhden version, jos vaikka vielä paranis?!?:)
 
Ja loppujen lopuksi eka versio on aina kuitenkin paras. Jos ei siis jotain hillitöntä virhettä tule.

Mä yleensä pidän jonkinlaisia melodianpätkiä joka sooloa varten muistissa - että on jotain mitä soittaa, jos on huono päivä, tai ei tunnu olevan juuri "sanottavaa".
 
Ja tietynlainen aloitusfraasi on hyvä olla, siitä on hyvä sitten antaa fiiliksen viedä.
 
Yhtäkään sooloa en ole ikinä opetellut nuotista nuottiin.

En ole sooloja opetellut nuotilleen myöskään. Soolon soittaminen on niinkuin hyppäisi järveen pää edellä, joskus tulee räpiköityä vähän paremmin, välillä huonommin. Biisin laulumelodiaa on joskus kiva käyttää soolon pohjana, mutta useimmiten jos on sooloa kaivattu olen tehnyt silleen että olen kuunnellut biisiä tarkkaan ja odotellut alkaako päässä soida jotain. Ja sitten kun on alkanut soida, olen yrittänyt kaivaa sen jutun kitarastani. Yleensäkin mun mielestä soolon tehtävä on palvella biisiä eikä biisin sooloa, kuten niin valitettavan usein tapahtuu. Tyylitaju ja sävelkorva ne soolokitaristin tekevät!
Bluesin soittamisesta on ollut paljon hyötyä sooloilulle. Eli sitä suosittelen lämpimästi.

Improvisointi ei ole koskaan oikein ollut leipälajini. Tosin nyt lueskelen erästä jazzkitara-kirjaa, josta löytynee vinkkejä asteikkojen tehokkaampaan hyödyntämiseen.
 
Cover-biisejä soittaessani tyydyn yleensä jäljittelemään alkuperäisiä sooloja. Silloin tällöin muutan tabulatuureja helpommiksi itselleni, mutta joskus saattaa käydä niin, että minulla on vahva mielipide siitä, miltä soolon pitäisi kuulostaa. Silloin saatan tehdä hieman radikaalimpia muutoksia.
 
Blues onkin sitten asia erikseen. Bluesskaalaa ja -soolottelua olen harjoitellut eniten, ja bluesrytmin päälle jammailu on suhteellisen vaivatonta. Tiedä sitten, onko se mikään ylpeilyn aihe, kun blues ei ihmeempiä vaadi.
 
Jos nyt olisi aivan pakko improvisoida, niin lähtisin todennäköisesti liikkeelle melodiselta pohjalta esimerkiksi vokaalien melodiaa matkien, minkä jälkeen nopeuttaisin sooloa vähitellen. Kliimaksina pirun nopea likki, jonka jälkeen tempo taas rauhoittuu. No, tuollaisesta soolosta minä pidän, mutta aina sellainen ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Joskus on hyvä pysyä koko ajan melodisena tai nopeana.
 
Mieluummin kyllä miettisin soolon valmiiksi etukäteen, jos omalle bändille pitäisi jotain rakentaa. Sooloon voisi kenties jättää pieniä aukkokohtia lyhyitä improtuokioita varten. Kokemuksen mukanahan päähän kertyy kokoelma lickejä,runeja ja soolon/tilunpätkiä, joita voi sitten oman maun mukaan sirotella sinne tänne.
 
EDIT: typo.

Tiedä sitten, onko se mikään ylpeilyn aihe, kun blues ei ihmeempiä vaadi.
 
Jep jep... mitähän tarkoitat bluesilla? Gary Moorea? ;)

Yleensä improvisoin soolot oli musiikkityyli mikä tahansa. Toki käytän joitain omia lickejä ja joitain soolokitarakliseitä, jos ne mielestäni istuvat johonkin tiettyyn kohtaan. Covereissakin vedän omat soolot. Ainoa poikkeus on Crazy Train, jonka vedän muuten samalla tavalla kuin Randy, mutta vedän alun tapit 1/16-trioleina ja soitan pari muuta kohtaa hieman eri tavalla. Improvisoidessani ajattelen skaalaa (en kuitenkaan mitään tiettyjä asteikkoja vaan pystyn soittamaan ihan koko kaulan läpi skaalan nuottien mukaan (kuitenkin jossain Bb-molli sävellajissa pitää alkaa miettimään asteikkoja, kun alennuksia alkaa jo olla liikaa)).

Blues onkin sitten asia erikseen. Bluesskaalaa ja -soolottelua olen harjoitellut eniten, ja bluesrytmin päälle jammailu on suhteellisen vaivatonta. Tiedä sitten, onko se mikään ylpeilyn aihe, kun blues ei ihmeempiä vaadi.
 
Pakko kommentoida...vaikka toivottavasto tää ei nyt taas mene blues-väittelyksi.
 
Blues on teknisesti helppoa, hidasta...ja tolleen, ett siitä on helppo lähtee liikkeelle. Jos soittotaito on vielä aika kökköä, ni bluesilla on ehkä helpoin aloittaa. Oon tässä itse vaan aikojen saatossa todennut, ett bluesiakin on loppuenlopuks aika vaikee soittaa, sillain ett siihen saa mielenkiintoo mukaan.
 
Eli kyllähän bluesia soittaa osaa kuka vaan sillainkin, ett tunnistetaan mitä siinä on haettu. Kokonaan toinen juttu onkin sitt soittaa bluesia hyvin.

Eli kyllähän bluesia soittaa osaa kuka vaan sillainkin, ett tunnistetaan mitä siinä on haettu. Kokonaan toinen juttu onkin sitt soittaa bluesia hyvin.
 
Aivan. Ja yleensä vielä olisi hyvä että juttu kuulostaisi omalta eikä toisilta kopioidulta. Kyllä se vain niin on, että moni joka sanoo, että bluesia on helppo soittaa, soittaa samalla tavalla kuin rokkia, mutta hitaammin.

Aivan. Ja yleensä vielä olisi hyvä että juttu kuulostaisi omalta eikä toisilta kopioidulta. Kyllä se vain niin on, että moni joka sanoo, että bluesia on helppo soittaa, soittaa samalla tavalla kuin rokkia, mutta hitaammin.
 
Aivan!...se joka väittää, ett blues on vaan pelkkää pentatonista molliasteikkoo yhdestä asemasta...ei mun mielestä ole viitsinyt/jaksanut perehtyä aiheeseen riittävän hyvin.

Me vedetään yleensä pelkästään bändi-improvisaatio settiä..
 
Improvisaatiota yleensä soolotkin ovat kun musiikkia sävelletään sitä mukaa kun soitetaan.. Yleensä soitan biisin fiiliksen pohjalta ja yritän kuljettaa kappaletta samalla eteenpäin.. Monta kertaa homma kusee, sitten nauretaan ja jatketaan..
 
Coverit on eri juttu sillä tavoin että esim Hendrixin biiseissä saattaa vetää väliin Hendrix-juttua-huttua kumarruksena ÄIJÄLLE!
 
Koskaan en ole yhtäkään sooloa opetellut, lickejä sieltä täältä, cover-keikkoja treenatessa saatan yrittää alkuperäistä sooloa korvakuulolta, mutta livenä pyrin unohtamaan kaiken ja ränkyttämään omaa juttua.. Mitä se oma juttu sitten onkaan.. Something new, something old, something borrowed and something blue ; )

Something new, something old, something borrowed and something blue ; )
 
Ei hitto, aivan loistavasti sanottu! Saako lainata?

Lainaa vain, mutta sano että kuulit sen Piirakka-bändin kitaristilta, Saint Iisakkilalta..
 
Ei se kuitenkaan sano : )

Lainaa vain, mutta sano että kuulit sen Piirakka-bändin kitaristilta, Saint Iisakkilalta..
 
Ei se kuitenkaan sano : )
 
Taidanpa sanoa, että kuulin muusikoiden.netissä (: Ei mutta kyllä nyt ottaa pannuun kun en oo ite tuota keksinyt.

Taidanpa sanoa, että kuulin muusikoiden.netissä (: Ei mutta kyllä nyt ottaa pannuun kun en oo ite tuota keksinyt.
 
Älä nyt kuitenkaan väitä kenenkään täkäläisen keksineen tuota;)

Mä vaan skulaan skebaa ja jätän ajattelemisen muille...

En mä ole ainakaan ennen kuullut että kukaan tota vanhaa morsiuspuku-värssyä olis yhdistänyt kitaransoittoon tai muuhunkaan..
 
Toisaalta, nykyaikana enää vain oma paska on aidosti originaalia..