Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Helvetin hyvä tuo kahden laulajan yhdistelmä mielestäni.
 
Paitsi että tämä SOAD voittaa Linkin Parkin mennen tullen ;)

Paitsi että tämä SOAD voittaa Linkin Parkin mennen tullen ;)
 
Ja SOADista me kai tässä puhuttiinkin. ;)

Ja SOADista me kai tässä puhuttiinkin. ;)
 
No niin niin =) jos tästä olis puhe Linkin Parkista? Kyllä SOAD silloinkin veisi ;)

Toxicityä ei silti voita mikään.
 
Eikö edes pillu?
 
Noni pojat aletaas pistään veikkauksia monentena levy on ekalla listaviikolla.

Eikö edes pillu?
 
Noni pojat aletaas pistään veikkauksia monentena levy on ekalla listaviikolla.
 
Hmm, 6. ja toisella 1. Vaikka näin alkuun.

Hypnotize > Mezmerize
 
Niukasti. Ainakin ensivaikutelmaltaan. Pirun tiukka levy joka tapauksessa. Kaikissa biiseissä on jotain kiehtovaa. Ylistetty Vicinity of Obscenity kuulostaa vaan vähän itsetarkoitukselliselta sekoilulta. Niinkun että "Hei pojat pitää tässä olla joku tosi seko biisi kans missä hoetaan jotain hassua...". Mutta mikäs siinä kun se kerran toimii suht hyvin. Ihan vitun hyvä levy.

Noni pojat aletaas pistään veikkauksia monentena levy on ekalla listaviikolla.
 
1.

Noni pojat aletaas pistään veikkauksia monentena levy on ekalla listaviikolla.
 
Veikkaanpa, että jää ensimmäisellä viikolla sijalle 2. Ykköseksi sitten seuraavalla viikolla.

Eikö edes pillu?
 
Noni pojat aletaas pistään veikkauksia monentena levy on ekalla listaviikolla.
 
Riippuu vähän ketä on vastuksena.

Riippuu vähän ketä on vastuksena.
 
Kotimaiset julkaisut:
16.11. Zacharius Carls Group: Image of Love
16.11. Tapani Rinne: Silent Night
16.11. Pirjo Bergström, Upi Heikkinen: Putkeen menee
16.11. Jussi Syrén and The Groundbreakers: Heartagrass - An Acoustic Tribute To HIM
16.11. Lapko: All The Best Girls
16.11. Down My Throat: Through The River Of Denial
16.11. Smurffit: Super Hyper Hitit! Vol. 13
16.11. Popeda: Häkää!
16.11. Laura Malmivaara: Myytävänä elämä
16.11. Thyrane: Travesty Of Heavenly Essence
16.11. Antti Tuisku: Minun jouluni
16.11. DJ Orkidea: A Place Called Happiness
16.11. Lauri Porra: Lauri Porra
23.11. Naildown: World Domination
23.11. Juice Leskinen Slam: Kuusessa ollaan
23.11. Boys of Scandinavia: Kill The Party
23.11. The Mutants: Mutants Death Cult
23.11. Rattus: Rattus
23.11. Viola: Anything Can Stop Us
23.11. Uniikki: Aika ei venaa ketään
 
Noista Tuisku ja smurffit voivat ainakin mennä edelle

Ylistetty Vicinity of Obscenity kuulostaa vaan vähän itsetarkoitukselliselta sekoilulta. Niinkun että "Hei pojat pitää tässä olla joku tosi seko biisi kans missä hoetaan jotain hassua...".
 
Tässä pitää olla eri mieltä. SoaDin poijjaat (Malakian lähinnä) ovat todistaneet jo monta kertaa, että osaavat yhdistää erilaisia osia toimiviksi kokonaisuuksiksi. Vicinity of Obscenityn kertsi tuli kyllä puun takaa kun sen ensimmäisen kerran kuulin (kaksi kertaa kuullut sen ja Hypnotize-biisin muutaman kerran, muita en ollenkaan), mutta mitään itsetarkoituksellista en siitä löytänyt. Makuasioitahan nämä tietenkin, mutta tämä on minun mielipiteeni.
 
Mutta mikäs siinä kun se kerran toimii suht hyvin.
 
Juuri näin.
 
Odotukset levyä kohtaan suht. korkealla, vaikka Mezmerize ei ihan kaikkia lunastanutkaan. Kai olen liian tykästynyt Toxicityyn, että bändi voisi enää ikinä sitä ohittaa. Oma vika.

Odotukset levyä kohtaan suht. korkealla, vaikka Mezmerize ei ihan kaikkia lunastanutkaan. Kai olen liian tykästynyt Toxicityyn, että bändi voisi enää ikinä sitä ohittaa. Oma vika.
 
Tuossa levyssä on vain kaikki kohdallaan, toisin kuin Mezmerizessä. Minun mielestäni liian täydellinen, sellainen levy että iski heti, mutta lopahtaa kuuntelu kertojen jälkeen.
Toisin kuin Toxicity, jaksaa aina palata takaisin siihen levyyn. Mutta kuitenkin, pidän kaikista levyistä enkä mene tuomitsemaan yhtään paskoiksi, koska jokaisessa on sitä jotain omaa. Kovin ratkasu oli Malakianin vireen nostaminen, se hämmästytti jonkin verran.. mutta äijä tekee mitä tekee, tietää ainakin mitä on tekemässä.

Huhhuh, jännittää jo nyt. Keskiviikkona tulee postissa tuo levy, iik!

Tuossa levyssä on vain kaikki kohdallaan, toisin kuin Mezmerizessä. Minun mielestäni liian täydellinen, sellainen levy että iski heti, mutta lopahtaa kuuntelu kertojen jälkeen.
Toisin kuin Toxicity, jaksaa aina palata takaisin siihen levyyn.
 
Kävi mulle vähän samalla tavalla, liikaa tuli luukutettua ja kyllästyminenhän siitä tuli, ainakin jonkin sorttinen. No otinpa sitten tuossa viime viikolla levyn uudestaan esille vähän kokeilumielessä, ja yllätyin kuinka hyvältä se taas kuulosti. Tässä välissä en ole levyä kuunnellut käytännössä yhtään. Mutta hyvä näin, hyvät levyt palaavat aina takaisin soittimeen.

Kävi mulle vähän samalla tavalla, liikaa tuli luukutettua ja kyllästyminenhän siitä tuli, ainakin jonkin sorttinen.
 
Ehkä radio ja kaikki hehkuttelu muilta lannisti tuon levyn osittain, ainakin minulta. Mutta näinhän se on, välillä kun ottaa Mezmerizen kuunteluun niin johan potkii. Koko annostus kerralla meinaa itsemurhaa, joten otetaanpa vain sallittu määrä kerrallaan.

Kuten todettu jo ainaki miljuuna kertaa, ei tämä uutukainen Toxicityn ohi mene. Instant-hittimateriaalia ei ole samalla tavoin ku Mesmerizellä, mikä on tavallaan ihan hyvä asia kasvattaen levyn ikää. Jylhä nimikappale ja Kill rock'n roll ovat tällä hetkellä parhaimmisto.
 
Lonely dayn intron se yks vähän pieleen mennyt kitaranuotti tuo näinä ylituottamisen aikoina orkesterille sellasen sympaattisen leiman. Ikään ku että tämä on musiikkia ihmisiltä ihmisille eikä kaiken tarvi olla p*lluntarkkaan robotizoitua. Mainiota!

Onkos tässä nytten sitä yhtä instrumentaali-biisiä?

Onkos tässä nytten sitä yhtä instrumentaali-biisiä?
 
Ei ole.

Ei ole.
 
No paska. Vastahan sitä jossain haastattelussa sanottiin.