Kitarat: soittaminen ›

Niin joko soittelen näitä tavallisia (duurit, mollit, seiskat, majt, yms..)
 
Tai sitten soittelen 5-sointuja, mutta en koskaan samaan sointukulkuun "osaa" laittaa niitä, en tiiä mikä mua vaivaa?
 
Käykö muilla näin kun sointuilette?

Niin joko soittelen näitä tavallisia (duurit, mollit, seiskat, majt, yms..)
 
Tai sitten soittelen 5-sointuja, mutta en koskaan samaan sointukulkuun "osaa" laittaa niitä, en tiiä mikä mua vaivaa?
 
Käykö muilla näin kun sointuilette?
 
Ei ne vitoset yleensä kuulosta hyvältä sointukuluissa, jotka ovat muuten täynnä duuri, molli, seiska, maj yms. sointuja, koska nuo muuthan ovat paljon "rikkaamaan" kuuloisia johtuen terssistä, septimistä ynnä muista.

Tuo sekoittaminen kyllä harvemmin käy mielessä, mutta ihan hyvin se minusta toimii.

Niin, meinaatko että tulee vääriä ääniä, vai että sinänsä oikea sointu ei vaan tyylillisesti soundaakaan oikealta?
 
Jos kyse on ensimmäisestä (oikea sointu ei meinaa löytyä), niin siihen auttaa vaan otelaudan opettelu, niin että löydät miettimättä kaikki nuotit ja sitten sille juuriäänelle aina (esim.) kvintin. Itse opettelin aikanaan duuriskaalan mahdollisimman monella sormituksella, ja sitten treenailin niitä sormituksia kaikissa sävellajeissa. Tällä viisiin otelauta avautuu ja "visualisoituu". Juuriäänen eri intervallit alkaa löytyä vaistonvaraisesti.
 
Jos taas meinaat, että et löydä oikean kuuloisia ja tyylillisesti hyviä sointuja, niin siihen onkin vaikeampi antaa mitään yleispätevää neuvoa (varsinkin kun itse soittaa aika ajoin kaikkea tyylillisesti erittäin sopimatonta, hoho). Mutta ainakin noiden voimasointujen variointia voisi funtsia - aina ei tarvi vetää sitä perus-juuri-ja-kvintti-sointua. Jos sointukierrossa on muutakin kuin kolmisointuja, niin niin sitä suuremmalla syyllä kitaristi voisi funtsia juuri niiden oleellisten äänien poimimista omaan komppailuunsa. Esimerkiksi: aina ei kitaristin bändissä tarvi soittaa juuriääntä lainkaan, jos basso tai muu instrumentti sen soittaa. Erilaisia variaatiota voimasoinnusta on esim. tuossa voimasointu - FAQ'ssa.
 
Jatkan vielä: joskushan "tavallisen" ja voimasoinnun sekoittaminen voi toimia paremmin vaikka niin, että soittaa jonkun biisin osan laajemmilla soinnuilla, ja toisen osan voimasoinnuillla. Vaikka niin, että soittaa säkeistön kliinimmällä soundilla kaikkine sointuäänineen, ja sitten lisää kertsiin säröä ja painaa menemään voimasoinnuilla. Joku täämmöinenhän on aika tyypillinen - ja monesti toimiva - ratkaisu rockmusassa.

Jos taas meinaat, että et löydä oikean kuuloisia ja tyylillisesti hyviä sointuja, niin siihen onkin vaikeampi antaa mitään yleispätevää neuvoa (varsinkin kun itse soittaa aika ajoin kaikkea tyylillisesti erittäin sopimatonta, hoho). Mutta ainakin noiden voimasointujen variointia voisi funtsia - aina ei tarvi vetää sitä perus-juuri-ja-kvintti-sointua. Jos sointukierrossa on muutakin kuin kolmisointuja, niin niin sitä suuremmalla syyllä kitaristi voisi funtsia juuri niiden oleellisten äänien poimimista omaan komppailuunsa. Esimerkiksi: aina ei kitaristin bändissä tarvi soittaa juuriääntä lainkaan, jos basso tai muu instrumentti sen soittaa.
 
No tätä tarkoitin, kyllähän vitosista tiedän eri variaatioita=)
Että ongelma on "tyylitajuttomuudessa", mutta olen tehnyt tälläsen Farerimaisen päätöksen jatkan treenaamista vaikka musiikkia ei tule ulos soittimestani. hih

OK. Treenausta vaan lisää. Sitähän minäkin joka päivä. Ja kun tarpeeksi veivaa, niin joskus onnistuu soittamaan jotain asiallisenkin kuuloista :-)
 
Tsemppiä,
Jabe